[caption id="attachment_6703" align="alignnone" width="429"]Soita 112 ja nou hätä! Apuun rientää SuperMä.[/caption]

Jokainen uusi kirkollinen sukupolvi näyttäisi tarvitsevan opikseen ja ojennuksekseen uuden virsikirjan, tuoreemman Raamatunkäännöksen ja  sujuvamman messun.  Toimitusten kaavat menevät tuon tuostakin uusiksi, samoin seurakuntarakenteet. Pysyvää on vain muutos, hoetaan joka paikassa suulla suuremmalla.

Naispapit saivat justiinsa uuden virkapuvun, kun 1.0-versio ehti sentään kulua käytössä tuollaiset kolme vuosikymmentä. Mutta missä viipyy miespappien virkapuvun uudistus? Onko jonkinlainen komitea asetettu jo Lutherin aikana pohtimaan asiaa?  Onko liikaa pyydetty, että kuosi vaihtuisi edes kerran 500 vuodessa?

Ahdistavampaa asua en tunne kuin on tuo perinteinen korpinasu. Se sopii justiinsa valmistuneitten papinplanttujen  poseerausasuksi, mutta ei siinä mitään työtä voi tehdä: Ensin kaulaasi laitetaan tukahduttava koiranpanta ja eipä aikaakaan, kun puku muuttuu makkarankuoreksi tai koteloksi, josta nuori toukka koettaa kaikin mahdollisin konstein vapautua.

Ne liperit eivät tuo mieleen niinkään lakia ja evankeliumia kuin  pikkupoikien polkupyörien räpättimen, pahvinpalan, joka pyöränpinnojen väliin joutuessaan päästää oudon räpätysäänen…

Ensimmäinen pukuni oli kyllä hyvää kangasta  ja istui aluksi hyvin meikäläiselle nälkäkurjelle. Mutta sitten se vuosien myötä alkoi pyytämättä ja yllättäen kutistua. Vähän käytetyn mutta tyylikkäästi hartioittuneeseen yleisolemukseeni ja muutenkin vankistuneeseen kokonaispersoonaani sopimattoman pukuni annoin lahjoituksena Viipuriin. Siellä se kuulemma tekee työtään paikallisen papin päällä. Papin rouva oli ompelija, joten hän pystyi korjaamaan kauluksen omalle ukolleen sopivaksi.

Toiseen pukuuni en tahtonut enää satsata niin paljon, mutta mittatilaukseen tämäkin meni. Nykyään on olemassa myös ns. valmispukuja. Ensimmäisellä kerralla oli kaksi sovituskertaa, nyt enää yksi. Jälkimmäinen kangas oli heikompaa, samoin työn laatu. Toisella kierroksella ei enää puhuttu mitään takin nappien siirtomahdollisuudesta. Ja housuissa oli niin tarkkaan ommellut saumat, että kun erään  kerran hautajaisiin  lähtiessäni kumarruin kotini eteisessä solmimaan kengännauhoja, kuului vain iso RÄPS Housut repesivät käytännöllisesti katsoen kahteen osaan. Taksi sai luvan odottaa pihassa, kun minä pinkaisin äkkipikakiireellä  etsimään uusia mustia housuja tilalle. Siinä Viipurin-puvussa oli kahdet housut, näissä jälkimmäisissä vain yhdet.

Loppukevennys: Helsinkiläinen rovasti Louhivuori, 94. v., sai jostakin seurakunnasta kahden kuukauden pestin. Papilla ei ollut enää virkapukua, mutta tämä päättäväinen optimisti meni räätälille ja teetätti itselleen virkapuvun kaksilla housuilla…!

* * * * * * *

Näillä saatesanoilla julistan K24-blogisuistossa kilvan, jossa on tarkoitus tuottaa erilaisia mahdollisuuksia pappismiesten uusiksi pukimiksi.  Pitäisikö mielestänne mennä vielä askel eteenpäin juhlapukulinjalle vai voisiko kyseeseen kenties tulla rento haalari, joka olisi täynnä sponsoreitten mainoksia.  Miltä tuntuisivat esim. pienet siivet selässä?  Kannattaisiko mallina pitää kuuluisien supersankareitten näyttäviä virka-asuja? Voitte vaikka piirtää ehdotuksenne, jos ideanne sanallinen kuvaaminen on vaikeata.