Seuraava kirkollinen uudistus: Miespappien virkapuku!
[caption id="attachment_6703" align="alignnone" width="429"]Soita 112 ja nou hätä! Apuun rientää SuperMä.[/caption]
Jokainen uusi kirkollinen sukupolvi näyttäisi tarvitsevan opikseen ja ojennuksekseen uuden virsikirjan, tuoreemman Raamatunkäännöksen ja sujuvamman messun. Toimitusten kaavat menevät tuon tuostakin uusiksi, samoin seurakuntarakenteet. Pysyvää on vain muutos, hoetaan joka paikassa suulla suuremmalla.
Naispapit saivat justiinsa uuden virkapuvun, kun 1.0-versio ehti sentään kulua käytössä tuollaiset kolme vuosikymmentä. Mutta missä viipyy miespappien virkapuvun uudistus? Onko jonkinlainen komitea asetettu jo Lutherin aikana pohtimaan asiaa? Onko liikaa pyydetty, että kuosi vaihtuisi edes kerran 500 vuodessa?
Ahdistavampaa asua en tunne kuin on tuo perinteinen korpinasu. Se sopii justiinsa valmistuneitten papinplanttujen poseerausasuksi, mutta ei siinä mitään työtä voi tehdä: Ensin kaulaasi laitetaan tukahduttava koiranpanta ja eipä aikaakaan, kun puku muuttuu makkarankuoreksi tai koteloksi, josta nuori toukka koettaa kaikin mahdollisin konstein vapautua.
Ne liperit eivät tuo mieleen niinkään lakia ja evankeliumia kuin pikkupoikien polkupyörien räpättimen, pahvinpalan, joka pyöränpinnojen väliin joutuessaan päästää oudon räpätysäänen…
Ensimmäinen pukuni oli kyllä hyvää kangasta ja istui aluksi hyvin meikäläiselle nälkäkurjelle. Mutta sitten se vuosien myötä alkoi pyytämättä ja yllättäen kutistua. Vähän käytetyn mutta tyylikkäästi hartioittuneeseen yleisolemukseeni ja muutenkin vankistuneeseen kokonaispersoonaani sopimattoman pukuni annoin lahjoituksena Viipuriin. Siellä se kuulemma tekee työtään paikallisen papin päällä. Papin rouva oli ompelija, joten hän pystyi korjaamaan kauluksen omalle ukolleen sopivaksi.
Toiseen pukuuni en tahtonut enää satsata niin paljon, mutta mittatilaukseen tämäkin meni. Nykyään on olemassa myös ns. valmispukuja. Ensimmäisellä kerralla oli kaksi sovituskertaa, nyt enää yksi. Jälkimmäinen kangas oli heikompaa, samoin työn laatu. Toisella kierroksella ei enää puhuttu mitään takin nappien siirtomahdollisuudesta. Ja housuissa oli niin tarkkaan ommellut saumat, että kun erään kerran hautajaisiin lähtiessäni kumarruin kotini eteisessä solmimaan kengännauhoja, kuului vain iso RÄPS Housut repesivät käytännöllisesti katsoen kahteen osaan. Taksi sai luvan odottaa pihassa, kun minä pinkaisin äkkipikakiireellä etsimään uusia mustia housuja tilalle. Siinä Viipurin-puvussa oli kahdet housut, näissä jälkimmäisissä vain yhdet.
Loppukevennys: Helsinkiläinen rovasti Louhivuori, 94. v., sai jostakin seurakunnasta kahden kuukauden pestin. Papilla ei ollut enää virkapukua, mutta tämä päättäväinen optimisti meni räätälille ja teetätti itselleen virkapuvun kaksilla housuilla…!
* * * * * * *
Näillä saatesanoilla julistan K24-blogisuistossa kilvan, jossa on tarkoitus tuottaa erilaisia mahdollisuuksia pappismiesten uusiksi pukimiksi. Pitäisikö mielestänne mennä vielä askel eteenpäin juhlapukulinjalle vai voisiko kyseeseen kenties tulla rento haalari, joka olisi täynnä sponsoreitten mainoksia. Miltä tuntuisivat esim. pienet siivet selässä? Kannattaisiko mallina pitää kuuluisien supersankareitten näyttäviä virka-asuja? Voitte vaikka piirtää ehdotuksenne, jos ideanne sanallinen kuvaaminen on vaikeata.
67 kommenttia
Per-Olof: Viitan nimenä kappa aiheuttaa kovasti harmia ja sekaannusta: – Varsinaisesti kappa on päällystakki. Muistan nuoruudestani telkkumainoksen, jossa laulettiin: Pukevassa Kappakeskus-liike palvelee… – kappa on myös torikauppiaan mitta. Eliaksen blogin kommenttiosiossa puhun ns. Porvoon mitasta. – kappalainen ei ole mikään tilavuusyksikkö, vaan tässä sana kappa tuleekin kappeli-sanasta. Kappalaiset olivat alkujaan kappeliseurakuntien esimiehiä.
Hannu, Porissa sanotaan takkia jakuksi.
Osmo: Ihmettelit sitä, miksi papin pitäisi näkyä. Well, täällä pääkaupunkiseudulla, eritoten Helsingissä, tuo näkyminen on monelta suunnalta tuleva toive / haaste / vaatimus, joka tulee milloin Yhtymän suunnasta, milloin Kurkku ja Kuponki-lehden yleisönosaston välityksellä, seurakuntalaisilta tai sitten ihan kollegoitten taholta.
Pääsääntöisesti tällaisesta näkyilystä on itselläni ollut negatiivisia kokemuksia: lätkä kerää kuin kärpäspaperi humalaisia, mielenterveysongelmaisia ja kerjäläisiä. Näinä aikoina ei myöskään ole ollenkaan kiva toimia kirkkovihamielisten päällekävijöitten ukkosenjohdattimena… :p
On toki myönnettävä, että kun olen oikein hyvässä iskussa, niin silloin kestän kyllä ihan mitä vaan. Saatanpa pistää – tilanteesta riippuen – itsekin sarvet päähän ja sitten pusketaan!
Osmo: Höh, onko sinulla muka jakku? Meillä päin jakkua käyttää vain hameväki.
Mutta jos meillä takki saa tahroja, niin silloin rokkimme ryvettyy. Ja ryvettyyhän se näissä papin töissä aina silloin tällöin. Kyse voi olla omasta taitamattomuudestamme, mutta yleensä se on Jeesuksen syy. Kaikki kun eivät hänestä näytä tykkäävän…
Hannu. Minä en olekaan porilainen, vaan ”junan tuoma” 30 vuotta sitten. En itse sano takkia jakuksi ja alussa en ymmärtänyt, mitä porilaiset tarkoittavat. Samoin luulin ensin, että ”tiäksä” on kysymys. Ja parin sanan jälkeen porilaiset aina pistävät sanan ”tua” tai ”tuatotanoi”.
Hannu.
Täällä päin ei kukaan ole käskenyt pitää papinpukua kaupungilla kuljeskellessa. Jos joskus sellainen on päällä virantoimituksesta tullessa, ihmiset väistyvät toiselle puolelle katua paitsi jotkut humalaiset tai Romanian kerjäläiset.
Osmo, palautetulle vanha liiton pappeudelle saatiin malli tietenkin Vanhasta testamentista. Ja mistäs ne mallit sen katolisen kirkon pukurunsauteen ja koristeluun oli saadut? Toki kuninkaalle haluttiin jollain tavoin pärjätä ainakin piispan asuissa. Mutta vaikutteita tuli Mesopotamian Dagonista, Mithran auringosta ja kohenien khitoneista.
Pori on kuitenkin sen verran iso (yli 80.000 asukasta), että useimmat vastaantulijat eivät tunnista siviilivaatteissa kulkevaa pappia papiksi. Maalla on toinen juttu. Jos seurakunta on pieni, kaikki tuntevat papin papiksi siviilivaatteissakin. Onneksi kaupungissa meilläkin jokin yksityisyys sallitaan.
Seppo.
Niin varmaan. Jotenkin tuntuu aina niin hassunkurisen näköiseltä, kun piispa komeassa kaavussaan, sauva kädessä ja hiippa päässä ottaa vastaan kirkkoon tulevan siviilivaatteisen tasavallan presidentin. Tässä tilanteessa piispankin olisi mielestäni kohteliaampaa käyttää kaftaania.
Per-Olof. Heh heh. Minulla on sellainen kokemus, että kerran lasten jouluhartauteen tullessani alba ja stola yllä eräs lapsi sanoi äidilleen: ”Äiti katso, joulupukki!” Äiti hyssytteli: ”Ole hiljaa. Se on pappi.”
Ilmoita asiaton kommentti