Tähtien tähden

Tähdet ovat monimerkityksinen asia ihmiselle. Ovat olleet luultavasti yhtä kauan kuin niitä havaitseva homo sapienskin. Kompassi, ennusmerkki ja tunnustähti, astrologinen ajanlaskun väline siinä missä astronomien tieteellinen tutkimuskohde. Beetlehemin tähti on yhtä kiistelyn kohde tieteellisestikin: mikä ja missä ja milloin se tarkalleen esiintyi. Jokin uusi tieto erikoiskirkkaasta ja suuresta tähdestä historiallisesti laskien sopivaan Beetlehemin aikaan esitettiin jälleen julkisuuteen joulun edellä. Oman lisänsä sekoitukseen tuo puhe Joulun tähdestä (mithralaisten juhlimasta tähdestä 24.12.), kun joulun raamatullisessa loppiaistarinassa taas on kyse Itämaan viisaita ohjanneesta tähdestä.

Tähtien tähden syntyy monenlaista hullutusta. Yksi niistä lienee astrologinen Maya-kalenterin laskelmaan perustuva nykyihmisten odottama maailmanloppu 21.12.12, joka raukesikin nolosti uskoviensa kannalta. Tai ei ilmeisesti kokonaan: nythän puhutaan jo sulavasti siitä, että joka tapauksessa on siirrytty uuteen aikaan. (Kukapa sen kieltäisi omankin kalenterin vaihduttua uuteen!). Mutta onko uusi tähtikonstellaation "osoittama" aika uusi rauhan aika, kuten Stonehedgen kiviltä ko. rauenneen maailmanlopun päivänä julistettiin, on toinen asia. Samalla uutisointi Syyrian sisällissodan tuhoisuuden todellisesta uhkasta räväytettiin ja räjäytettiin taas silmille tähtien sijaan.

Kukin voi rauhassa Cooglata tähtijuttua loputtomiin, löytää niin äänilevyjä, kirjoja kuin pelejäkin Joulun/Beetlehemin tähdestä. Kirjapajakin on kantanut kortensa kekoon lasten kiinnostuksen herättämiseksi siinä missä Antti Tuisku ym. artistit vetoavat hieman varttuneempiin tähtisilmiin. Tähtisanan monimerkityksisyyttä osoittaa, että Tuisku on itse Tähti isolla kirjaimella. Tähti on tunnus staroille kuten Hollywoodin nimekkäille näyttelijöille. Ja tähdillä palkitaan suoritusten arvoa.

Viimeaikana Kotimaa24:n blogistitkin ovat langenneet tähtien edessä polvilleen. Kysymys on kuulut, miten niitä tähtiä saadaan annettua ja saatua, miten niitä "maalataan", mitä ne oikein kertovat. Onko vaaraa jäädä tähtisateen ulkopuolelle tai tähdenlennoksi, vaikka tekstillä olisi esim. facebookissa lukijoita ja kannattajia, muttei kykyä merkitä suosikkiaan oikealla tavalla tähdillä.

Sopivasti ennen suurinta vuosittaista tähtimarkkinointia joulukoristeineen, tähtitorttuineen, koristepapereineen, raketteineen jne. sain luettavakseni uunituoreen, mielenkiintoisen teologian väitöskirjan: Uskonnot, aatteet ja Jumalan rakkaus. Zacharias Topeliuksen romaani Tähtien turvatit ja sen kontekstit. Tekijänä pastori, suomenkielen maisteri Anna-Kaisa Inkala. (Julk. University of Helsinki, Faculty of Theology, Helsinki 2012; väitöstilaisuus 23.11.2012).

Olen lukenut Topeliuksen romaanin aikoinaan vaiheessa, jolloin kirjat eivät ahmijalle riittäneet ja paksuimmista tuli parhaita. Historialliset romaanit olivat sopivan "juonekkaita", eikä Tähtien turvatit tehnyt poikkeusta. Tosin Välskärin kertomukset olivat suosikkini. Jotenkin muistelen, että Tähtien turvatit tuntui 12-vuotiaasta lukijasta hivenen raskassoutuiselta. Nyt alan oivaltaa miksi, ja aion lukea romaanin uusin oivalluksin - käyttäen nyt silmälaseina A.-K. Inkalan kiinnostavaa aatehistoriallis-teologista kontekstien tutkintaa ja tulkintaa. Vertauskuvallisesti sanoen annan tutkimuksellisten tähtien johdattaa minua, koska "viatonta silmää" en enää voi tavoittaa. Muotoutuneet odotukset suuntaavat havaintojani.

Koska en ole ehtinyt vielä palata romaanin pariin, esittelen lyhyesti väitöskirjan antia. Tyydyn tässä lähinnä vain tähti-aiheeseen, joka esintyy Topeliuksella muutenkin kuin ko. romaanissa: mm. sadussa Koivu ja tähti sekä hänen virsissään. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi Topeliusta niin vahvasti uskonnollisena kaunokirjailijana, jonka ajatukset pohjautuvat vankasti luterilaiseen teologiaan, Lutherin kristinoppiin, kuin mitä tutkimus osoittaa. Varsin ajankohtaiseksi hänet tekee se, miten häy käy rajanvetoa katolisen kirkon teologian, islamin uskon ja juutalaisuuden välillä - eikä suinkaan kategorisen ankarasti.

Tähdet ovat orientalismin aihe siinä missä juutalaiskristillisen traditionkin. Romaanissa on kolme päähenkilöä, joilla kullakin toteutuu tähtien viitoittama kohtalo - kuitenkin niin, että kohtalo itse on Jumalan tahto. Tähdet vain ilmaisevat, kertovat, sen ihmisille. Tämä "kertominen" lähenee mystistä uskonnollista kokemusta: tähtivalo ikäänkuin valahtaa kokijansa sisään, ja tämä oivaltaa erikoisessa tilassa sanoman merkityksen. Merkityksenä on rakkauden käsky kristillisessä mielessä. Toisin kuin kristillisen mystiikan "unio"-kokemuksessa tähti ei yhdy henkilön sielun sisimpään rakkautena, jonka valtaan hän jäisi. Hänelle jää sen sijaan tähden kuulemisesta rakkauden toteuttamisen inspiraatio ja haaste.

Topelius toteuttaa tähti-aiheensa "perusteluja" ottamalla yhdeksi keskushenkilöiksi historiallisen henkilön 1600-luvulta, pastori Sigfrid Forsiuksen, joka oli myös astrologi ja tähtitieteilijä. Topelius antaa ymmärtää, että koko vuosisata uskoi tähtien vaikutukseen. Topelius itse näkee tähtien ja planeettojen edustavan "providentaalisuutta", tähdistä voi nähdä vajavaisesti sen, mitä Jumala on säätänyt ennalta maailmalleen ja sen ihmisille. Mutta "kun täydellinen tulee, katoaa vajavaisuus". Topelius on Paavalin sanan ja uskon jäljillä. Myös luonto järjestyksineen on alisteinen tähtien valon ajalle, Jumalan valolle, tahdolle. (Topeliuksen viehtymys panteismiin). Saman ajan ihmisillä on ikäänkuin sama juuri, "ingenium". Siitä he saavat erilaisen kohtalonsa erilaisissa Jumalan johtamissa "maan piirin sääoloissa" (Inkala s.61-70).

Ehkä suoranaisimmin Topeliuksen uskoa tähtiin kuvastaa ote romaanista, jossa tähtivalo puhuttelee kuningatar Kristiinaa, yhtä romaanin päähenkilöistä: "Enkö ole sanonut sinulle, että olen lähtöisin Kaikkivaltiaan voimasta, en hänen rakkaudestaan, ja olen sisin olemuksesi? Miksi etsit itseäsi omasta itsestäsi? Mikset etsi Hänestä, joka on kaikki sinussa, kaikki minussa ja kaikissa olennoissa? Hän on antanut sinulle minussa olevan voiman, mutta voima ilman rakkautta voi vain hävittää." Ihmisen tulisi tehdä Jumalan töitä, ei omiaan. Hänen tulisi käyttää Jumalan antamia hyviä lahjoja sekä niiden tähden taas palvella, totella, kiittää ja kunnioittaa Jumalaa. (Inkala s.68-69).

Topeliuksen credo on tutkimuksen mukaan lapsen uskon ja Lutherin katekismuksen yksinkertaisen, selkeän kristinopin tunnustaminen. Jumala ilmaisee itsensä luonnossa, Sanassaan ja historiassa. Saman yleisen ilmoituksen pohjalta muissa uskonnoissa kuten islam ja juutalaisuus voidaan tunnistaa Jumalan ilmoitus luonnossa, historiassa ja pyhissä kirjoituksissa. Juutalaisten luvatun kansan asema toteutuu vasta, kun eskatologisen lopun aikana juutalaiset ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan Messiaana. (Inkala s. 273). Mitään pyhiä sotia Topelius ei kannata. Hänen aatemaailmansa edustaa ajalleen ominaista pasifismia.

Kun tutkimuksen lukee, tavallaan on menettämäisillään tuntuman Lasten Suureen Satusetään. Topelius on filosofis-historiallis-teologinen kaunokirjailija, joka ottaa kantaa paitsi historiaan niin sen kautta aikansa aatemaailmaan ja historiaan sekä uskonnollis-teologiseen ilmapiiriin. Taakka on painava, eikä Tähtien turvatit ole mikään lasten seikkailuromaani. Ei fiktiivinen "tähtien sota". Suomennoksina annostellut tekstinäytteet tuovat kylläkin esiin paikoin mystisrunollisenkin kerronnan ilmavuutta. Se jättää mietteliääksi. Toisaalta jälkimaku ei ole tunkkainen, vaan se on raikas. Topelius ammentaa kristinuskon puhdasvetisestä lähteestä, evankeliumeista, Vanhasta testamentista, Lutherilta elämänviisaana - elämänmakuisena uskonpuhdistajana.

Romaanille ei tarvitse antaa tähtiä. Se on tavallaan itse uskomustensa mukainen Tähti. Tutkija ansaitsee kiitoksen sen valovoiman selvittäjänä - Topeliuksen romaanin tähtien tähden, niiden huolellisesta ja tarkasta poikkitieteellisestä analyysista ja tulkinnoista, jos kohta ei astronomisista niin kirjallisuustieteellisistä, historiallisista, filosofisista ja teologisista.

 

 

 

 

 

11 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    No, entäs sitten tämä ajatus, että Tähdet kertovat kohtalomme? Moni sellainenkin järki-ihminen, joka väittää ei-uskovansa horoskooppeihin, lukee niitä kuitenkin innokkaasti. Ehkä immeiset haluavat uskoa niihin myönteisiin suggestioihin, joita horroskaappien laatija on kullekin tähtimerkille ymmärtänyt sirotella…

    Mitä voisimme kristittyinä tästä oppia? Toimivatko ns. Manna-laput vähän samalla idealla? Lappuihin on valittu sellaisia rohkaisevia Raamatuntekstejä, joita voimme meditoida, märehtiä vaikka koko päivän, kun löytyy hetken rauha. Tekstien ulkoa opetteleminen on myös tärkeätä. Kun keskitymme johonkin tärkeään asiaan, huomio ei enää kiinnity epäolennaisiin. ”Minä olen sinun kanssasi kaikki päivät maailman loppuun saakka” tai ”Tänä vuonna onni suosii rohkeaa. Sinulle on tulossa upea vuosi rahan, rakkauden ja terveyden puolesta…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Kohtalonusko, myös tähtiin perustuva kohtalon ennustelu, on sitä ikiaikaista perimää, johon viittasin. Karman laki on voimassa monissa uskonnoissa. Kristittynä en usko tähtien paljastavan elämäni viitoitusta. En usko karmaan vaan Jumalan antamaan elämän kutsuun, jota noudatan miten voin – armon varassa, Kristuksen jalanjäljissä. Se on valintojen tekoa sisäisen kuuntelun varassa ulkoisissa elämänkuvioissa. Vapauteen Kristus vapautti meidät – myös astraaliennustuksiin uskomisesta. Mitä tulee ”Manna”-lappuihin ne ovat kuin monien suosimat enkelikortit: iskostetaan mieleen positiivinen ajatus, uskon viisaus, joka ei ymmärtääkseni ole pahasta. Sehän on sukua Päivän tunnussanalle ja Taizén Johanneksen kirjeiden päivittäisille sanoille. Minulla on ystävä, joka jakaa joka päivä netin kautta tutuilleen päivän evankeliumin sanan. En tiedä, miten se valikoituu, mutta luen aina kiitollisuudella. Ajattelen, että meitä on monta saman evankeliumin rohkaisun äärellä! Että Jumala on kanssamme Kristuksessa maailmanloppuun asti on sana, joka kannttaa lukea ulkoa sisälle pysyväksi elämän rohkaisuksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Niin, enkelit, nuo Jumalan sanansaattajat. Sanansaattajia ei pidä ampua, mutta ei niitä pidä myöskään palvoa, vai mitä?

    Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on tänä keväänä luvannut koulutuspäivän muodossa lisätä mm. meikäläisen tietoutta aiheesta Enkelit ja uushenkisyys.

    Pelastushistorian eri vaiheitten ilmoittajiksi, spiikkereiksi, enkelit olivat onnen omiaan. Joskus niitten kanssa saattoivat näemmä jotkut jotakin jutellakin, mutta ei niitten kanssa kavereeraamaan oikein passannut käydä. Ainakaan Old Time Religionin aikana. En tiedä vielä, mitä New Age mahtaa tuoda tullessaan…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    ”New Age” liikehdintä hipeistä lähtien toi juuri mainitut ”enkelikortit” markkinoille. Enkelikirjallisuutta spiritistisessä mielessä on paljon: ihmiset kokevat enkelitapaamisia, joista saavat voimaa ja kaipaamaansa tietoa (ennustuksia). Enkelit ovat usein kuolleita omaisia tai ystäviä. Lisäksi meedioilla näyttää olevan erikoisen läheinen suhde enkeleihin.

    Täälläkin blogeissa käytiin aivan äskettäin keskustelua enkeleistä ja osoitettiin lähes uuvuttavan seikkaperäisesti, miten varhaiset kirkon opettajat ovat enkelit ymmärtäneet hierarkkisina laitoksina. Nykyihminen tuskin sellaista tietoutta kaipaa. ”New Agen” ilmapiirissä (suuntauksia paljon) etsitään omaa henki-kokemusta. Pyhä henki ei ole kiinnostuksen kohde, lienee liian kristillinen ja teologinen asia. Kaivataan enkeleitä oppaiksi, ja odotusten mukaan niitä alkaa ilmaantua. Unissa, meditoidessa, automaattikirjoituksessa, spiritistisissä istunnoissa. Hyvin usein koetaan enkelin kosketus, kun on vältytty vaaralta. (Versio suojelusenkeli-teemasta). Enkeli voi ilmestyä toisena ihmisenä liikenteessä, kaupoissa, hautausmaalla, milloin missäkin. Ajatus lähestyy jälleen kristinuskon ”Kristus lähimmäisessä” -oppia, mutta ikäänkuin vapaammin. ”New Age” ei ole sitoutunut kristinuskoon, ja enkelien uskotaan olevan jotain uskonnollisesti/henkisesti universaalia, yli uskontojen rajojen. Minulla on raamatullinen suhde enkelieihin, joka perustuu mm. Jaakobin tikapuu-uneen, hänen painiinsa enkelin kanssa ja ikoneistakin tunnetuksi tulleeseen Mamren tammiston kohtaamiseen, jossa Jumala puhutteli Moosesta vierailijoiden kautta. Uudesta testamentistatulevat tietysti mukaan Jeesusta auttaneet enkelit erämaakiusauksen jälkeen ja tyhjällä haudalla seissyt enkeli, jouluevankeliumin enkelitä unohtamatta. Väistän teologisesti mehevät opilliset selitykset ja ongelmat. Ongelmahan tietysti on, miten Mooseksen ja Saarain luona vierailleet miehet muttuvat yhtäkkiä puhuvaksi Jumalaksi, joka ymmärretään ikonitraditiossa taas Pyhäksi kolminaisuudeksi (Rublevin tunnettu ikoni). Minusta on lohdullista ajatella, että Jumala ei lähettänyt enkelitä hakemaan Jaakobia tikapuille. Hän sai vain katsella näitä, Jumalan palvelijoita, niiden liikettä taivaan ja maan välillä. Jumala rusikoi hyvää tarkoittaen Jaakobia lähettämänsä enkelin avulla. Omassa enkeliopissani enkelit ovat jotain, mikä kuuluu salattuun Jumalan todellisuuteen. Ne ovat osa Jumalan tahdon ilmenemistä maailmassa. Jaakob koki unikuvan. Enkelit ovatkin hahmoineen ihmisille etupäässä kuvia kuvattomalle, pitemmälle kuvittelemattomalle asialle. – ”New Agen” kielellä enkelit ovat energiailmenemiä korkeammasta energiatodellisuudesta. Ehkä orbseja (valorenkaita, joita luonnllinen ihminen ei näe, mutta kamera voi tavoittaa etenkin henkevien ihmisten ympärillä). Ei liene kaukana olettaa, että orbsit ja ufot näyttäytyvät hieman samantapaisesti valokuvaajan linssillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Topeliuksen kirjan nimi on oikeastaan Planeettojen suojatit. Planeetat viittaavat suoraan astrologiaan. Topelius oli mystikko ja kirjassa on viitteitä myös ruusuristiläisyyteen. Ja pohditaan indetiteettejä, Kristiina oli luultavimmin identiteettiongelmainen kuningatar, ja Topelius omasi paljon puolestaan myös feminiinisiä piirteitä. Raamatussa on muuten astrologisia aiheita paljon enemmän kuin äkkilukemalta ja vain seurakuntateoloigiaan turvautuen luulisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Olet oikeassa. Topeliuksen romaanin ruotsinkielinen nimi oli ”Planeternas skyddlingar”. Sen ajan ajutusmaailmassa palneetat ja tähdet kävivät ysiin, ja Topelius Inkalan mukaan otti myös Beetlehemin tähden Topleiuksen lähtökohtiin! Olisi ilo, jos Topelius löydettäisiin uudelleen! Aatehistoriallisesti hänet on jokseenkin unohdettu, ehkä muutenkin! Se, että hän oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, on myös ohitettu. Topleiuksen mystiikka olisi ihastuttava tutkimuskohde sellaisenaan, jolloin pointti vähän siirtyisikin Inkalan yleisviitoituksesta tarkemmalle alueelle ja puhuttelisi ehkä nykyajan hengellistä kokemuksellisuutta etsiviä ihmisiä. Toivoisin sitä (kristillisen mystiikan ystävänä).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Olen myös sitä mieltä, että Topelius ansaitsisi kulttuurissamme renessanssinsa ja nimen omaan irroitettuna satusedän roolista. Hän oli niin paljon muutakin. Luin aikanani hyllyistäni T:n tyttärenpojan Paul Nybergin Topeliuksen elämäkerrat I ja II. Vaikuttava elämä ja elämäntyö. Joka on sen salatieteellisiltä puolilta kuitenkin yhä lähes tutkimatta. T: alkoi kiinnostaa jo teininä, kun eka seuranäyttöroolini oli Topeliuksen Suojelusenkelissä marski Dagobert. T:n Suojelusenkelin henkilöiden nimet ovat piiloviestejä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Kyllä, Topelius ansaitsisi renessansin. Tutkittavaa riittää A.-K. Inkalan väitöskirjan jälkeenkin! Se vain avasi silmäni Topeliuksen moninaiselle aatemaailmalle ja mielikuvituksen lähteille. Olin todella liian lapsi ahmiessani Topeliuksen tuotannon näytelmineen päivineen ymmärtääkseni hänen ”syvähenkisyyttään”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Tontut on kans kivoja. Varsinkin näin jouluna. Ne toi mulle uuden puhelimenkin (semmosen hienon Lumian)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo, Otto, Juhani Päivinen sanoo:

    – Ihmisestä tekee kristityn Jumalan kohtaaminen. Tämä taas edellyttä uskoon tuloa – Raamatun kuvaamaa uudesti syntymistä ylhäältä . Pyhyyden kokemista Jeesulsessa Kristuksessa lunastajassamme. Voidaan sanoa, että uskon tulon kokmtus Jumalan salattuun todellisuuteen on sellaista, jota ei voida osoittaa ns. objektiiviseksi tosiasiaksi, mutta jonka voi intuitiivisesti kokea. Uskova kristitty saa varmuuden Jumalan olemassa olosta uskomalla Jumalan ilmoitukseen – Raamatun Sanaan ja pyrkimällä elämään sen mukaisesti. Nykyluonnontieteen valossa tähdet, enkelit, Raamatun historian aikainen astrologia jne.. ovat symboolista, hengellistä kielenkäyttöä, joiden merkitys on nähtävä Raamatun elävää Sanaa täydentävänä sekä kristityn uskon vahvistuksena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.