Ripariasiaa SRK:n leireiltä

Uusimmassa Kotimaa-lehdessä oli kirjoitus kirkonalaisista rippikouluista, joita eri järjestöt, mm. vl-liikekin järjestää. Lehdessä haastatellaan SRK:n rippikouluvastaavaa Pekka Kainuaa, joka toteaa, että "omilla rippikouluilla on suuri merkitys".

- Vanhemmat ja nuoret toivovat omia rippikouluja. Nuoret tutustuvat niissä toisiin vanhoillislestadiolaisiin. Kodin ja nuoren näkökulmasta opetus on tuttua, samaa kuin kodeissa ja seuroissa on totuttu kuulemaan.

...Vanhoillislestadiolaisuus on tunnettu seurakuntaopistaan: oikein uskovia on vain vanhoillislestadiolaisten joukossa. Kainuan mukaan tätä ei korosteta liikkeen omissa rippikouluissa.

- Ei niissä opeteta, että SRK tai tämäherätysliike olisi hengellinen seurakunta, mutta puhutaan kylä seurakunnasta, uskovaisten joukosta, Jumalan lasten joukosta täällä maan päällä. Tämä ei tarkoita paikallisseurakuntaa, vaan niitä ihmisiä, joilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

Hänen mielestään liikkeen opetus mahtuu hyvin luterilaiseen tunnustukseen.

- Rohkaisemme nuoriamme myös osallistumaan luterilaisen seurakunnan toimintaan.

Kerrotaanko nuorille, että luterilaisen kotiseurakunnan ei-lestadiolaiselle papille voi ripittäytyä?

- Jos rippikoululainen minulta näin kysyy, vastaan että sillä, jolla on Pyhä Henki, on valta julistaa synninpäästö.

Loppuartikkelissa Johannes Alaranta ja Topi Linjama antavat asiasta hieman erilaisen kuvan.

Nyt kirjoitan kuulemistani käytänteistä SRK:n rippileirien osalta, sekä omista ja ystävieni/tuttujeni rippikoulukokemuksista.

Ykkösasiaksi nostaisin nyt heti alkuunsa sen, ettei suinkaan kaikkia kirkon vl-pappeja kelpuuteta opettajiksi SRK:n rippileireille. Jos joku haluaa esittää asiasta vastaväitteen, tulkoon sitten faktan kanssa keskustelemaan. Joitakin vl-pappeja pidetään väärähenkisinä tai heidän katsotaan opettavan liian kirkollista opetusta. Näiden pappien kohdalla voi jokainen sitten pienessä mielessään miettiä, että kuinka tällaiset papit sitten voivat laittaa omia lapsiaan SRK:n leireille, jos heitä itseään ei kelpuuteta opettamaa siellä ;)

Vl-seurakuntaopista, jota ihan varmasti leireillä opetetaan. Kainua tuossa haastattelussa ei kiellä sen olemassaoloa, mutta kieltää ripareilla korostettavan asiaa. Niin, se voi olla tottakin. Niin kuin Topi Linjama artikkelissa myöhemmin mainitsee, ei ripareilla tarvitsekaan asiaa korostaa, koska se on siinä vaiheessa jokaisella vl-nuorella selkäytimessä. Eli kun ripareilla puhutaan noista Kainuan mainitsemista "seurakunnasta" ja "uskovaisten joukosta", jokikisellä riparilaisella on tasan tarkkaan selvillä, keitä heillä tarkoitetaan.

Tuossa ripittäytymisasiassa Kainua kiemurtelee. Mun aikaan on aina vl-liikkeessä opetettu, että vain vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty on pätevä julistamaan synninpäästöä. Sitten usein mainitaan perään, että jotkut ovat omineet saman synninpäästön myös itselleen, mutta että se ei ole pätevä, koska heiltä puuttuu Pyhä Henki. Nykyään sitten saattaa välillä kuulla sellaistakin, ettei sen sanamuodon kanssa nyt ole niin tarkkaa, kunhan vain uskovainen sen saarnaa. Ja uskovainen ei voi olla kukaan muu kuin vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty (mätiä kalojakin on nääs!;))

Seuraavaksi haluan nostaa sellaisen asian esille, että jos joku nuori haluaakin käydä kirkon/seurakunnan rippikoulun, se aiheuttaa suurta paheksuntaa ja surua vl-ihmisissä. Sen koetaan tarkoittavan sitä, että nuori on joutunut uskostaan epäuskon tilaan.

Jos joku rohkelikko ei-lestadiolainen uskaltautuu SRK:n järjestämälle riparille, hän joutuu melko varmasti jossakin vaiheessa puhutteluun epäuskosta. Tästä mulla on myös ihan omakohtainen kokemus, sillä minä itse olen puhutellut yhtä riparikaveriani hänen "epäuskostaan" ja kehoittanut hirmuisten itkunpyrskähdysten säestyksellä tekemään parannuksen, ennen kuin maailmanloppu koittaa. Siihen aikaan kun vl-saarnoissa peloteltiin niin hirmuisesti maailmanlopulla ja itsestäkin tuntui, että se on kiinni enää korkeintaan muutamista vuosista. Näitä tällaisia ripareilla "epäuskosille" tapahtuneita puhutteluita olen kuullut tapahtuneen paljonkin. Eli en ole ollut ainoa tässä asiassa ;) dramaattisuudessa olen voinut hyvinkin olla :)

Vl-ripareilla nuoret ovat joutuneet ripittäytymään milloin mitäkin asioista. Osa on joutunut tekemään jopa julkirippiä jostakin asiasta, kuten eräs tuttavani, kun hän isosena leirillä ollessaan käytti puuteria ja joku ilmoitti siitä ylemmälle taholle. Samaisella lerillä joku tyttö joutui tekemään julkirippiä liian pitkistä kynsistä.

Eräällä riparilla oli kielletty "Lentävä hollantilainen" -leikki, koska tytöt ja pojat olivat juosseet leikissä käsi kädessä.

Ainakin joillakin leireillä sääntönä oppitunneilla on ollut se, että tytöt ja pojat istuvat eri puolilla salia, käytävä turvallisesti välissä :)

SRK:n ripareilla on kysymyslaatikko, johon voi tipauttaa kysymyslappusia asioista, jotka mietityttävät. Satoa sieltä:

- Saako uskovainen käyttää peitepuikkoa?

- Onko stringit syntiä?

- Onko itsetyydytys syntiä?

- Miksi meikkaaminen, hiusten värjääminen ja korvakorut ovat syntiä?

- Miksi kaikenlainen musiikki ei ole sallittua? (Vastaus: "sellaista peitepuikkoa saa käyttää, joka hoitaa samalla finnejä, mutta sellaista ei, joka ei hoida finnejä.")

Näihin kysymyksiin sitten isäntä ja isoset vastailevat, kuka mitenki, jotkut suoraan ja jotkut ympäripyöreästi liirumlaarumilla. Itsetyydytys julistetaan yleensä suoraan synniksi, mutta esimerkiksi musiikkiasian kanssa saatetaan kiemurrella: "me ollaan näin hyväksi nähty..." tai vastaavaa.

Eräällä riparilla eräs opettaja oli sanonut oppituntinsa alussa, että hänellä on sitten pelkkä tytöille jotain asiaa myöhemmin. Sitten kun se "myöhemmin" koitti, tuo opettaja oli kehoittanut tyttöjä olemaan tulematta oppitunneille liian paljastavissa vaatteissa, koska "se herättää miehissä lihanhimoja". Tuo opettaja oli ollut miesopettaja. En tiedä, miten yleistä tämmöinen opetus on SRK:n ripareilla.

SRK:n ripareilla on myös sellainen käytäntö, että jokainen vuorollaan käy kahdenkeskisen keskustelun leirin isännän kanssa. Asian tarkoitusperää en tarkkaan tiedä, mutta eräs henkilö arveli sen olevan nuorelle mahdollisuuden keskustella asioista. Keskustelussa kuulema kysytään mm.: "oletko uskomassa?".

Eräs tuttavani tuskaili aikoinaan omien rippikoulumuistojen kanssa, kun siellä oli kuulema ollut joka päivän päättyessä "nikkisilta", jossa puhuteltiin tupakoitsijat, ja joilta vaadittiin asiasta ripittäytymistä. Tälle tuttavalleni oli jäänyt koko riparileiristä päällimmäisenä mieleen tämä asia. Joo, vl-nuorten keskuudessa ei ole mitenkään harvinaista tuo tupakanpoltto. Yhteen aikaan vanhemmilta vaadittiin lupalappu nuoren riparitupakointiin ja asia koettiin tosi hankalaksi, koska koko homma on lainvastaista. Tiedä sitten, mikä on nykykäytäntö.

Useilla SRK:n ripareilla on viimeisenä iltana nk. itkuilta. Tarkoittaa sitä, että nuoret itkien ja kaulaillen pyytelevät toisiltaan syntejään anteeksi. Jotkut kokevat asian ihanana, mutta osa tosi ahdistavana. Siinähän joutuu usein ihan oudoiltakin ihmisiltä pyytämään kaulasta pitäen anteeksi, kun eihän niin lyhyessä ajassa ehdi kovin hyvin kaikkiin tutustumaan.

Kaikkia näistä kirjoittamistani asioista ei voi yleistää kaikilla ripareilla tapahtuneiksi tai tapahtuvaksi. Niin meitä, teitä kuin heitäkin on niin moneen junaan ja mikä kelläkin isännällä, papilla ja isosella on se mieliaihe tai jopa oma helmasynti, niin se asia voipi sitten myös opetuksessa korostua. Ja eihän näitä oppitunteja, niin kuin ei missään muuallakaan oppitunteja valvota, ne vaan paljastuvat oppilaiden puheiden kautta.

Suurin osa SRK:n riparin käyneistä on kuitenkin minun kanssani kokenut riparinsa todella ihanaksi ja antoisaksi, sillä siellähän on ollut juuri sitä tuttua opetusta, jota on tottunut aina kuulemaan, eikä siinä mitään outoa. Oudompaa olisi ja perin huolestuttavaa, jos leirit eivät olisi sellaisia kuin ne ovat. Nyt en tosin haluaisi mistään hinnasta laittaa omaa lastani SRK:n rippileirille, kun en enää allekirjoita siellä opetettavaa opetusta. Mutta ripariaikaani allekirjoitin ja tykkäsin todella riparistani, siellä oli paljon myös huumoria mukana :) Itse  taisin olla oman riparini pahistelija, kun puhuttelin sen kaverini niin hyväksi siellä. Voi minua! :(

Tämä mun oma osioni tässä kirjoituksessa ei ole kovin laaja otanta SRK:n riparikokemuksista. Jos olisin malttanut paneutua vähän syvemmin aiheeseen ja haastatella useampia ihmisiä aiheesta, tarinaa olisi riittänyt. Mutta kommentteihinhan voi sitten tehdä lisäyksiä. Ja puuttuuhan tästä kokonas se arvokkain anti, mitä SRK:nkin ripareilla saadaan, mutta lähinnä kerroinkin niistä asioista, mitkä melko varmasti poikkeavat kirkon opetuksesta.

46 kommenttia

  • Juha Vihriälä sanoo:

    Vuokko, jos oikeasti ajattelet, ettei näitä ”yöjuoksuja” laajassa mitassa harrasteta muualla, niin ehkä et tiedä kovin paljoa rippileirien tilanteesta maassamme. Ne juoksut (tai niiden yrittäminen! ovat todellisuutta melkeinpä leirillä kuin leirillä. Nuoret testaavat leirin vetäjien valppautta ja omaa rohkeuttaan. Useimmiten huonolla menestyksellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kiitoksia lisävalaistuksesta muiden ”järjestöjen” ripareihin. Jokaisen on puhuminen siitä, mistä on tietoa ja kokemusta. Tuli muutes mieleeni, että olen kuullut joidenki kirkon ripareiden olleen niin levottomia, että ne on jouduttu keskkeyttämään. Tällaista en ole koskaan kuullut tapahtuneen SRK:n leireillä. Joitakin levottomia riparilaisia on joillakin ripareilla lähetetty takaisin kotiin ja sillä on saatu taas homma toimimaan.

    Kiitos tähänastisista kommenteista, kiitoksista ja ei-kiitoksista

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Paula-Maaria Itäniemi sanoo:

    Minä, -84 syntynyt, kävin SRK:n riparin Hankasalmella kesällä -99. Siellä kyllä kuulusteltiin tarkasti käskyt, uskontunnustus, Isä meidän -rukous, Herran siunaus ym. selityksineen. Suurin osa läpäisi kirkkaasti, ne muutamat jotka eivät läpäisseet saivat uusia ja uusia, lopulta suullisesti. En tiedä todenperäisyyttä, mutta kuulin että viimeinen kuulustelu oli pidetty suullisesti kirkon pihalla juuri ennen konfirmaatiota. Meidän leirillämme oli ainakin selkeä sääntö, että mikäli ei läpäise kuulustelua, ei voi tulla konfirmoiduksi.

    Leirillämme laulettiin ja soitettiin paljon. Ja keskusteltiin. Leiri oli todella iso, meitä oli muistaakseni 72 leiriläistä. Kavereita sai paljon, todellisia ystäviäkin muutamia. Kaikkien kanssa ei tietenkään synkannut ja jonkinlaista vihamielisyyttäkin koin tietyiltä henkilöiltä, tietämättä lainkaan mistä se johtui. Suurimmaksi osaksi henki oli kuitenkin hyvä.

    Itkuilta oli meilläkin. Siitä minulla ei ole muistoja suuntaan eikä toiseen. Sen sijaan ehkä parhaat muistot jäivät kahdesta tyttöjen keskustelutilaisuudesta. Todella koskettavaa se oli. Hauskoja olivat myös isosten järjestämät esitykset ohjelmailloissa. Laulaminen jäi myös erityisesti mieleen. Niin juu, tietenkin myös leiriläisten ja henkilökunnan välinen lentopallomatsi, jonka leiriläiset voittivat. Häviäjät oli luvattu uittaa, ja järveen lensi ainakin kaksi isosta sekä toinen leirin papeista. Näen edelleenkin elävästi mielessäni papin nousemassa järvestä vaatteet märkänä, hurja ilme kasvoillamme. Säpsähdimme aika tavalla ja peräännyimme joitakin askelia, luulimme että hän on vihainen. Yhtäkkiä hän alkoikin nauraa.

    Ripari oli erityisen ihana kokemus minulle. Varmasti siellä kuitenkin oli toisenkinlaisia kokemuksia. Vuokko: entä jos lapsesi pyytää päästä SRK:n leirille? Saako hän itse valita vapaasti seurakunnan tai SRK:n leirin väliltä? Toivon niin. Toivon ihan jokaisen vanhemman kunnioittavan oman lapsensa tahtoa siinä, millaisen leirin tämä kokee omakseen (edellyttäen tietenkin että ko. leiri on vanhemmille taloudellisesti mahdollinen valinta).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kiitos Paula-Maaria värikkäästä riparimuistelostasi

    Tottakai meidän lapset saavat mennä minne riparille haluavat, mutta en voi suositella heille enää SRK:n leiriä. Itse asiassa tyttäreni kun oli ilmoitettu Maitoisten leirille ja hän oli sinne kovaa kyytiä menossa, mutta kun tuli saaneeksi meikkaamisestaan hieman ikävää kohtelua joiltakin vl-kavereiltaan, hän ei uskaltanut mennä sinne.

    Jälkeenpäin olin hyvilläni hänen ratkaisustaan, koska juuri tuolla leirillä oli tapahtunut se erään miesopettajan varoittelu tulemasta oppitunneille liian paljastavasti pukeutuneena, jottei miesten himot herää. Kuulin asiasta eräältä sen leirin riparilaiselta ja hän oli opettajan johdosta harmistunut/ahdistunut/ärsyyntynyt. Kuulema muutakin oli ollut, mutta sitä ”muuta” hän ei halunnut kertoa.

    Itselleni tuli vain tunne, kun kuulin asiasta, että tää on just tätä, yks ja sama asia nousee aina jollakin tapaa muitten ylitse: seksuaalisuus. Sen opettaminen vl-liikkeessä on ihan vinoutunutta, enkä halua sitä lapsilleni. Nuorteniltojenki lempiaiheita ovat seurustelu, sitten seurustelu ja sitten vielä seurustelu. Kuinka se on vaikeaa, ja kuinka ei saa seurustelevat viettää kahdestaan aikaa, jottei himot saa valtoihinsa ja kuinka pitää Päivämies mahtua seurustelevan parin väliin tai jopa keittiönpöytä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Tuosta ehtoolliselle menosta, joka on rippileirin se ”juhlahetki”.

    Lutherhan opettaa, että jos nauttii ehtoollisen ilman uskoa Kristukseen, sen tekee ”turmiokseen”. Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt väärin tai muistan väärin.

    Vl-liikkeessä opetetaan, että joo, pitää olla uskovainen, mutta että pitää olla myös puhdas omatunto ehtoolliselle mennessä. Eli ei saa olla anteekispyytämättömiä asioita tunnolla.

    Eräällä SRK:n leirillä oli opetettu, mutta joka ei mun käsittääkseni ole tavanomaista vl-opetusta, mutta kertoo siitä, että meitä on moneksi, että jos menee epäuskoisena tai syntiä tunnollaan ehtoolliselle, tulee tehneeksi Pyhän Hengen pilkan ja senhän sanotaan olevan anteeksiantamaton synti.

    Joka tapauksessa sillä tavalla ainaski opetetaan, että pitää olla uskovainen ja ei saa olla mitään syntiä tunnolla. Ja siihen perustuu osaltaan -näin arvelisin- tuo itkuilta.

    Nääs kun SRK:n leireillä tulee riparin aikana varsin selväksi se, mitkä kaikki asiat ovat väärin ja syntiä ja lista on paljon kirkon listaa pidempi, niin itkuillan hurmoksellisessa ilmapiirissä on sitten mahdollisuus luopua noista synneistä, jotta voi sinne ehtoolliselle mennä.

    Ylipäätään ehtoolliselle meno on useille vl-ihmiselle sellainen kipuilun paikka: olenko kelvollinen menemään sinne, olenko varmasti ripittäytynyt kaikista mahdollisista asioista; silloinkin terveysasemalla katsoin telkkaria, seurustelu on ollut liian läheistä tai jopa sopimatonta, on sorruttu itsetyydytykseen, on tullut kiroiltua, meikkaamistakin on kokeiltu, vähintäänkin siitä haaveiltu ja jo ajatus synnin tekemisestä on väärin, on tullut oltua vikovalla ja arvostelevalla mielellä jotain uskovaista ihmistä kohtaan jnejne.

    Sitten kun lopulta ehtoolliselle menee, niin vielä viime sekunneilla pitää pyytää papilta syntejä anteeksi, kun kaikenlaiset ajatukset, epäilykset ja kiusaukset vähintään ovat voineet jo kiiriä mieleen ennen alttarikaiteelle huojahtamista. Tämä saattaa olla jo vanhentunut tapa nykyään, että vielä papiltakin pyydetään syntejä anteeksi, mutta mun aikanani se oli vielä ihan käytössä.

    ”Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tuskien tie ol’ se…”

    No nämäkin asiat ovat yksilöllisiä, toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset ja ottavat kaikki ikinä kuulemansa ohjeet ja opetukset ohjenuorikseen ja koettavat sitten ojentautua niitten mukaisesti. Mutta useiden olen kuullut kertoilevan tällaisista ehtoolliskokemuksista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Ja Paula-Maaria vielä. Lapseni saavat toki halutessaan käydä seuroissa ja saavat kyydinkin sinne, mutta eivätpähän ole kyselleet kyytiä, vaikka olen asiasta mielipiteeni heille kertonut.

    Ja ainahan se on ollut lasten kanssa sellaista, että seuroihin menoa on pitänyt lähes joka kerta sinne lähdettäessä perustella, että miksi sinne uskovainen haluaa mennä ja miten se ei ole mikään pakkoasia Ja miten huonoksi uskovaiseksi ja kasvattajaksi vuoskymmeniä itteni tunsin, kun tuota omakohtaista halua ei kovin usein tuntunut lapsilta löytyvän.

    Hyvät kaverit ovat vetonaula seuroihin, väliajalla saatava karkki tai seurojen jälkeen tapahtuva kyläily ja nuorilla iltakylät. Siinä sitten yritti olla lahjomatta, kun lahjoi kuiteski ja jos ei muu auttanut, piti sanoa, ettei pysy uskomassa, jos ei käys seuroissa. Ja jos ei pysy uskomassa, niin ei pääse taivaaseen. Että tämmöistä. Onko oikeasti olemassa lapsia, jotka haluavat mennä seuroihin sanankuuloon?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Taas tuli puhdas erävoitto miekkailussa Vuokko!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    No Kimmo köh, en ole oikein ottelija-immeisiä, saati mikään aseveikko Isälläni oli työnsä ja harrastustensa takia aseita ja pelkäsin niitä hirveästi. Tuskin uskalsin koskea niihin.

    No ethän sä tietty sitä tarkoittanut, mut vähän samallai koen sanallisen miekkailun. Jotakinhan täällä tietty on tullut opittua, kun on vuoskaudet käynyt keskustelua.

    Esimerkiksi sen, ettei kannata helpolla provosoitua eikä suhtautua kovin kiihkeästi saamaansa palautteeseen, koska useimmiten eniten suuttuvat ja ilkeästi sivaltavat ihmiset suuttuvat tavallaan ihan omasta syystään. Eli se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, pätee tosi usein näissä keskusteluissa.

    Esimerkkinä sellainen aika vasta tapahtunut juttu. Kirjoitin vl-perheiden jaksamisesta ja lasten huostaanotosta tai sen uhasta kirjoituksen. Siitä ei tykännyt olleskaan sellainen vl-henkilö ja hän mitätöi koko kirjoituksen vl-vanhempien väsymisen, sekä huostaanottojutun tiimoilta, joka ei todellakaan ollut itse aikoinaan pärjännyt lapsirumbansa kanssa.

    Tämä kuvio on toistunut jo niin monta kertaa, etten ole enää olleskaan niin sinisilmäinen näitten kiivastumisten ja suorastaan kunnianloukkauksen tunnusmerkit omaavien palautteiden kanssa. Ajattelen vain, että hohhoijjaa, mikäköhän luuranko tuon kaapissa nyt sitten kolistelee.

    Ei nää oo semmosia asioita, joista tarvii suuttua. Noh, jos laskettelisin täällä vuodesta toiseen ihan perättömiä, niin sitten ois jo aihettakin, mutta silloinhan joutuisin kohta itse syytteeseen kunnianloukkauksesta. Tai noh, mun jutut ovat kohdistuneet ja kohdistuvat asioihin, käsityksiin, opetukseen, ilmiöihin, ei ihmisiin, koska ketään ihmistä vastaan mulla ei ole tasan mitään. Uhreja enempi ja vähempi kaikki tyynni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Vuokko: Hyvin heilutat kumminkin tota sanan säilää. Oon sun kirjoituksiasi seuraillut jo pidemmän aikaa (vaikka oon tämmönen 67-vuotias pakanapapparainen, no, ehkä enempi agnostikko). Ihailen rohkeuttasi avautua kirjoittamaan näistä arkaluontoisistakin vl-touhuista myös ulkopuolella oleville ”syntisäkeille”). Jatka vaan samaan malliin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Hernesaho sanoo:

    Tätä Vuokon tekstiä lukiessa tulee kyllä vähän kauhistunut olo ja heti seuraavana ajatuksena, että onko se, ettei jollekkin liikkeelle kelpaakaan naispappi, se kirkon ja liikkeen välinen suurin ongelma?

    kevennys: uskonveli kysyi aikanaan lestadiolaistaustaiselta kenttäpiispalta onko hän uskomassa. Vastaukseksi hän sai, että kenttäpiispa onkin Yrjö Massa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit