Seuraava kirkollinen uudistus: Miespappien virkapuku!

[caption id="attachment_6703" align="alignnone" width="429"]Superm.jpgSoita 112 ja nou hätä! Apuun rientää SuperMä.[/caption]

 

Jokainen uusi kirkollinen sukupolvi näyttäisi tarvitsevan opikseen ja ojennuksekseen uuden virsikirjan, tuoreemman Raamatunkäännöksen ja  sujuvamman messun.  Toimitusten kaavat menevät tuon tuostakin uusiksi, samoin seurakuntarakenteet. Pysyvää on vain muutos, hoetaan joka paikassa suulla suuremmalla.

 

Naispapit saivat justiinsa uuden virkapuvun, kun 1.0-versio ehti sentään kulua käytössä tuollaiset kolme vuosikymmentä. Mutta missä viipyy miespappien virkapuvun uudistus? Onko jonkinlainen komitea asetettu jo Lutherin aikana pohtimaan asiaa?  Onko liikaa pyydetty, että kuosi vaihtuisi edes kerran 500 vuodessa?

 

Ahdistavampaa asua en tunne kuin on tuo perinteinen korpinasu. Se sopii justiinsa valmistuneitten papinplanttujen  poseerausasuksi, mutta ei siinä mitään työtä voi tehdä: Ensin kaulaasi laitetaan tukahduttava koiranpanta ja eipä aikaakaan, kun puku muuttuu makkarankuoreksi tai koteloksi, josta nuori toukka koettaa kaikin mahdollisin konstein vapautua.

 

Ne liperit eivät tuo mieleen niinkään lakia ja evankeliumia kuin  pikkupoikien polkupyörien räpättimen, pahvinpalan, joka pyöränpinnojen väliin joutuessaan päästää oudon räpätysäänen…

 

Ensimmäinen pukuni oli kyllä hyvää kangasta  ja istui aluksi hyvin meikäläiselle nälkäkurjelle. Mutta sitten se vuosien myötä alkoi pyytämättä ja yllättäen kutistua. Vähän käytetyn mutta tyylikkäästi hartioittuneeseen yleisolemukseeni ja muutenkin vankistuneeseen kokonaispersoonaani sopimattoman pukuni annoin lahjoituksena Viipuriin. Siellä se kuulemma tekee työtään paikallisen papin päällä. Papin rouva oli ompelija, joten hän pystyi korjaamaan kauluksen omalle ukolleen sopivaksi.

 

Toiseen pukuuni en tahtonut enää satsata niin paljon, mutta mittatilaukseen tämäkin meni. Nykyään on olemassa myös ns. valmispukuja. Ensimmäisellä kerralla oli kaksi sovituskertaa, nyt enää yksi. Jälkimmäinen kangas oli heikompaa, samoin työn laatu. Toisella kierroksella ei enää puhuttu mitään takin nappien siirtomahdollisuudesta. Ja housuissa oli niin tarkkaan ommellut saumat, että kun erään  kerran hautajaisiin  lähtiessäni kumarruin kotini eteisessä solmimaan kengännauhoja, kuului vain iso RÄPS Housut repesivät käytännöllisesti katsoen kahteen osaan. Taksi sai luvan odottaa pihassa, kun minä pinkaisin äkkipikakiireellä  etsimään uusia mustia housuja tilalle. Siinä Viipurin-puvussa oli kahdet housut, näissä jälkimmäisissä vain yhdet.

 

Loppukevennys: Helsinkiläinen rovasti Louhivuori, 94. v., sai jostakin seurakunnasta kahden kuukauden pestin. Papilla ei ollut enää virkapukua, mutta tämä päättäväinen optimisti meni räätälille ja teetätti itselleen virkapuvun kaksilla housuilla…!

 

* * * * * * *

 

Näillä saatesanoilla julistan K24-blogisuistossa kilvan, jossa on tarkoitus tuottaa erilaisia mahdollisuuksia pappismiesten uusiksi pukimiksi.  Pitäisikö mielestänne mennä vielä askel eteenpäin juhlapukulinjalle vai voisiko kyseeseen kenties tulla rento haalari, joka olisi täynnä sponsoreitten mainoksia.  Miltä tuntuisivat esim. pienet siivet selässä?  Kannattaisiko mallina pitää kuuluisien supersankareitten näyttäviä virka-asuja? Voitte vaikka piirtää ehdotuksenne, jos ideanne sanallinen kuvaaminen on vaikeata.

 

 

 

 

 

67 kommenttia

  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    Merja Ruuska: haluatko MIESpapin näyttävän James Bondilta? Saammeko juoda vodkamartinin sekoitettuna mutta ei ravistettuna?

    Hannu Kiuru: Pukeutumissääntöjä eivät opeta 20 vuotta vanhemmat kollegat, se on vetäytymistä isojen poikien taakse. Sivistyneenä ja lukeneena maisterina sinullakin on lupa, oikeus ja kyky tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Ymmärtänet, että meitä edelliset pappisikäpolvet olivat kasvaneet pietismin ja sotienaikaisen ikonoklasmin hengessä. Karut olosuhteet, kuoleman ja niukkuuden aika oli riisunut hengen ja vaatteet. Kirkko oli sanan kirkko ja siinä hurmoksessa kaikki muu unohtui. Se oli varmistikin hyvä omalle ajalleen. Mutta me emme elä sitä aikaa. Meillä on edessä Euroopan Yhdysvallat, kirkkounioni katolilaisten kanssa ja lopuksi idän ja lännen kirkon yhtyminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    Hannu Kiuru, Muistutat minua blogin säännöistä alleviivauksilla. Miten ihmeessä tulkitset tai edes epäilet minun kirjoittavani herjaavia, loukkaavia yms. mielipiteitä sinua tai joitakin muita vastaan, kun uskallan olla eri mieltä kanssasi? Eikö tämän palstan tarkoitus ole keskustelu, siis mielipiteiden vaihto ja haastaminen kirjoittajaa perustalemaan sanaansa.

    Seurakunta tunnistaa pappinsa vaatteistaan ilman ristinmerkkiä kauluksessa. On minullakin risti kaulassa (rista kaglassa, karj.), kuten kaikilla pravoslavnieilla, mutta eivät sitä näe muut kuin kaltaiseni eläkeukot uimahallin saunan lauteilla. Ja siitähän keskustelu syntyy.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Poistin aiemmat kommenttini. Olivat turhaa verbaali-iloittelua!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Toimituksissa alba ja stola on toki perusteltu. Mutta miksi papin pitäisi arkenakin erottua muista kristityistä? Jotenkin tuntuu, että sillä tavoin tahdotaan pönkittää heikkoa itsetuntoa, että pitää erottua muista Herramme seuraajista. Minä pukeudun vapaa-ajalla mieluummin farkkuihin ja T-paitaan tai pusakkaan. Ristiä voivat kaulassa tai rinnassa kantaa muutkin kuin papit. Ei se ole vain pappeuden symboli, vaan kristityn tunnus. Herran seuraajan tuntee ennen kaikkea teoista, ei sokeripalasta. Herran palvelijoita ovat muutkin kristityt kuin papit.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Virkapappeuden korostaminen on lähtöisin maallisen yhteiskunnan vaikutuksesta. Toisella ja kolmannella vuosisadalla seurakunnissa voimistui hierarkia, pappisvalta. Se sai esikuvaa roomalaisesta yhteiskunnasta, jonka keskellä seurakunta eli ja toimi. Vihkitoimituksen nimi ordinaatio on sieltä peräisin. Ordo oli ylempi, korkeampaan asemaan kuuluneiden valikoitujen henkilöiden sääty. Papit edustivat tällaistä säätyä niin kauan kuin elettiin sääty-yhteiskunnassa. Jopa valtiopäivillä he olivat yksi neljästä säädystä Suomessa: ”korkea-arvoinen ritari- ja aatelissääty, kunnianarvoinen pappissääty, hyväarvoinen porvarissääty ja arvoinen talonpoikaissääty.” Emme elä enää sääty-yhteiskunnassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    ”Se sai esikuvaa roomalaisesta yhteiskunnasta, jonka keskellä seurakunta eli ja toimi.”

    Kyllä kaiit tärkein esikuva oli juutalainen temppelipappeus, ja yksi esikuva on ollut myös essealaisten pappeus: käsite episkopos kun oli essealaisen päällekatsojan nimitys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Seppo.

    Totta kai juutalainen temppelipappeus vaikutti, vaikka alkukirkolla ei temppeliä ollutkaan, vaan kokoonnuttiin kodeissa ja taivaan alla. Mutta papiston maallisiin säätyihin verrattava hierarkinen asema ordinaatioineen syntyi myöhemmin, ja on kuitenkin käsittääkseni enemmän ympäröivän yhteiskunnan esikuvista saanut vaikutteita. Kyllä pappeja herroina pidettiin meilläkin varsin pitkään. Minuakin haukuttiin pikkupoikana ”herraksi”, koska olin papin poika. Pappissääty oli maallisessakin mielessä herrasääty.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Osmo, toki esikuvaa tuli ympäröivästä yhteiskunnastakin, mutta kylllähän myös juutalaisilla koheneilla ylipapeista puhumattakaan oli erittäin arvostettu status yhteisössään. Jokatapauksessa seremoniallinen liturginen pappeus syntyi ns. eskatologiseen aukon johdosta; kun lähiodotus ei täyttynyt, palattiin vanhan liiton pappeuteen toki sisältöjä krist. suuntaan muutellen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Per-Olof Moberg sanoo:

    Tuolla mustalla viitalla on muuten nimikin: kappa. Vielä 1970-luvulla niitä käytettiin aika yleisesti varsinkin hautauksissa. Itse olen käyttänyt sitä viimeksi jossakin pitkäperjantain jumalanpalveluksessa. Varsinaisestihan se ei ole liturginen vaate. Kerran papin ilmestyessä mustassa kaftaanissaan ja kapassaan arkun ääreen huudahti pikku poikanen: Katso äiti Batman!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Seppo.

    Nykyisten korkeakirkollisten tahojen yletön virkapappeuden korostaminen on varmaan saanut vaikutteita sekä temppelipapiston ikivanhasta perinteestä että ympäröivän yhteiskunnan säätyluonteesta. Vaikea sanoa, mistä enemmän. Veikkaan kuitenkin viimemainittua tärkeämmäksi nykyajan kannalta, kun temppelipapisto on kauas jäänyttä historiaa. Eihän sitä ole enää juutalaisuudessakaan vuoden 70 Jerusalemin hävityksen jälkeen. Virkapukua (kaftaania ja sokeripalaa) ei alkukirkossa esiintynyt. Papillisten liturgisten asujen viime vuosikymmeninä yleistynyt korostaminen taas on aika paljolti katolisuuden matkimista. Yksinkertaisuus ei ole valttia enää edes herätysliikkeissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121