Se löytyi-kampanja muistuttaa puoluetelttaa torilla. Teltan ympärille on kokoontunut kymmenkunta paikallista puolueaktiivia, uskollisista uskollisimmat, jotka juttelevat keskenään. Valavat ja vahvistavat toistensa uskoa.
Jokunen puolueen jäsen ja vanha kannattaja saattaa poiketa vaihtamaan muutaman sanan ja juoda kupposen kahvia. Ohikulkijat kulkevat ohi. Ketään ulkopuolista ei kiinnosta.
Se löytyy-kampanja laittaa kysymään, kenelle se oikein on tarkoitettu? Onko fundis-kristillisten tuntuma tavalliseen läpimaallistuneeseen normitallaajaan tosiaan näin tavattoman hukassa?
Minulle tulee kampanjasta mieleen kauppakeskuksen ulko-ovella standeineen ja raamattu-esitteineen päivystävät Majakka-seurakuntalaiset. Sinänsä sääli, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään siihen pysähtyvän.
Se löytyy-kampanjan keskeinen ongelma on, että sen ovat laatineet uskovat toisille tosiuskoville. Se tavoittaa ne, jotka jo kampanja-aktiivien tavoin lujassa uskossa.
Uskonasioista varovasti kiinnostuneen, epävarman ja hapuilevan tämä puolihurmoksellinen hengellisyys hukkaa.
Joka kotiin jaetussa missiolehdykäisessä keskeisellä sijalla ovat todistuspuheenvuorot. Niissä korostuu kertakaikkinen uskoontulo, hetkellinen hengellinen rysäys ja täydellinen uskonvarmuus.
Entä jos uskaltaudut kampanjakahvilaan? Kuluuko kauan, kun ensimmäinen tulee kysymään oletko jo uudestisyntynyt?
Kristinuskosta kampanja antaa ahtaan ja kovin kapean käsityksen. Se tuo mieleen vanhat jeesus-traktaatit lyhtypylväissä. Eikä ihme, kun katsoo, ketä se löytyy-kampanjan takaa löytyy.
Sieltä löytyy todellista hurlumhei-meininkiä: ennen muuta helluntailaiset kielilläpuhumiseen ja henkikasteineen, adventisteja, babtisteja, vapaa seurakuntia joka lähtöön, River-seurakuntia, karismaattisuutta.
Jotenkin vielä ymmärtää, että mukaan ovat menneet viidesläiset (paitsi miksi muutoin maltillinen ja järkevä Raamattuopisto?). Tässähän on selkeää 1960-luvun evankeliointihenkeä telttakokouksineen ja tahdonratkaisuineen. Mutta mitä mukana tekevät esimerkiksi Rauhan Sana ja Uusheräys?
Vielä enemmän ihmetyttää, että osa normiluterilaisista seurakunnista on lähtenyt tähän hölynpölyyn. Omanikin. En minä halua tukea mitään missiota, rukousvartiota tai todistuspuheenvuoroja. Mission rukousverkostoissa rukoillaan ”Suomen kansan puolesta”. Väkisin tulee mieleen joku Oulun profetia 1960-luvulta.
Kansankirkon seurakunnille luvataan muun muassa laaja medianäkyvyys, maakunnallinen suurtapahtuma ja banderolleja, mainospohjia, roll-uppeja (mitä ne ovat?) ja julisteita. Entä ihmeparantumiset?
Kaikki tietysti maksaa, mutta rahaa suurempi haitta on se, että kaikki tämä krääsä ja kaupallistaminen ovat mahdollisimman kaukana mentaalisesti siitä kristinuskosta, mitä Jeesus Nasaretilainen ja alkuseurakunta julistivat.
Kansankirkon ryhmistä mukana siis ovat kaikkein konservatiivisimmat. Näkyvyyttä kampanja epäilemättä tuo. Kolme miljoonaa euroa takaa sen.
”Se löytyi”-kampanjassa on lisäksi eräs muu kiinnostava pointti. Kampanjan takana on IRR-TV, joka taas vuosikausia on rahoittanut konkurssikypsää Alfa-tv:tä lähinnä kristityiltä kerätyillä rahoilla.
Sekä IRR-TV että Alfa-TV edustavat kaikkein konservatiivisinta kristillisyyttä Suomessa. Mielenkiintoista sikäli, että seurakuntavaalit ja Se löytyi-kampanja ajoittuvat päällekkäin.
Sattumako? En usko. Sillä kansankirkon seurakunnat, jotka osallistuvat Se löytyi-2022 kampanjaan, joutuvat samalla allekirjoittamaan yhteystyösopimuksen konservatiivisen IRR-TV:n kanssa. Moni riviseurakuntalainen luulee, että tietyntyyppinen materiaali, jota seurakunnan toimesta jaetaan on seurakunnan tuottamaa, mutta eipä olekaan.
Kiitos Ismo. Arvostan LHPK:ta. Siellä on – pääosin – teologisesti hyvin fiksua porukkaa papistossa. Henkilökohtaisesti olen huomannut, että elämässäni on ollut erityisiä hengellisesti latautuneita aikoja, mutta myös silkkaa vedetöntä erämaata. Etsikkoajoista en osaa sanoa.
Pyydän anteeksi Kari-Matti Laaksonen, että loukkasin uskonnollisia tunteitasi.
Minulle epäusko edustaa syntiä ja kapinaa Jumalaa vastaan eikä suinkaan kristillistä uskoa. Olen lukenut kirjan, jossa tätä tarjoiteltiin. Surullista.
Mielestäni ihmisen tulee koetella ja tutkia itseään onko hän uskossa vai ei. Tähän Raamattu nimenomaan kehottaa. Jumalan ääni kuullaan omassatunnossa ja ihminen kyllä tietää onko hän uskossa vai ei. Kun on rauha Jumalan kanssa, on uskossa. Siis tarkoitan Raamatun ilmoittamaa Jumalaa, en järjen päätelmin esiin puskettua epäjumalaa.
Täällä esiintyneen Jeesuksen pilkan takia, huomaan olevani sen verran herkistynyt, etten enempää kommentoi.
Blogisti Kari-Matti Laaksonen 6.09.2022 21:15: ”Minulle Se löytyy-missio ei tuo kyllä mitään mieleen rukoilevaisuudesta. Jotenkin tuntuu, että se on Achreniuksesta tai Paavolasta mentaliteetiltaan tavattoman kaukana.”
Minun asiasta toiseen siirrot eivät toki palvele tätä blogia. Viittaus rukoilevaisuuteen on myös ohut. Seuroissa kuulijana olleena minulle ketju: hätä-apu-kiitos, on kuitenkin tuttu myös Achreniuksen virsissä. Seurakunta ja seurakunnan aarteet ovat toki virsissä enemmän esillä.
Se löytyi jaetun mainoksen todistuksissa mielestäni annetaan ymmärtää, että on olemassa myös jotain muuta, joka on paljoa enemmän kuin omat eväämme. Verkkoja on monia. Se löytyi missio kuuluu kalastajille?
Jumalan sana mission tilaisuuksissa voi myös osua kohdalleen; ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”
Kumma blogi. Luulin, että toisella tavalla ajattelevien kristittyjen ivaaminen olisi kuulunut menneisiin vuosiin.
Luterilainen kirkko on viimeiset 500 vuotta saanut omalla tavallaan toimeenpanna uskonelämän harjoitusta Suomessa ja jos Luoja suo, se voi myös seuraavat 500 vuotta jatkaa samalla tavoin. Muutama missio siinä välissä ei kaada eikä vaikuta luterilaisiin kirkkomenoihin mitenkään.
Toisten kristittyjen kunnioittamisessa voisi blogisti vähän petrata.
”Luulin, että toisella tavalla ajattelevien kristittyjen ivaaminen olisi kuulunut menneisiin vuosiin.” Älä siis piikittele itsekään, Pentti Olin!