Sakramentit Jumalan pelastusteon kuvaajina

Sakramentit eli mysteeriot | Opetushallitus

Kaste ja ehtoollinen ovat luterilaisen kirkon sakramentteja (lat. sacramentum), eli mysteerioita. Vastaava kreikankielinen sana on mysterion (μυστήριον), eli salaisuus. Luterilainen reformaatio piti sakramentteina kastetta ja ehtoollista. Tämä johtuu siitä, että se määritteli sakramenteiksi vain ne toimitukset, jotka se katsoi Jeesuksen itse asettaneen. Kaste tulee ensin, yleensä jo lapset kastetaan, ja ehtoollinen nautitaan myöhemmin rippikoulun ja konfirmaation jälkeen, kun kastettu tunnustautuu kristityksi. Tarkastelemme seuraavassa sakramentteja Jumalan pelastusteon kuvaajina juuri tässä samassa järjestyksessä.

Kaste evankeliumin mysteerion kuvaajana

Kaste kuvaa Kristuksen evankeliumia, joka lähetyskäskyn mukaisesti vietiin Jerusalemista aina maan ääriin asti, Matt. 28:19. Kasteessa evankeliumia symboloi vesi.

Erämaassa Mooses löi sauvallaan kallioon ja siitä virtasi israelilaisille vettä;

9 Niin Mooses otti sauvan Herran kasvojen edestä, niinkuin hän oli häntä käskenyt.
10 Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: "Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?"
11 Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda. (4.Moos. 20)

Tämä oli esikuva siitä, miten juutalaiset surmauttivat Messiaansa, mutta hänen ylösnousemuksensa seurauksena virtasi Kristuskalliosta elämää tuottava evankeliumin vesi sen jälkeen kaikkeen maailmaan, vrt. 1.Kor. 10:4.

Jumalaa sanotaankin VT:ssa "elävän veden lähteeksi", Jer. 2:13 ja 17:13. Siihen Jeesus viittasi huutaessaan lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä;

37 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:37-38)

Lehtimajajuhlan viimeisenä, seitsemäntenä päivänä, temppelissä valeltiin Giihonin puron vettä alttarille syyssateiden toivossa. Johannes lisää tähän vielä, että;

39 Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisenä Helluntaina "kaiken lihan päälle", siis myös pakanakansojen päälle, Ap.t. 2:17. Sen jälkeen evankeliumin sana on vaikuttanut Pyhän Hengen voimasta uskon kirkastettuun Kristukseen ja sen seurauksena uskovan ihmisen sisin muuttuu. Uskoontulon, eli uudestisyntymisen jälkeen Kristus asuu Henkensä kautta uskovassa.

Johanneksen evankeliumissa elävä vesi symboloi erityisesti evankeliumia;

10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
11 Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
12 Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?"
13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". (Joh. 4)

Niinkuin elävä, eli virtaava puhdas vesi luo kuivaan maahan uutta elämää, myös evankeliumi uudistaa ja uudestisynnyttää Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen kuolleesta tilastaan uuteen elämään Jumalan yhteyteen.

Ilmestyskirjassa kutsutaan ihmisiä kuulemaan evankeliumia;

Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä (evankeliumia) lahjaksi. (Ilm. 22:17)

Evankeliumin vaikutusta ja vettä rinnastetaan toisiinsa myös Sakarjan kirjassa, missä kuvataan Israelin lopunaikaista uudistumista sen vastaanottaessa evankeliumin;

Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde (evankeliumi) syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Sak. 13:1)

Vain evankeliumi Kristuksen täytetystä työstä voi uskon kautta puhdistaa ihmisen synnistä ja saastaisuudesta.

Profeetta Jesajan sanoin;

Te saatte ilolla ammentaa vettä (evankeliumia) pelastuksen lähteistä. (Jes. 12:3)

Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden (evankeliumin) ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. (Jes.55:1)

Miten voi ostaa ilman rahaa ja hintaa? Niin voi tehdä, koska evankeliumi on lahja. Se pitää vain vastaanottaa.

Kaste ei kuvaa ihmisen uudestisyntymistä niinkuin ehtoollinen tekee, vaan evankeliumin vaikutusta ihmiseen ja lopulta koko luomakuntaan, Room. 8:19. Kuultuaan evankeliumin kutsun ihminen voi uudestisyntyä Jumalan yhteyteen Pyhän Hengen vaikutuksesta, jos hän ottaa sen omakohtaisesti vastaan.

Kaste liittää kastettavan yleensä samalla myös kastavan kirkon tai kristillisen yhteisön ulkoiseen jäsenyyteen. Ulkoinen ja näkyvä jäsenyys ei kuitenkaan vielä pelasta ketään, sen lisäksi tarvitaan myös omakohtainen usko Kristukseen, Mark. 16:16. Jumalan valtakuntaa ei voi nähdä ihmissilmillä, koska se on ihmisissä sisäisesti, Luuk. 17:21. Jumala ei asu uuden liiton aikana organisaatioissa, vaan yksilöihmisissä Pyhän Hengen kautta.

Jeesuksen kaste vihki hänet tulevaan tehtäväänsä

Pin on Luke

Monia on ihmetyttänyt miksi Jeesuksen piti saada kaste Johannekselta. Johanneshan ei ensin halunnut kastaa Jeesusta, mutta suostui lopulta Jeesuksen vaatiessa sitä, Matt. 3:15. Johannes kastoi "parannuksen kasteella" ja on selvää, ettei Jeesus synnittömänä parannusta tarvinnut. Johannes tiesi tämän, sillä hän tunsi Jeesuksen, Matt. 3:11. Asian selitys on yksinkertainen. Kyse oli Jeesuksen tehtävään vihkimisestä, eli ordinaatiosta.

Jeesuksen kasteessa hänet vihittiin tulevaan tehtäväänsä eikä sitä voi siksi suoraan samaistaa kristilliseen kasteeseen. Vain Jeesus kykeni elämään synnittömän elämän ja lunastamaan koko ihmiskunnan Golgatan ristillä.

Tapahtuman esikuvana oli Joosuan tehtävään vihkiminen, 4.Moos. 27:12-23. Joosua vihittiin tehtäväänsä viemään Israelin kansa Jordanvirran yli luvattuun maahan. Jeesus vihittiin tehtäväänsä viemään kaikki häneen uskovat ikuiseen elämään taivaaseen kuolemanvirran yli.

Jeesus ei saanut Pyhää Henkeä kasteessaan, vaan hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä Jumalan poikana ja oli täynnä Henkeä jo ennen Johanneksen kastetta. Joosuan tehtävään vihkimisen toimitti Aaronin poika pappi Eleasar ja Jeesuksen Aaronin papilliseen sukuun kuuluva Johannes Kastaja. Joosuan tehtävään asettamisessa Mooses siunasi häntä panemalla kätensä Joosuan pään päälle. Jeesuksen tapauksessa Jumala siunasi häntä taivaasta kuuluvan äänen avulla ja laski hänen päänsä päälle Pyhän Hengen kyyhkysen muotoisena. Esikuva täyttyy siinäkin tarkasti, että Joosua ja Jeesus kirjoitetaan hepreassa täsmälleen samalla tavalla.

Evankeliumin kuultuaan ihmisen on pelastuakseen vielä uudestisynnyttävä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tätä uudestisyntymää kuvaa ehtoollinen. Niinkuin kasteen sakramentti edeltää ehtoollisen sakramenttia, myös evankeliumin kuuleminen edeltää sen vastaanottajan uudestisyntymistä uskon kautta Kristukseen.

Ehtoollinen uudestisyntymisen mysteerion kuvaajana

Tehkää se minun muistokseni - Saksan suomalaiset seurakunnat

Ehtoollinen kuvaa uudestisyntymisen mysteeriä, missä Kristus konkreettisesti ja todellisesti tulee Pyhän Hengen kautta asumaan evankeliumin kuulleen ja sen uskovan ihmisen sisimpään samalla vanhurskauttaen hänet Jumalan edessä. Ehtoollisessa uudestisyntymistä symboloi nautittu leipä ja viini.

54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. 56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. 57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. (Joh. 6)

Joka "syö Kristuksen lihan ja juo Kristuksen veren" saa myös elää Kristuksen ansion perusteella. Se tarkoittaa, että ne, joissa Kristus Henkensä kautta asuu, ovat sisällä Jumalan valtakunnassa ja perivät iankaikkisen elämän uudessa liitossa Herran kanssa. Tätä kuvaa ehtoollispöydän viinin ja leivän nauttiminen.

Muutama jae myöhemmmin Jeesus vahvistaa kyseessä olevan Hengen saaminen uudestisyntymisessä, vaikka hän on juuri puhunut "lihansa syömisestä";

63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. (Joh. 6)

Niinkuin leipä ja viini ruoansulatuksen ja verenkierron kautta leviää koko ihmiseen ylläpitäen fyysistä elämää, myös Kristuksen Henki tekee ihmisen hengen eläväksi hänen tullessaan uskoon ja antaa iankaikkisen elämän, joka jatkuu vielä fyysisen kuoleman jälkeenkin iankaikkisesti,

25 Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, 
26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän? (Joh. 11)

Joka kerta, kun nautimme ehtoollista, me teemme ikäänkuin profeetallisen teon missä Kristus itse on läsnä. Teon saarnan, joka todistaa miten Kristus todellisesti asuu Pyhän Henkensä kautta sisäisesti meissä. Kristus ei asu uskovissa vertauskuvallisesti, vaan todellisesti ja siksi ehtoollinen kuvaa todellista tapahtumaa. Kristuksen oleminen uudestisyntyneen uskovan sisimmässä on hänen olemuksensa reaalipreesens. Ehtoollisen nauttiminen vahvistaa uskoa Kristukseen ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä. Ehtoollisen voi nauttia myös kelvottomasti, so. ilman uskoa.

Pelastuakseen ihminen tarvitsee evankeliumin, jota symboloi kaste ja uudestisyntymisen, jota symboloi ehtoollinen. Tässä järjestyksessä. Vain evankeliumin kuullut ihminen voi uudestisyntyä Pyhän Hengen vaikutuksesta iankaikkiseen elämään Jumalan yhteyteen. Sakramentit eivät kuitenkaan ilman uskoa Kristukseen pelasta ihmistä.

Vesi ja Henki. Evankeliumin vesi kastelee maan ja saa aikaan elämää. Pyhä Henki vaikuttaa evankeliumin kuulemisen kautta uskon Jeesukseen ja ihmisen uudestisyntymisen. Synteihinsä kuolleet heräävät eloon. Näin Jumala herättää kuolleita eloon tänäkin päivänä.

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny (evankeliumin) vedestä ja (Pyhästä) Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5)

16 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Harri,

    Haluat perustella sakramenttien tärkeyden, niinkuin evlut kirkko ne opettaa.

    Ensimmäinen perusteltava oli sakramentti-sanan käännös suomeksi. Eli mysteeri, salaisuus, inhimillisesti käsittämätön. Lutherin määritelmä oikealle kirkolle oli, ¨siellä missä sakramentit oikein toimitetaan¨. Eli siellä missä mysteeri herättää eloon itse-ehtoisesti, kun kasteen mysteeri sen herättää, vaikka toisaalta mielestäsi kasteen sakramentti tekona ei sitä teekkään, vaikka vesi ja sana toimivat, vaikuttavat yhdessä.

    Eli kaste ei ole todistus uskoontulosta, vaikka se vähän sitäkin on.

    Näiden hajanaisten huomioiden jälkeen kysyisinkin, että sakramentit, siis ainakin nuo kaksi evlut opissa, salaisella tavalla uudestisynnyttävät, tullaan uskoon ja jatkavat vaikutustaan ehtoollisen kautta.

    Jos voisit vaivautua korjaamaan sen minkä olen väärin ymmärtänyt, niin hämmennykseni selkiytyisi. On mahdollista etten täysin sisäistänyt tarkkaa selitystäsi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Harri Ahdesmäki sanoo:

      Niin, kaste siis symboloi evankeliumia ja ehtoollinen uudestisyntymistä. Blogissa tulee mielestäni tämä selvästi esille. Kaste ja ehtoollinen pelkkinä toimituksina eivät pelasta. Ne ovat Jumalan pelastusteon symboleja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Harri,

      Kyllä voi sanoa, että niihin voidaan liittää symbolista merkitystä. Minun läsittämiseeni kaste todistaa, julistaa jo tapahtuneesta pelastautumisesta. Tuo Isän veto, kun siihen suostuu, jota ilman ei kukaan voi Jeesuksen tykö tulla, laukaisee koko potin ja koko ajan, aina ”veräjälle” asti. Tuo potti on Kristuksen täydellinen siunaus, pelastuksen ”paketti”. Kun ollaan synnytty Pyhästä Hengestä, se on kaikki, jos kuolema on niin lähellä kuin ryövärillä ristillä. Jos elämä ajassa jatkuu, niin ”paketti” aukeaa ja ensimmäisiä asioita ovat vesikaste ja Pyhän Hengen kaste.

      Sana on Jeesus, mikä evlut pelastusopetuksessa, niinkuin tässä sinunkin (sorry) menettää, erottelee Jeesuksen, tai korostaa Jeesusta sanana. Olen yhtämieltä siinä, että Sanan saarnaaminen tuo pelastuksen ihmiselle, koska Jeesus on Sana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Minun käsittämiseeni kaste todistaa, julistaa jo tapahtuneesta pelastautumisesta.”

      Helluntailainen näkemys. Olen tavannut kristittyjä, jotka ovat tulleet uskoon ja ovat tunnustaneet uskoaan kymmenien vuosien ajan, mutta ovat myöhemmin törmänneet helluntailaiseen opetukseen. Kyselen tässä, että miten uusi tunnustautuminen pelastukseen on tarpeen, kun jo vuosikymmeniä todistettu sydämen uskosta Jeesukseen?

      Vaimoni serkku oli edesmennyt Baptisti-pastori Jouko Neulanen. Jouko piti minua kristittynä veljenä. Puhuimme joskus samoissa seuroissa. Jouko ei koskaan käskenyt minua uudelle kasteelle, vaikka hyvin tiesi, että minä olen luterilainen kristitty. Jouko kertoi minulle, että hän on kastanut ihmisiä uudestaan ns. uskovien kasteella, koska kasteen saanut oli edeltä kertonut olevansa uudestisyntynyt, mutta myöhemmin oli kuitenkin valitettavasti osoittautunut, että kasteen saanut ei ollut puhunut totta. Varmuus uudestisyntymisestä perustui kastettavan puheeseen eikä pastorin arvioon. Pappi ei voi sydäntä tutkia, Jumala voi ja tietää totuuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Vielä,

      en haluaisi käydä kaste keskusteluja, mutta on pakko, koska ”kastajaliikkeen” edustaja ei löydä yhteyttä muihin. Hän voi olla omassa, uudessa käsityksessään (1500 luvulta lähtien) rauhassa, tottakai.

      Olen ihmeissäni tämän kaiken keskellä. Tiedän, että Jumalan Valtakunta on voittanut Valtakunta. Isossa kuvassa kuitenkin näyttää siltä, että Jumalan vastustaja, ”sikin sokin sekoittaja” onnistuu työssään, ja Isän lapset on saatu hajalleen. Näin tietysti täytyy tapahtua, koska Herramme sana toteutuu täydellisesti.

      Kuinka kauan taistellaan oikeassa olosta? Herra saapuu kunniassaan, kuten tiedämme. Raamattu ei kerro siitä, että eri tavoin uskovat yhdistyvät yhteiseen rintamaan lopun aikana?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Harri A. Tulkintasi on kyllä hyvin erikoinen eikä keskeisiltä osiltaan vastaa luterilaisen kirkon käsitystä kasteesta ja ehtoollisesta. Ensiksikin kaste ja ehtoollinen ovat osa evankeliumia ja nimenomaan kaste uudestisyntymisen sakramentti ja paikka. Tämä käy yksiselitteisesti ilmi mm. Augsburgin tunnustuksen II ja IX artikloista. Ehtoollinen taas vahvistaa uskoa (Augsburgin tunnustuksen X ja XIII artiklat). Sanan julistuksen keskeisyys käy ilmi V artiklan alkuosasta.

    Luterilaisuus lukee uudestisyntymisen nimenomaan Jumalan sanan vaikutukseksi. Välineinä kaste ja (julistettu) sana. Me emme siis kuitenkaan aseta julistusta ja kastetta toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi. Kirkon pitkässä perinteessä löytyy tosin kirkkoisiä, jotka opettivat, että uudestisyntyminen voi tapahtua vain kasteessa sekä viime vuosisadoilta niitä, jotka pitävät uudestisyntymistä mahdollisena vain kuullun (tai luetun ja/tai Pyhän Hengen omaavan uskovaisen julistaman) sanan välityksellä. Me emme kuitenkaan kiistä sitä, etteikö joku voisi tulla ehtoollispöydässäkin uskoon, vaikka emme käytä sitä evankelioinnin välineenä.

    Kristittyjen enemmistö taitaa puhua seitsemästä sakramentista tai mysteeristä, ja aihepiiristä riittää erilaisia versioita. Reaalipreesenssillä tarkoitetaan kuitenkin sitä, että Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisesti l. reaalisesti läsnä asetussanoilla siunatussa leivässä ja viinissä. Tästä seuraa, että kaikki ehtoolliselle tulijat vastaanottavat Herran ruumiin ja veren, epäuskoiset tuomiokseen ja uskovat hyödykseen. Totta kai Kristus elää jokaisen uudestisyntyneen sisimmässä, mutta tästä ei käytetä ilmaisua reaalipreesens vaan inhabitatio (=sisällä asuminen) tai unio mystica (=uskovan mystinen yhdistyminen Jumalan kanssa).

    Ensin synnytään Jumalan lapseksi sanan/kasteen ja uskon kautta ja tullaan puhdistetuiksi. Sitten käydään ehtoollispöytään ravittavaksi. Tässä kaikessa on aina kysymys ihmisjärjen ja jopa kokemuksen ylittävistä salaisuuksista.

    Ja koska seuraavaksi kuitenkin penätään raamatunkohtia, totean vielä, että oppi sakramenteista/mysteereistä/pyhistä toimituksista jne tulee käytetyistä nimityksistä riippumatta aina ratkaista selvien, juuri tätä aihetta käsittelevien raamatunkohtien avulla. Ulkomuistista: Kasteen osalta nämä ovat erityisesti kastekäskyt, Apt, Room.6:1-14; Gal. 3 26-27 ja Tit. 3:3-5, Joh. 3:3,5 sekä 1 Piet 1:21 ja ehtoollisen osalta asetussanat Matt, Mark. ja Luuk. sekä Paavalin versio 1 Kor 12. Muitakin kohtia on.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Harri, tämä kirjoituksesi on kyllä jossain hikipajalla syntynyt. Kaikki asiat ovat autuallisen sekaisin. Tuotteen esittely ei vastaa luterilaisen kirkon opetusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    Tulkintoja löytyy blogistilta ja muilta. Ei kelpaa blogi helluntailaiselle, luterilaisella eikä ortodoksille. Reformaatiolla on takanaan pitkä ”latu”. Reformaatio jatkuu, takaa tullaan lujaa kirkkohistorian edetessä kohti maalia, ja uudistajat huutavat: ”latua”.

    ”Kohta” kuuluu myös toinen huuto: ”Ylkä saapuu”

    Kuka, tai mikä instanssi opetti oikein?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kari, tätä se protestantismi pahimmillaan on: löytyy yhtä monta käsitystä ja tulkintaa kuin on käsittäjää ja tulkitsijaa. Tuskin yhdessäkään kohdin vallitsee yksimielisyys. Tämän arvion lausui roomalaiskatolinen teologi Hermann Freericks oman aikansa protestanttisia kastekäsityksiä käsitelleen väitöskirjansa loppusanoissa joskus 1920-luvun puolivälissä.

    Itse asiassa kaikki vanhat kirkot ortodokseista ja katolisista luterilaisiin ovat yllättävänkin yksimielisiä kasteteologiasta ja jopa ehtoollisesta, kun maltetaan tarkastella asioita etäämmältä ja ilman kiihkoilua eikä takerruta kaikkiin erityiskysymyksiin. Hajonta on isompaa, kun tarkastellaan reformoituja, baptisteja, helluntailaisia ja uuskarismaatikkoja. Sekä luterilaisuutta noin 1750 – 1930.

    Lutherin ja Svebiliuksen katekismuksilla pääsee yllättävän pitkälle js tulee samalla pitäytyneeksi Raamattuun ja yhteiseen kristilliseen uskoon suuren yksimielisyyden vallitessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Kiitos Marko. Hyvä yhteenveto. Hajonta on isompaa mitä pidemmälle Kristuksen kirkon historiassa edetään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kaste teologiassa voidaan löytää jotakin yhtymäkohtia. Suomessa ortodoksit hyväksyvät luterilaisen kasteen ekonomisista syistä, eli tässä harjoitetaan kirkon ekonomiaa. Tästä poikkeusmenettelystä, on tullut lähes normaali. Taustalla on historia. Useassa ordotoksi kirkossa toimitaan toisin. Luterilaiset kastetaan uudestaan, pelkkä mirhavoitelu ei riitä. Luterilaisuus nähdään kokonaisuudessa niin suurena poikkeamaan uskontunnustuksessa lausutusta apostolisesta ja katolisesta uskosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Sami Paajanen. Oletko siis itsekin sitä mieltä, että ortodoksiseen kirkkoon siirtyvät luterilaiset tulisi kastaa uudelleen, koska eivät olekaan kastettuja? Tällaista tapahtui Raja-Karjalassa 1600-luvulla puolin ja toisin. Muistaakseni myös Ruotsissa 1800-luvulla radikaalin matalakirkollisuuden ja Ruotsin kirkon välisessä kädenväännössä. Onneksi näin ei toimita enää.

    Kirkon vakiintunut kanta on kyllä se, että jopa harhaoppisten toimittama kaste on pätevä, kunhan se on toimitettu vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen aikomuksena kristillisen kasteen toimittaminen ja kirkkoon liittyminen. Meikäläinen Kirkkolakikin (vai oliko se -järjestys) toteaa, että oikein kastettua ei saa kastaa uudelleen. Vanhan kirkon ajalta tiedetään tapaus, jossa kastettu ja kasteoppilas joutuivat meri- ja synninhätään. Kastettu antoi hätäkasteen kastamattomalle ja tämä antoi synninpäästön kastajalleen. Kumpikin selvisi ja annettu hätäkaste hyväksyttiin.

    En rupea arvioimaan ortodoksisen kirkon kaste- ja sakramenttiteologiaa. Mutta ainakaan menettely, jossa hätäkaste voitaisiin suorittaa muulla aineella kuin vedellä, ei käsittääkseni olla oikea. Vaikka tällaista on ymmärtääkseni joskus Idässä tapahtunut. Ehkä joku täällä kirjoittava ortodoksiteologi voisi selvittää näitä asioita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Sami, olen toki tietoinen Kreikan ortodoksisen kirkon hyvin vanhakantaisista linjauksista eri asioissa. Palaan asiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Sami, tsekkasin hiukan ja googletin. Minun silmissäni näyttää kyllä vahvasti siltä, että ortodoksisen kirkon sisällä on eri käsityksiä ja että pääsääntö on, ettei saatua kastetta uusita. Linjaukseen näkyy vaikuttavan oppi kirkosta ja ainakin minulle vaikeasti avautuva käsitteistö. Ensiksikin, kuinka oikeasta kirkosta luopuneena Rooman kirkkoa (ja protestantteja) pidetään? Ja mihin rajalinjat vedetään. Toiseksi kirkkokäsityksestä seuraa, että (meidän) harhaoppisten kaste on jonkinlainen muodottomuus, koska sakramentit ovat vaikuttavia vain kirkon sisällä ja kysymys on aina koko paketista. Läntinen kysymyksenasettelu ja terminologia taas ovat erilaisia. Sitä paitsi ortodoksinen teologia on ottanut aikanaan vaikutteita lännestä. Valtakamppailut ovat useimmiten tuhoisia kristillisen kirkon ykseydelle ja yhtenäisyydelle.

    Toivoisin yhä saavani jonkun ortodoksiteologin lyhyen selvityksen, jotta tämä ei muutu tarpeettoman poleemiseksi kiistelyksi ja jotta mahdolliset väärinkäsitykseni oikaistaan.

    Ilmoita asiaton kommentti