Tähtien tähden

Tähdet ovat monimerkityksinen asia ihmiselle. Ovat olleet luultavasti yhtä kauan kuin niitä havaitseva homo sapienskin. Kompassi, ennusmerkki ja tunnustähti, astrologinen ajanlaskun väline siinä missä astronomien tieteellinen tutkimuskohde. Beetlehemin tähti on yhtä kiistelyn kohde tieteellisestikin: mikä ja missä ja milloin se tarkalleen esiintyi. Jokin uusi tieto erikoiskirkkaasta ja suuresta tähdestä historiallisesti laskien sopivaan Beetlehemin aikaan esitettiin jälleen julkisuuteen joulun edellä. Oman lisänsä sekoitukseen tuo puhe Joulun tähdestä (mithralaisten juhlimasta tähdestä 24.12.), kun joulun raamatullisessa loppiaistarinassa taas on kyse Itämaan viisaita ohjanneesta tähdestä.

Tähtien tähden syntyy monenlaista hullutusta. Yksi niistä lienee astrologinen Maya-kalenterin laskelmaan perustuva nykyihmisten odottama maailmanloppu 21.12.12, joka raukesikin nolosti uskoviensa kannalta. Tai ei ilmeisesti kokonaan: nythän puhutaan jo sulavasti siitä, että joka tapauksessa on siirrytty uuteen aikaan. (Kukapa sen kieltäisi omankin kalenterin vaihduttua uuteen!). Mutta onko uusi tähtikonstellaation "osoittama" aika uusi rauhan aika, kuten Stonehedgen kiviltä ko. rauenneen maailmanlopun päivänä julistettiin, on toinen asia. Samalla uutisointi Syyrian sisällissodan tuhoisuuden todellisesta uhkasta räväytettiin ja räjäytettiin taas silmille tähtien sijaan.

Kukin voi rauhassa Cooglata tähtijuttua loputtomiin, löytää niin äänilevyjä, kirjoja kuin pelejäkin Joulun/Beetlehemin tähdestä. Kirjapajakin on kantanut kortensa kekoon lasten kiinnostuksen herättämiseksi siinä missä Antti Tuisku ym. artistit vetoavat hieman varttuneempiin tähtisilmiin. Tähtisanan monimerkityksisyyttä osoittaa, että Tuisku on itse Tähti isolla kirjaimella. Tähti on tunnus staroille kuten Hollywoodin nimekkäille näyttelijöille. Ja tähdillä palkitaan suoritusten arvoa.

Viimeaikana Kotimaa24:n blogistitkin ovat langenneet tähtien edessä polvilleen. Kysymys on kuulut, miten niitä tähtiä saadaan annettua ja saatua, miten niitä "maalataan", mitä ne oikein kertovat. Onko vaaraa jäädä tähtisateen ulkopuolelle tai tähdenlennoksi, vaikka tekstillä olisi esim. facebookissa lukijoita ja kannattajia, muttei kykyä merkitä suosikkiaan oikealla tavalla tähdillä.

Sopivasti ennen suurinta vuosittaista tähtimarkkinointia joulukoristeineen, tähtitorttuineen, koristepapereineen, raketteineen jne. sain luettavakseni uunituoreen, mielenkiintoisen teologian väitöskirjan: Uskonnot, aatteet ja Jumalan rakkaus. Zacharias Topeliuksen romaani Tähtien turvatit ja sen kontekstit. Tekijänä pastori, suomenkielen maisteri Anna-Kaisa Inkala. (Julk. University of Helsinki, Faculty of Theology, Helsinki 2012; väitöstilaisuus 23.11.2012).

Olen lukenut Topeliuksen romaanin aikoinaan vaiheessa, jolloin kirjat eivät ahmijalle riittäneet ja paksuimmista tuli parhaita. Historialliset romaanit olivat sopivan "juonekkaita", eikä Tähtien turvatit tehnyt poikkeusta. Tosin Välskärin kertomukset olivat suosikkini. Jotenkin muistelen, että Tähtien turvatit tuntui 12-vuotiaasta lukijasta hivenen raskassoutuiselta. Nyt alan oivaltaa miksi, ja aion lukea romaanin uusin oivalluksin - käyttäen nyt silmälaseina A.-K. Inkalan kiinnostavaa aatehistoriallis-teologista kontekstien tutkintaa ja tulkintaa. Vertauskuvallisesti sanoen annan tutkimuksellisten tähtien johdattaa minua, koska "viatonta silmää" en enää voi tavoittaa. Muotoutuneet odotukset suuntaavat havaintojani.

Koska en ole ehtinyt vielä palata romaanin pariin, esittelen lyhyesti väitöskirjan antia. Tyydyn tässä lähinnä vain tähti-aiheeseen, joka esintyy Topeliuksella muutenkin kuin ko. romaanissa: mm. sadussa Koivu ja tähti sekä hänen virsissään. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi Topeliusta niin vahvasti uskonnollisena kaunokirjailijana, jonka ajatukset pohjautuvat vankasti luterilaiseen teologiaan, Lutherin kristinoppiin, kuin mitä tutkimus osoittaa. Varsin ajankohtaiseksi hänet tekee se, miten häy käy rajanvetoa katolisen kirkon teologian, islamin uskon ja juutalaisuuden välillä - eikä suinkaan kategorisen ankarasti.

Tähdet ovat orientalismin aihe siinä missä juutalaiskristillisen traditionkin. Romaanissa on kolme päähenkilöä, joilla kullakin toteutuu tähtien viitoittama kohtalo - kuitenkin niin, että kohtalo itse on Jumalan tahto. Tähdet vain ilmaisevat, kertovat, sen ihmisille. Tämä "kertominen" lähenee mystistä uskonnollista kokemusta: tähtivalo ikäänkuin valahtaa kokijansa sisään, ja tämä oivaltaa erikoisessa tilassa sanoman merkityksen. Merkityksenä on rakkauden käsky kristillisessä mielessä. Toisin kuin kristillisen mystiikan "unio"-kokemuksessa tähti ei yhdy henkilön sielun sisimpään rakkautena, jonka valtaan hän jäisi. Hänelle jää sen sijaan tähden kuulemisesta rakkauden toteuttamisen inspiraatio ja haaste.

Topelius toteuttaa tähti-aiheensa "perusteluja" ottamalla yhdeksi keskushenkilöiksi historiallisen henkilön 1600-luvulta, pastori Sigfrid Forsiuksen, joka oli myös astrologi ja tähtitieteilijä. Topelius antaa ymmärtää, että koko vuosisata uskoi tähtien vaikutukseen. Topelius itse näkee tähtien ja planeettojen edustavan "providentaalisuutta", tähdistä voi nähdä vajavaisesti sen, mitä Jumala on säätänyt ennalta maailmalleen ja sen ihmisille. Mutta "kun täydellinen tulee, katoaa vajavaisuus". Topelius on Paavalin sanan ja uskon jäljillä. Myös luonto järjestyksineen on alisteinen tähtien valon ajalle, Jumalan valolle, tahdolle. (Topeliuksen viehtymys panteismiin). Saman ajan ihmisillä on ikäänkuin sama juuri, "ingenium". Siitä he saavat erilaisen kohtalonsa erilaisissa Jumalan johtamissa "maan piirin sääoloissa" (Inkala s.61-70).

Ehkä suoranaisimmin Topeliuksen uskoa tähtiin kuvastaa ote romaanista, jossa tähtivalo puhuttelee kuningatar Kristiinaa, yhtä romaanin päähenkilöistä: "Enkö ole sanonut sinulle, että olen lähtöisin Kaikkivaltiaan voimasta, en hänen rakkaudestaan, ja olen sisin olemuksesi? Miksi etsit itseäsi omasta itsestäsi? Mikset etsi Hänestä, joka on kaikki sinussa, kaikki minussa ja kaikissa olennoissa? Hän on antanut sinulle minussa olevan voiman, mutta voima ilman rakkautta voi vain hävittää." Ihmisen tulisi tehdä Jumalan töitä, ei omiaan. Hänen tulisi käyttää Jumalan antamia hyviä lahjoja sekä niiden tähden taas palvella, totella, kiittää ja kunnioittaa Jumalaa. (Inkala s.68-69).

Topeliuksen credo on tutkimuksen mukaan lapsen uskon ja Lutherin katekismuksen yksinkertaisen, selkeän kristinopin tunnustaminen. Jumala ilmaisee itsensä luonnossa, Sanassaan ja historiassa. Saman yleisen ilmoituksen pohjalta muissa uskonnoissa kuten islam ja juutalaisuus voidaan tunnistaa Jumalan ilmoitus luonnossa, historiassa ja pyhissä kirjoituksissa. Juutalaisten luvatun kansan asema toteutuu vasta, kun eskatologisen lopun aikana juutalaiset ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan Messiaana. (Inkala s. 273). Mitään pyhiä sotia Topelius ei kannata. Hänen aatemaailmansa edustaa ajalleen ominaista pasifismia.

Kun tutkimuksen lukee, tavallaan on menettämäisillään tuntuman Lasten Suureen Satusetään. Topelius on filosofis-historiallis-teologinen kaunokirjailija, joka ottaa kantaa paitsi historiaan niin sen kautta aikansa aatemaailmaan ja historiaan sekä uskonnollis-teologiseen ilmapiiriin. Taakka on painava, eikä Tähtien turvatit ole mikään lasten seikkailuromaani. Ei fiktiivinen "tähtien sota". Suomennoksina annostellut tekstinäytteet tuovat kylläkin esiin paikoin mystisrunollisenkin kerronnan ilmavuutta. Se jättää mietteliääksi. Toisaalta jälkimaku ei ole tunkkainen, vaan se on raikas. Topelius ammentaa kristinuskon puhdasvetisestä lähteestä, evankeliumeista, Vanhasta testamentista, Lutherilta elämänviisaana - elämänmakuisena uskonpuhdistajana.

Romaanille ei tarvitse antaa tähtiä. Se on tavallaan itse uskomustensa mukainen Tähti. Tutkija ansaitsee kiitoksen sen valovoiman selvittäjänä - Topeliuksen romaanin tähtien tähden, niiden huolellisesta ja tarkasta poikkitieteellisestä analyysista ja tulkinnoista, jos kohta ei astronomisista niin kirjallisuustieteellisistä, historiallisista, filosofisista ja teologisista.

 

 

 

 

 

11 kommenttia

  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Mut hei, mites noi tontut?:p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.