Suurin osa Suomessa asuvista lapsista ei kuule Jeesuksesta. He eivät saa tietää, kuinka arvokkaita ja rakastettuja he ovat Jumalan luomina, että synnit voi saada anteeksi ja että elämää voi elää yhä tänään elävän Jeesuksen kanssa. Tällä viikolla Helsingin hiippakunnan synodaalikokouksen (pappeinkokouksessa) kanavassa Moninaiset perheet ja pelastus tämä tosiasia sanoitettiin näin: täällä kasvaa pakanoita: täällä kasvaa pakanoita.
1. Lopetetaan kristillisen kasvatuksen ulkoistaminen yhteiskunnalle
Menneinä vuosikymmeninä koululaitos vastasi kouluikäisten lasten kristillisestä kasvatuksesta. Kokonaiset sukupolvet kuulivat kristillisen sanoman ilman, että seurakunnat tekivät yhtään mitään!
Nyt ei ole aika haikailla tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ja päivänavausvirsien perään. Nyt on aika siirtää vastuu lasten hengellisestä kasvatuksesta sinne, mihin se kuuluu: koteihin ja seurakuntiin.
2. Tarkistetaan arvojärjestyksemme
Tämän päivän lapsiperheissä uskonto ei ole tärkeä arvo, ja siinä onkin seuraava este. The European Studies -tutkimuksessa 2017 lasten toivotuimpia ominaisuuksia olivat hyvät tavat, vastuuntunto, päättäväisyys ja suvaitsevaisuus (yli 80% kannatus), kun taas usko jäi hännille (7% kannatus kaiken kaikkiaan ja 90-luvulla syntyneiden parissa 2%). ”Vilpitön välinpitämättömyys”, kuvasi varhaiskasvattaja havaintoaan perheiden suhteesta uskoon ja kirkkoon tämän viikon synodaalikanavassamme.
Empiirisellä havainnoinnilla voin päätyä samaan. Jopa ns. uskovaisissa kodeissa lapsia kuljetetaan harrastuksiin niin arkena kuin viikonloppuna, mutta seurakuntaan heitä ei tuoda eikä oteta mukaan. Kenenkään syitä arvottamatta totean: meiltä puuttuu seurakuntakeskeinen pyhäkulttuuri.
3. Uskalletaan kertoa lapsille Jumalasta
Samalla on levinnyt ajatus siitä, että uskonto on liian henkilökohtainen asia vanhempien päättää. Ajatellaan, että tiettyyn uskoon tutustuminen saati sitten kasvattaminen rajoittaa lapsen valinnanvapautta.
Ajatus on vailla tieteellistä pohjaa. Uskonnoilla on oma kielensä, ja minkä tahansa oppiminen avaa ymmärrystä muita kohtaan. Toisaalta lapsen mukaan ottaminen seurakuntaan ei riitä, ellei hänen kanssaan keskustella uskonnosta. ”Lapsen uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista voi verrata siihen, että lapsi vietäisiin kerran viikossa johonkin vieraaseen maahan tunniksi, ja vuosienkaan jälkeen lapsi ei osaisi puhua muutamaa sanaa lukuunottamatta tämän maan kieltä”, lainataan Spännärin, Kallatsan ja Tervo-Niemelän artikkelissa amerikkalaista tutkimusta kotien uskontokasvatuksesta.
4. Nostetaan perhetyö oikeasti prioriteetiksi
Päiväkerhoja ja pyhäkouluja lakkautetaan osallistujien puutteessa. Miksi lapsityö lepää yhä 80-luvulla suosittujen arkiaamujen perhe- ja päiväkerhojen varassa? Miksi 2020-luvun perheiden elämänrytmiin kehitetyt toimintamuodot eivät leviä? Miksi koulutetut lastenohjaaajat eivät ole paikalla seurakunnan viikottaisessa pääjuhlassa? Miksi ei löydy uusia vapaaehtoisia?
Eikö kyse ole prioriteeteista, arvoista. Jos seurakunnissa oikeasti ajateltaisiin, että evankeliumin välittäminen uudelle sukupolvelle on meidän vastuulla, asiaan puututtaisiin ja uuden kehittämistä resurssoitaisiin. Siellä missä perheisiin, hengelliseen sisältöön ja yhteisöllisyyteen on panostettu, on yhä lapsia. Vaihtoehtoja löytyy!
Mistä siis lähteä liikkeelle? Kerron rohkaisuksi esimerkin Norjasta:
Seurakunnan lapsityö oli ajettu alas lasten puutteessa. Samalla palkattiin uusi pappi, työalana perhetyö. Aikansa tuskailtuaan ja rukoiltuaan hän esitteli työyhteisölle näkynsä kirkosta täynnä lapsia, ja sai innostuneen vastaanoton: ”Tee vain!”. Muu papisto olisi mielellään ulkoistanut vastuun perhetyöstä yhdelle ihmiselle. Mutta uusi pappi ei sitä hyväksynyt vaan sanoi: ”Tarvitsen teitä. Jokaista.” Koko työyhteisö sitoutui uuteen näkyyn, perhetyön pastori kokosi rukoustiimin, mallia haettiin ulkomailta ja hyväksi havaitut materiaalit käännettiin norjaksi. Nyt 10 vuoden jälkeen seurakunnassa on 50 perhetyön vapaaehtoista, jumalanpalveluksessa 160 lapsiosallistujaa, ja perheiden välinpitämätön suhtautuminen kääntyi lasten hengellisyyden arvostamiseksi. Seurakunta kasvaa, kun perheet tuovat mukanaan uusia perheitä.
Tässä ketjussa on 36 kommenttia Sari Weckrothilta ja suunnilleen 24 vastausta hänen kysymyksiinsä, joita hän toistaa ketjusta toiseen (eli n. 2/3koko keskustelusta). Jos jokaista tavallista suomenkielen sanaa pitää määritellä kuin ne olisivat vieraskielisiä, ei keskustelusta kukaan kostu.
Tämä on kiva keskustelualusta, mutta tässäkin ketjussa blogistin alkuperäinen idea hukkui tähän keskusteluketjussa toiseen toistuvaan älämölöön. Sääli. Nykyään, jos huomaan, että kommenttiketju nousee yli sadan, tiedän, kuka on asialla ja lopetan lukemisen.
”Tässä ketjussa on 36 kommenttia Sari Weckrothilta ja suunnilleen 24 vastausta hänen kysymyksiinsä”
-Se on totta, että aiheet lähtevät usein rönsyilemään. Suuri osa ajasta ja palstatilasta menee sen selittämiseen mitä oikeastaan tarkoitin, ja ohi menevien vastausten tarkentamis-yrityksiin.
Sitten jossain kohdassa totean että parasta lopettaa. Kuten tein nytkin.
Tiedoksi, aion vastaisuudessakin pureutua sanojen ja käsitteiden merkityksiin, siihen mitä niillä tarkoitetaan missäkin yhteydessä. Ehdotan että et nosta tästä älämölöä tai ala jankuttaa asiasta. Se menisi liikaa aiheen vierestä.
Aika paljon lähtee harhateille myös toisten kommenttien yli- ja ohitulkinnan vuoksi. Kuten tapahtui nähdäkseni siinä että Antero koki Mika Rantasen kysymyksen (”eivätkö ateistit sitten ole lainkaan ahneita?”) loukkaavana.
Kirjoitan kuten kirjoitan.
Mutta sitä vain sinulta toivoisin, että osallistuisit joskus keskusteluun. Muutenkin kuin kertomalla omista elämänkuvioistasi ja viemällä asiaa seksuaalivähemmistöjen kokemuksiin. Eli keskustelisit, argumentoisit, perustelisit jne. Tätä olen joskus miettinyt, että sanoisinko vai en.
Sitä kyllä olen usein miettinyt, että olisi varmaan parasta jatkaa kahdenkeskistä debattia sähköpostin tai somen puolella.
Se olisi varmaan mielekkäämpää. Että tässä mielessä olet aivan oikeassa.
”Antero koki Mika Rantasen kysymyksen (”eivätkö ateistit sitten ole lainkaan ahneita?”) loukkaavana.”
-Korjaan, ettei tule annettua väärää todistusta. Siis koki ilmeisesti sen ateisteja koskevana väitteenä.
Tähänkin tuli jo kolme viestiä. 🙂 Pahoittelut siitä. Yritän vain olla tarkka sanomisissa ja joskus korjata tai täsmentää jotain aiemmin kirjoittamaani.
Keskustelupalstana tämä ei ole toimivimmasta päästä. Mutta mielenkiintoisia aiheita kyllä löytyy ajoittain. Joista syntyviin keskusteluihin voi sitten koukuttua.
Poistun nyt tästä.
”Tiedoksi, aion vastaisuudessakin pureutua sanojen ja käsitteiden merkityksiin, siihen mitä niillä tarkoitetaan missäkin yhteydessä.”
Eli sotket keskustelun sekaan metakeskustelun missä haluat viimekädessä määrätä käytetyt käsitesisällöt mieleisiksesi. Induktioissa ei täsmälleen saman sisältöiseen ja -laatuiseen kaikille yhteiseen ymmärrykseen päästä koskaan, koska vastaanottajien aivot, kokemukset ja arvot ovat erilaisia. Deduktiossa se on mahdollista, muta tällöin voisi puhua vain matematiikan lausein.
Saivarteleva sanatarkkuus on oire.
” Mutta sitä vain sinulta toivoisin, että osallistuisit joskus keskusteluun. Muutenkin kuin kertomalla omista elämänkuvioistasi ja viemällä asiaa seksuaalivähemmistöjen kokemuksiin. Eli keskustelisit, argumentoisit, perustelisit jne. Tätä olen joskus miettinyt, että sanoisinko vai en.”
Olen osallistunut keskusteluihin tällä alustalla ja aion edelleen osallistua niihin tuomalla esiin seksuaalivähemmistöjen asemaa kirkossamme. Ihan niin kauan kuin se on tarpeellista. Toivon toki, että ajan myötä tämä tulee tarpeettomaksi.
Usein paras tapa taistelussa vähemmistöjen puolesta – oli se sitten mikä vähemmistö hyvänsä, missä hyvänsä maailmassa – on tuoda esiin se seikka, että vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat ihan tavallisia, naapurissa asuvia ihmisiä.
Argumentoin, ja käytän omaa elämääni argumentoinnin välineenä niin pitkään kuin tarvitaan.
Minäkin olen täällä koettanut puolustaa ja puhua erään vähemmistön puolesta, joka taitaa olla vielä suurempi lukumäärältään kuin esim. homoseksuaalien ryhmä. Tiedätte ja varmaan arvaatte mistä vähemmistöstä on kyse. Mutta kun olen tämän kertonut, se on varmaan omalta osaltaan esim. vähentänyt blogieni lukijamäärää.
Puhumani sairaudet ovat nykytietämyksen mukaan tietynlaisia ja eräänlaisia aivo- ja hermostosairauksia.
Sukunimikaimani Mika: Arvostan sitä, että tuot esille avoimesti sekä oman sairautesi että ne ennakkoluulot ja kielteiset reaktiot, joita sairautesi takia joudut kohtaamaan.
Me – sinä ja minä – eri syistä, olemme olleet ja olemme edelleen omassa ev.lut. kirkossammekin aina vähän ’hankalia’. Seurakunnissa ei ole ollut valmiutta kohdata ylipäänsä mihinkään vähemmistöön kuuluvia ihmisiä.
Kirkko saa kentälleen yhä enemmän ja enemmän valmistuneita pappeja, joiden tiiviimpi kosketus seurakuntaelämään on synytynyt parin teologiharjoittelujakson varassa. He kyllä istuvat hyvin nykyisille valmiiksi lämmitetyille virkapaikoille seurakunnissa, mutta – onko heistä aidosti heti opettajiksi tai vaikkapa kirkon suunnan kääntäjiksi – sitä olen epäillyt aina ja epäilen yhä. Kun muutos lähtee kokemuksesta ja samalla rohkeudesta tunnustaa vallitseva väärä rauha – nyky menossa – kaikki tulee mahdolliseksi.
Kiitos vilkkaasta keskustelusta! Erityisesti iloitsen aiheeseen liittyvistä kommenteista ja ideoista. Muihin minun on blogistina vaikea sanoa mitään, ne kulkevat ihan omissa sfääreissään.
Tämä blogi syntyi omasta ja mainitun synodaalikanavan havahtumisesta siihen, että evankeliumi ei maassamme tavoita uusia ikäluokkia kuin hyvin rajoitetusti ja suppeasti. Onko se sitten ongelma, riippuu tietenkin siitä, mitä itse evankeliumista – hyvästä sanomasta Jumalan armosta – ajatellaan. On väärin ja surullista, että toisille kristillinen kasvatus on merkinnyt ahdistusta ja pelkoa. Olen pahoillani jokaisen puolesta, joka sellaista on joutunut kokemaan!
Itselleni evankeliumi on ollut elämän perusta lapsuudesta alkaen. Viisivuotias ei ole kovin suuria syntejä ehtinyt elämässään tehdä, ja silti juuri sen ikäisenä sain yllättyä suuresti, kun rukoukseen ”anna Jeesus syntini anteeksi” vastattiin ikään kuin nostamalla jotakin raskasta sisältäni, jäljelle jäi keveys. En ollut tuota raskasta aiemmin edes tunnistanut. Kokemus Jumalan läsnäolosta kantoi läpi lapsuuteni ja nuoruuteni, ja kristillinen opetus varjeli monilta kivikoilta ja ohjasi moneen hyvään.
Yksilöistä poiketen kirkolla yhteisönä ei ole varaa ummistaa silmiään kasvavan sukupolven menettämiseltä tai uskotella itselleen, että kyllä nämä lapset sitten rippikoulussa tavoitetaan. Kirkkolle kyse on sen ydinmissiosta – ja olemassaolosta. Yhtenä käytännön vastauksena haasteeseen nostan Polku-toimintamallin (https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/polku-toimintamalli), joka tarjoaa lasten kehitystason mukaisia kohtaamisia ja tapoja kertoa Jeesuksesta. Sen puitteissa kerätään jo toimivia malleja seurakuntien perhetyöstä. Toivon, että kaikki tämä viedään seurakunnissa käytäntöön ja että se rohkaisee kehittämään ja kokeilemaan uusia, 2020-luvun tapoja viedä evankeliumi lasten ja perheiden maailmaan!
Johanna, vielä kerran kiitokset hyvästä blogista. Pieni huomio Suomen Raamattuvyöhykkeeltä: siellä, missä on tiiviitä herätysliikkeitä, joissa istutaan seuroissa ja perhemessussa vauvasta vaariin, näköalat ovat hiukan valoisampia. Mutta iso huoli täälläkin on, mistä saadaan Raamattuun sitoutuneita pappeja ja muita työntekijöitä ja kuinka yhteistyö koulujen kanssa onnistuu jatkossa.
Kiitos Marko! Kristillisen kasvatuksen arvostaminen perheissä ja seurakunnissa / heng. yhteisöissä todella kantaa hedelmää.
Ja, och kanske tillför det också något för Svenska folkpartiet i det kommande valet?
Seppo Heinola,
”02.10.2022 10:10
Reijo M: Asia on tismalleen päinvastoin. Alkuteksteihin nähden myöhäsyntyiset kristilliset enemmän tai vähemmän dogmisidonnaiset näkökulmat katsovat teksteihin jälkikäteisesti ja juuri ulkopuolelta niihin a’priori käskytettyä logiikkaa noudattaen.”
Vaikka vaikeasti, niin saan kiinni ensimmäisen kappaleen heittostasi. –
Puhut ”alkuteksteistä”. Ne ovat tänään luettavissa alkuperäisellä kielellä ja ne ovat selkeitä ja ne on käsitettävissä niinkuin on kirjoitettu. Niiden tieto on siis sellaisenaan ymmärrettävissä.
Ei tarvi itseymmärrys-dogmia, mikä määritelmä on RKK:n arsenaalia. Asian alku on jo juutalaisuudessa, erilaisina ”talmudeina”, ensin suullisena ja sitten viimeistään vuodesta 70 lähtien ne esiintyy kirjallisinakin. Niiden tarkoitus ja rakenne tähtää alkutekstin turhentamiseen, täydennys- tulkintojen kautta, jotka RKK dogmina ja Evlut käytännössä nostavat alkutekstin rinnalle ja erotessaan siitä, ne pätevät. Huomioi viimeistään nyt, että minulla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, tarkoitan em. laitoskirkkojen laskemaan sakramentaliseen perustukseen.
Nyt ei pidä sotkea Evlut kirkon ylellisyyttä, tulla uskoonkin, niinkuin Jeesus opetti. Pietari oli välineenä, kun ensimmäinen Jeesuksen seuraajien (kristillinen) Seurakunta perustautui v. 30, heluntaina Jerusalemissa.
Koska osoitat, että haluat tähänkin asiaan suhtautua vakavasti, niin en kerrallalaita tämän pitemmästi. Eli jatketaan.
Reijo, kun nyt kerran olet sitä mieltä, että ”alkutekstit” voidaan tuosta vain ymmärtää sellaisenaan, niin kerro ihmeessä meille muillekin, mikä on se oikea ja alkuperäinen tapa ymmärtää koinee-kreikan kielioppia tai vaikkapa Pyhästä Hengestä käytetyn sanan ”parakletos” oikea käännös, kun sanalla on seitsemän eri merkitystä?
Lähtikö siis Jeesuksen vertauksen publikaani ja fariseus rukoilemassa publikaani kotiinsa vanhurskaana vaiko vanhurskaampana kuin toinen? Ja pitääkö Hengestä puhua Puolustajana, Lohduttajana vai jonain muuna? – Tuon vertauksen erilainen tulkinta on esimerkiksi saanut aikaan kahden eri lestadiolaisryhmän erkaantumisen toisistaan.
Marko ja Seppo H:kin,
Kreikan kieli niinkuin kaikki kielet ovat murteiden synteesi. Kaikilla murteilla on ilmaistu asioita. Sitten kun kanssakäyminen vilkastui esim. imperiumien alueilla, sovittiin ensin kirjallinen, kaikille ymmärrettävä muoto ja kanssakäymisen tiivistyessä puhutut murteet sopeutettiin. Tämä kehitys tämän päivän sivistyskielissä on jäljitettävissä ja asteittain taannehtien ja kunkin asteen ilmaisut on käsitetty.
Koinee-kreikka ei ole kieli vaan Kreikan ja vähän Roomankin imperiumin harmonisoitu kreikan muoto. No problem, täysin käsitettävissä, vaikkei koineeta ole koskaan sellaisenaan puhuttu kansan kielenä. Eli kärjistäen, niinkuin ehdotat, alkutekstit ”voidaan tuosta vain ymmärtää”.
Kieli ei ole ongelma, sen avulla asia kyllä on tuotu niin hepreaksi, kreikaksi kuin arameaksikin käsitettävään muotoon. Kuitenkin Itse Asia on ongelma, koska se ei miellytä. Siksi asiaa väännetään, muutetaan, poistetaan, mitkä toimet ovat kohdistettu Kirjoituksiin talmudismisissa tulkinnoissa. Tämä prosessi on meneillään ja mm. sakramentaalinen autuutusoppi puserretaan koko ajan ”tutkimuksissa” kirkastuvammalla tavalla esille.
Nuo mainitsemasi ongelma-sanat voidaan käydä läpi, jos niiden tulkinnasta mielestäsi on ongelmia, enemmän kuin Raamattua lukemalla siitä esiintyy.
Reijo M:lle esimerkkiä yksoikoisuuden välttämiseksi:
Tooran I Mooseksen kirjan 1. luvun, Bereshitin, heti alussa on maailman ehken eniten siteerattu, kiistelty ja parhaiten ulkoamuistettu virke:
Be-reshit bara elohjim et ha’shamajim ve’et ha arets.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä.”
Yllä oleva perin perinteinen käännös ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen ja tämä maailmankirjallisuuden ehkä tunnetuin alkulause onkin ollut aiheena lukemattomille ja loputtomille hartaiden kreationistien, viileiden agnostikkojen, kylmien evolutionistien ja kertomuksia vain paimentolaisheimojen nuotiotarinoina pitävien tutkijoiden välillä, eivätkä sen kaikista sanoista ja osista ole varmoja edes heprealaisten omat oppineet saati vieraiden kansojen kielentutkijat.
Monet tulkinnat ovat nousseet lauseesta sinänsä, mutta myös tosiasiasta, että ko. 28 kirjaiminen teksti voidaan kääntää kymmenin eri tavoin. Näin alkulauseesta ei voida ilman muuta johtaa esimerkiksi tyhjästä luomisen (ex nihilo) ideaa.
Mutta tokihan Jumalan Sanan peruslause tulee olla ymmärrettävissä vain yhdellä tavalla ja käännetty absoluuttisesti oikein!?!?
Mutta mutta …kun juuri tätä emme voi tietää, emme sisällön emmekä käännöksen suhteen! Ja tämä tosiasia voi olla kohtalokas, sillä jos tuon lauseen alkukielen analyysissä ja käännöksissä on virheitä, johtavat ne sittemmin rakennetut teologiset myöhäsyntyiset oppilauseet sopulilauman tavoin mereen.
Tosiasiassa Raamatun ko. alkulause on käännöstieteellisesti ongelmallinen ja sisältää itseasiassa hyvin suuria ongelmia. Sillä kun lauseen konteksti ei voi katsoa taaksepäin eikä siten myöskään eteenpäin, tulisi sen sanojen merkitykset olla Raamatun muun kääntämisen ja ymmärtämisen yksi hermeneuttis-kontekstuaalisten lähtökohtien kivijaloista. Mutta nämä kivet voivatkin olla hiesua eivätkä graniittia. Siksipä rehellinen ja ennakkoasenteeton heprean kieleen ja tulkintaperinteeseen tutustunut raamatuntutkistelija joutuu hetimiten ymmälleen ja kysyykin välittömästi muiden kysymysten pohjaksi perustavaa laatua olevan kysymyksen: Mistä tiedämme, että Mooses on ensinnäkin jakanut sanat oikeiden kirjainten kohdalta ja sitten päättänyt lauseen oikein, sillä olihan hän saanut – perimätiedon mukaan – tekstit yhtenäisenä satoja tuhansia kirjainmerkkejä käsittävänä mustana ja valkoisena tulena, joiden avulla Jumalan sormi (Shamir=valomato) oli kaivertanut ensin vain konsonantteja sisältäneet tekstit tauluihin. Ja mistä toiseksi tiedämme, että satoja ja taas satoja vuosia myöhemmät masoreetikot ovat vokalisoineet nuo valitut sanat oikein? Mistä varmuudella tiedämme, että se tradition väite, että masoreetikot tahallaan vokalisoivat sanat harhaanjohtavasti, jotta pyhät salaisuudet eivät joutuisi vääräuskoisille, ei voisi olla totta? Ja mistä vielä tiedämme, että ymmärrämme edes edessämme olevien sanojen merkitykset siten oikein, että alkumerkitykset todellakin vastaavat niitä sisältöjä, joita vuosisatoja kestäneet dogmiriidat ovat käsitteille antaneet? (Elohjim pluraalissa on protokolminaisuus jne.) Ja mistä ennen kaikkea tiedämme, että ydinkäsite elohjim on lauseessa edes subjekti ja vaikka olisikin, mitä tuo sana on sen ensimmäisille artikuloijille todella merkinnyt? Ainoa rehellinen vastaus kuuluu, emme mistään! Katsotaanpa lausetta uudelleen:
בְּרֵאשִׁית, בָּרָא אֱלֹהִים, אֵת הַשָּׁמַיִם, וְאֵת הָאָרֶץ
arets ve et ha shamajim et elohjim bara bereshit
Ensimmäinen ’jumalanimi’ אֱלֹהִים elohjim voi esimerkiksi olla lauseessa objekti eikä subjekti, sana voi olla aidosti monikossa (ים-), se voi tarkoittaa fysikaalisia voimia, virkkeen sanojen ja kirjainten lukumäärät ja lukuarvot voivat viitata tähtitieteellisiin vakioihin, bereshit voidaan jakaa bara shit jne. Käännös:
Luotiin kuusi luotiin elävää voimaa, luotiin alusta loppuun
taivaankappaleet ja tämä maa -mars,
voi asiallisesti olla aivan yhtä oikea tulkinta kuin perinteis-teologinenkin.
Yllättävää lukutapaa perustellaan huolellisesti Zoharia kommentoivassa rabbiinisessa kirjallisuudessa, minkä mukaan alussa luotiin tai synnytettiin 6 voimaa, joita edustivat luomisen kuusi työkalukirjainta eli luomissanan bereshit 6 kirjainta, jotka nimesivät edelleen elämän puun kuuteen sefiraan johtavaa emanaatiopolkua.
”Bereshit בְּרֵאשִׁית, sanoi rabbi Yodai, mitä se tarkoittaa? Bereshit tarkoittaa be-hokhmah (viisaudessa). Tämä viisaus kannattaa maailmaa ja johtaa korkeimpiin salattuihin mysteereihin. Kuusi valtiaissa kohotettua äärettömyyttä on siihen kaiverrettu. Kaikki virtaa siitä, kuudesta lähteestä johtaa kuusi jokea äärettömälle merelle. Siksi בְּרֵאשִׁית bereshit (alussa) tulee lukea בְּרֵא שִׁית (loi kuusi). Kuusi synnytettiin siitä Yhden Lausumattoman kautta, joka on kätketty ja salattu. ”
Nämä Zohariin perehtyneet rabbit ymmärsivätkin maailmankaikkeuden valtaisana kuutiona, ja näin myös heidän operatiivisen Demiurginsa Jahven gematria 26 sisältää juuri kuutioon liittyvät numeraalit, sillä kuutiossa on 6 tasoa ja 12 linjaa ja 8 kulmaa, siis 26 tekijää. Lukuun 26 liittyy myös raudan tekijät, ja tämä maailman yleisin raskasmetalli esiintyy myös luomiskertomuksessa maailman (ovlam), Marsiin (Adom) ja Maahan (Arets) liittyen.
Raamatun ensimmäiselle lauseelle onkin toki tarjolla useita muitakin vaihtoehtoisia käännöksiä, joille yhteistä on ainoastaan se, että kun ne tuskin kaikki voivat yhtä aikaa olla oikeita, niin ne sentään kaikki voivat olla yhtä aikaa vääriä; oikeaa käännöstä ei ole vielä ehkä edes löydetty. Ja kenties ns. kabbalistien Genesis-tulkinnat voivat perimmiltään olla sittenkin juuri ne lähinnä oikeat tulkinnat. Kenties kabbalistien elohimit olivat kuin olivatkin tieteessäkin määriteltäviä virtaavia voimia ja Luoja El Eljon, eli Korkein, ei todellakaan ollut sama kuin Jhvh tai elohjim, (kts. VMs. 32:8, sivu)
Kertomuksen Jumalaksi käännetyt käsitteet eivät kuvaa siis välttämättä lainkaan persoonallista Jumalaa tai jumalia, vaan universumissa vaikuttavia elämän syntymiseksi ja ylläpitämiseksi virittyneitä vuorovaikutteisia voimia. Niinpä sanan elohjim sananmukainen käännöskin on yksinkertaisesti ’elävät voimat’ ja sanassa Herra eli Jhvh on neljä kirjainta, kuten universumissa on neljä voimaa.
Seppo H
En tee seuraa reititykseesi ”yksioikoisuuden välttämiseen”. Uskon mitä Jeesus sanoi aikoinaan näille sinunkin ladun aukaisijoille, eli Kirjoitusten tulkitsijoille, parantelijoille, jotka kertoivat mitä Kirjoituksissa todella lukee ja mitä ne tarkoittaa kun tutkii kirjoja, talmudeja, joita ”rabbit” ovat sommitelleet.
Saatana esitti tarjouksensa perustellen ne Kirjoituksilla, Matt. 4:3-11. Eli saatana tajusi, että vähempi ei riitä eikä toimisi. Jeesuksen vastaukset olivat: ”Kirjoitettu on”. Eli kumpikin taho käytti Raamattua. Tämä Saatanan intentio oli ”käytössä” niillä Jeesuksen aikaisilla kirjanoppineilla, jotka talmudisoivat Kirjoitukset, tulkitsivat, vääntelivät Kirjoituksia, vaikka tiesivät, mikä niiden yksioikoinen sanoma oli ja on tänäänkin. Mikään kohta VT:n tai UT:n puolella ei tue Zoharin tai minkään talmudilaisen tulkinnan hyödyllisyyttä. Päinvastoin! Sen sanoi Jeesus monasti ja ikäänkuin kiteytti, Luuk. 10:
21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
Kun puhutaan ikuisista, taivaallisista, näkymättömistä asioista ne ilmoitetaan pakanoilla vailla pienintäkään viittausta ’zofareihin’. Niinkuin Pietari saarnasi helluntaina, on Jeesukselta opittu asia ja sillä ”kaavalla” sai heti 3000 piston sydämeensä ja ensimmäinen Jeesuksen seuraajien Seurakunta, nk. kristillinen, perustautui.
Pietari mainitsee niistä, jotka vääntävät Paavalin ja Raamatun kirjoituksia kieroon. Näille vääntelijöille Paavalin kirjoitukset olivat käsittämättömiä ja vaikeatajuisia, koska he lukivat niitä ilman Uskoa, vt. Hepr. 4:2. Eli se ei sulaudu, pysyy esim. lapsellisena juttuna.
2.Piet.3:
15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,
Oppinut ja ainakin hepreaa osaava, Kandaken hoviherra luki Jesajan kirjaa, muttei siitä mitään ymmärtänyt. Häneltä Filippus, inhimillisesti vähäisempi ja oppimaton kysyi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?”, Apt. 8:30.
Koen, ettet halua ymmärtää rippikoulu-tasoista Raamatun ilmoitusta, päinvastoin kuin hoviherra.
Seppo H:lle. Kuten Psalmissa 33:6-9 todetaan: ”Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot. Kuin leiliin hän on koonnut merien vedet ja varastoihinsa syvyyden virrat. Vaviskoon Herran edessä kaikki maa, koko maanpiiri pelätköön häntä. Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, se pysyi.”
Tuo Psalmi viittaa 1Mo1 ja siinä on viitteet Ps90; Ps104; Ps136 ja Joh 1 mm, jossa ilmaistaan Alussa olleen Sana. Sama josta kerrotaan 1Mo1:1-3, johon viittaa myös Sananl.8:24-etc.”Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä….” Lisäksi tuossa luomisessa käytetään hebrean בָּרָ֣א (bā-rā) sanaa (jonka tiedät varsin hyvin), jota hebrean tekstissä käytetään15 kertaa tarkoittaen paitsi lausuttua sanaa, myös asiaa. Luomista tyhjästä. Sana וַיֹּ֥אמֶר (way-yō-mer) 1Mo1:3 sensijaan ilmaisee varsinaisesti lausuttua sanaa, niin että on jotakin, joka on erotettu siitä, joka sanoo, ja on ero sen välillä, joka sanoo ja mitä sanotaan. Tämä kaikki on ilmaistuna 1Mo1:1.
Edelleen toteat. ”Luoja El Eljon, eli Korkein, ei todellakaan ollut sama kuin Jhvh tai elohjim.” Ei pidä paikkaansa.
”Da der Allerhöchste die Völker zerteilte und zerstreute der Menschen Kinder, da setzte er die Grenzen der Völker nach der Zahl der Kinder Israel….” Koska Korkein jakoi kansat (akkusatiivi) ja hajotti ihmisten/Aadamin lapset….jne. Joten (VMo32:8) ‘el-yō-wn = (1Mo11:5) Yah-weh. El Eljon = Jhvh, joka on ollut iankaikkisesti yksi kolmessa ennen kaiken alkua.
Missään Raamatussa ei käy ilmi että bara merkitsisi tyhjästä luomista ja luomista ei sana ylipäätään edes tarkoita. Viittaamasi psalmi ei sano että ko kohteet olisi esiin vedetty tyhjästä. J V Ms. 32 jakeet 8-9 näyttävät selvääkin selvemmin Korkeimman olleen eri jumaluuden kuin JHVH.
Olet oikeassa siinä, että pelkkä luoda sana bara ei tarkoita tyhjästä luomista, vaan siihen liittyy hebrean sana וַיֹּ֥אמֶר amar (tuon unohdin mainita) joka ei käy ilmi Gen1:1, mutta asiallisesti amar siihen liittyy. Tämä tulee ilmi Gen1:3, Elohim amar, joka ilmaisee varsinaisesti lausuttua sanaa, niin että on jotakin, joka on erotettu siitä, joka sanoo, ja on ero sen välillä, joka sanoo ja mitä sanotaan. Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus ja valkeus tuli esiin tyhjästä. Toki voidaan käydä läpi uudestaan yhteys välillä (VMo32:8) ‘Korkein ja (1Mo11:5) Jahve. Valitan. Yhteys ei ole murrettavissa. Herra on yksi, kuten juutalaiset sanovat.
”Ja Jumala sanoi: ….”
Eli Jumala loi Sanallaan, eli tyhjästä. Oliko Sanassa partikkeleita, jotka saivat miljardien vuosien kehityksen alkuun? Sellaistakaan ei sanota! Kun sanotaan jotain niin se asia on sanottu ja sitä tarkoitettu. Muut jutut sanotaan omassa yhteydessään.
Tämä yksinkertaistus koskee Jumalaa, jonka tiet ovat suorat, vt. Hoos. 14:
9 Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.
Niiltä ja niillä ei tyhmä-hullukaan eksy.
Kosti, valo ei tule esiin tyhjästä vaan valokvantin eli fotonin syntyminen edellyttää atomin ja sille elektronin…
Heprealaiset rabbit katsovat, että ’sanalla synnyttämine n’ tarkoitt sitä että jhvh synnytti ainetta kirjaimillaan, joista sanat muodostuvat ja jotka olivat jo taivaallisessa Torassa. Näitä kirjaimia oli 22.
Kun JHVH:n kolmen eri kirjainta jhv voidan nähdä lukuna 1056, niin 1056 : 22= 48.
Nyt luku 48 vastaa hebrean sanaa יְבוּל joka merkitse ’tuottaa’ ei tyhjästä vaan maasta eli aineesta, esim. : ”Ja maa on tuottanut satoa, siunaa Jumalaa .” (Psalmi 67:6)
Näin siis JHVH: sisällä lukee (22×48): ”22 tuottaa..”
Ja näin se on niin heprealaisten kuin dogonien luomismyytissä että myös modernissa tieteessä joissa kaikissa elämä syntyy kahdesta 22 parista kromosomeja, miehen + naisen autosomisia on siis 44, joka merkitse myös veri, ( kromosomit otetaan ja lasketaan juuri verisolun luuytimestä)
Ensimmäinen elämän -siemen’ oli kotoisin tod näk. dogoneille tutusta Siriuksen kolmiosta, jonka yhdentähden egyptiläiset tunsivat myös nimellä Hathor, josta heprealaiset saivat sanan ha tora. Denderan temppeli oli omistettu Hathorille
Eli aine kansa koko ajanpelataan,eiu tyhjyyden.
”Oliko Sanassa partikkeleita, jotka saivat miljardien vuosien kehityksen alkuun? ”
Nimenoman sanassa JHVH oli partikkeleita, joita heprealaiset kuvaavat jokaisella 22 kielensä kirjaimella, joista jokainen kuvaa elämän jotain ominaisuutta.
lluku 22 liittyy tiiviisti myös tieteemme elämän kuvauksiin ,joka tapahtu paljolti nyky biokemiassa myös kirjaimin, esim. JHVH:ta vastaa ACGT
Seppo. Audi alteram partem. Tämä on tietenkin kaikessa hyvä lähtökohta. Tarkastellaan sitten lauseesi…”valo ei tule esiin tyhjästä vaan valokvantin eli fotonin syntyminen edellyttää atomin ja sille elektronin…” logiikaa. Mikäli valo/valkeus ei tulisi tyhjästä Jahven sanalla amar, niin atomin ja elektronin olemassaolo olisi täytynyt olla ennen lausuttua sanaa. Olla jotakin olemassa (maa), josta sitten on tehty jotakin ei ongelmaa ratkaise, vaan aiheuttaa kysymyksen, mitä oli ennen sitä. Mikäli ajatellaan, että ”aine” on aina ollut olemassa jossain muodossa, niin mitä oli ennen sitä. Ainetta vaan oli ei perustu mihinkään.
Kun tekstisi mukaan hebrealaiset rabbit katsovat, että ”Jahve synnytti ainetta (tämä nimittäin todistaa aineen luodun tyhjästä) kirjaimillaan”, josta sanat muodostuvat, niin kirjaimistahan Jahven puheen sanatkin (mikäli ylipäätään uskotaan, että Jumala todella osaa puhua) muodostuvat, ei vain ihmisen sanat. Kun toteat, että näitä kirjaimia oli 22 edeten lukuun 48, joka vastaa hebrean sanaa יְבוּל , jonka GHCL kääntää tuon sanan mm. ”tuottaa maasta.” Lev26:4 ”minä annan teille sateen ajallansa”. Aivan niin. Jumala kyllä antaa kaikenlaista siitä, minkä hän on ensin luonut sanallaan ja muuttaa vaikka kivet leiviksi, mikäli tarvetta ilmenee. Mutta ennenkuin mitään on ollut ei mitään ollut, josta tuli sitten se mikä nähdään ja joka tuottaa tai tuotetaan.
”Näin siis JHVH: sisällä lukee (22×48): ”22 tuottaa..” Näin ilman muuta (numeroihin en ota kantaa) , vaan alussa sanalla Jahve loi tyhjästä näkyvän, josta sitten tehdään jotakin. Kuten Aadam ja Eeva, joka on nykyään vaikea pala purtavaksi, kun mukaan otetaan vielä syntiinlankeemus ja evoluutioteoria.
Kaikiaan Jumlaan liittyy sellaisia ominaisuuksia, joista kukaan ei juutalaisetkaan ole tietoisia. Eräs ja varsin keskeinen on Hänen ominaisuutensa. Hän on salattu.
Kosti, logiikkasi toimisi, jos atomit ja elektronit olisivat ensimmäisiä ’joitakin’ joita maailmankaikkeuteen tuli. Mutta mutta : samalla tavalla kuin aine voi muuttua mm. ydinräjähdyksessä energiaksi, voi energiakin muuttua aineeksi-tästä on saatu jo kokeellisiakin havaintoja. Tähän tarvitaan valtavia voimia ja ei ihme että vanha jumalaa tarkoittava sana EL merkitseekin juuri ’voima’. Sen luku arvo 31 / 4 viittaa maailmassa tunnettuun juuri neljään perusvoimaan, jotka saavat kosmoksen liikkumaan, toisaalta hajoamaan ja toisaalta yhdistymään.
Siis ’elävät’ voimat (elohjim) aikaansaivat voimien ominaisuuksin, joita kuvasivat 22 kirjainta, joista rabbit piirsivät mm 22 sefiraisen ns. elämän puun’, avulla energiasta ainetta ja aikaansaivat näkyvän maailman. Maailmaan jäi esim. ihmiseen vaikuttaman juuri 22 kromosomiparia, jotka liittyvät nimen jhvh numeromuotoon 1056, (22×48) jossa 22 kromosomia ’tuotavat’ (48) elämänmuotoja . Siksi Eevakin kutsuu Genesiksessä’ samansa poikalasta KaJn jhvh:ski eli ’22:n tuottamaksi’. KaJn oli saanut peniksen jota kuvasi kirjain Jod , joka viitasi sukupuoleen ja 22 oli KaJnin juuri sukusolun kromosomien määrä. Huoma Kosti vielä että JHVH alka kirjaimella J=mies ja päättyy kirjaimen H=nainen.
Seppo,
Viittaan kommenttiisi 07.10.2022 00:24
Väitteesi ovat jumalattomia!
Ne eivät linjaudu eivätkä tule esiin, eli ei löydy KOKO Raamatun tekstistä, eli ilmoituksesta. Väitteesi tukeutuu vain Raamatun, Jumalan ilmoituksen ulkopuoliseen. Sellaista voidaan kutsua teo-logiaksi, eli oppi jumaluuksista, jos kreikassa halutaan pitäytyä.
Sinun linjauksesi ovat Kirjoitusten ulkopuolisia mutkaisia polkuja. Tämä ei tarkoita ymmärryksesi vähyyttä, vaan lukemista ilman uskoa. Nk. teolologinen tutkiskelu(kin) pitää tähän Heprealaiskirjeen 4:2-kohtaan viittausta alkeellisena. Se on kuitenkin kaiken ydin, eli Usko. Uskon ”partikkelit” ovat näkymättömiä niin silmälle kuin suurennuslaseille, eli ne ovat partikkeleita ainoalle oikealle tutkiskelulle, nimittäin hengelliselle. Hengellisesti ei voi tutkiskella ilman Henkeä, eli Uskon henkeä.
Mänttäri: Esittämäni asiat nousevat Raamatun käyttämistä käsitteistä ja heprealaisten rabbien antamista niitä koskevista tulkinta-avaimista, jotka aukaisevat myös mahdollisesti uusia ovia huoneisiin, joissa ei ole vielä käyty. Tämä vaati uutta ajattelua ja uskallusta.
Uutta luovaa kehityksen prosessia kuvattiin valaistumiseksi, johon Vanhan testamentin aikana tai muuten juutalaiskristillisessä viitekehyksessä
saavuttiin kabbalististen ja Uuden testamentin maailmassa rituaalien kautta. Rituaalit pidettiin suljetuissa huoneissa, joihin vain harvoilla
uskotuilla oli avaimet. Pian ovesta ja avaimesta tuli myös noiden ovien takana avautuneitten salaisuuksien symboli, ja Jeesus sanoikin toisaalta
olevansa ovi ja moitti fariseuksia ja saddukeuksia siitä, että he olivat kadottanet tiedon avaimen:
”.Voi teitä te lainoppineet, kun te olette kadottaneet
tiedon (gnosis) avaimen, itse ette ole menneet
sisälle ja muita olette sisälle menemästä estäneet..”
(Lk. 11:52)
Jeesus ei selvästikään tarkoita avaimella vain konkreettisia vihkimyskammioitten avaimia vaan myös niitä peite- ja salakieliavaimia, joiden avulla avautuisi
.toinen Toora eli ne Vanhan testamentin kätketyt sisällöt ja merkitykset, joita kirjanoppineet eivät enää tunteneet tai joiden olemassaolon he halusivat kieltää. Niin kuin tuhannet ja taas tuhannet uskonoppineet ja matkasaarnaajat ovat heidän jälkeensäkin halunneet tehdä.
Kabbala ja gnosis olivat heille vain harhaoppia ja taikauskoa, joka perustui vain harhaoppisten mielikuvitukseen. Raamatussa kun ei muka olisi mitään muuta
kuin mitä yksikertaisinkin lukutaitoinen ihminen voi siitä ymmärtää.
Toisinkin asian voi kuitenkin ja todistettavasti nähdä.
Ps. Väitelauseet eivät ole jumalattomia eivätkä jumalalisia, ne ovat vain tosia tai vääriä, perusteltuja, hyvin perusteltua, keskinkertaisetsi perusteltuja. huonosti perusteltuja tai perustelemattomia mutta jopa joskus todistettuja…
Kosti, logiikkasi toimisi, jos atomit ja elektronit olisivat ensimmäisiä ’joitakin’ joita maailmankaikkeuteen tuli. Mutta mutta : samalla tavalla kuin aine voi muuttua mm. ydinräjähdyksessä energiaksi, voi energiakin muuttua aineeksi-tästä on saatu jo kokeellisiakin havaintoja. Tähän tarvitaan valtavia voimia ja ei ihme että vanha jumalaa tarkoittava sana EL merkitseekin juuri ’voima’. Sen luku arvo 31 / 4 viittaa maailmassa tunnettuun juuri neljään perusvoimaan, jotka saavat kosmoksen liikkumaan, toisaalta hajoamaan ja toisaalta yhdistymään.
Siis ’elävät’ voimat (elohjim) aikaansaivat voimien ominaisuuksin, joita kuvasivat 22 kirjainta, joista rabbit piirsivät mm 22 sefiraisen ns. elämän puun’, avulla energiasta ainetta ja aikaansaivat näkyvän maailman. Maailmaan jäi esim. ihmiseen vaikuttaman juuri 22 kromosomiparia, jotka liittyvät nimen jhvh numeromuotoon 1056, (22×48) jossa 22 kromosomia ’tuotavat’ (48) elämänmuotoja . Siksi Eevakin kutsuu Genesiksessä’ samansa poikalasta KaJn jhvh:ski eli ’22:n tuottamaksi’. KaJn oli saanut peniksen jota kuvasi kirjain Jod , joka viitasi sukupuoleen ja 22 oli KaJnin juuri sukusolun kromosomien määrä. Huoma Kosti vielä että JHVH alka kirjaimella J=mies ja päättyy kirjaimen H=nainen.
Tuli vahingossa kahdesti. Poistakaa toi toinen.