Uusimmassa Kotimaa-lehdessä oli kirjoitus kirkonalaisista rippikouluista, joita eri järjestöt, mm. vl-liikekin järjestää. Lehdessä haastatellaan SRK:n rippikouluvastaavaa Pekka Kainuaa, joka toteaa, että "omilla rippikouluilla on suuri merkitys".

- Vanhemmat ja nuoret toivovat omia rippikouluja. Nuoret tutustuvat niissä toisiin vanhoillislestadiolaisiin. Kodin ja nuoren näkökulmasta opetus on tuttua, samaa kuin kodeissa ja seuroissa on totuttu kuulemaan.

...Vanhoillislestadiolaisuus on tunnettu seurakuntaopistaan: oikein uskovia on vain vanhoillislestadiolaisten joukossa. Kainuan mukaan tätä ei korosteta liikkeen omissa rippikouluissa.

- Ei niissä opeteta, että SRK tai tämäherätysliike olisi hengellinen seurakunta, mutta puhutaan kylä seurakunnasta, uskovaisten joukosta, Jumalan lasten joukosta täällä maan päällä. Tämä ei tarkoita paikallisseurakuntaa, vaan niitä ihmisiä, joilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

Hänen mielestään liikkeen opetus mahtuu hyvin luterilaiseen tunnustukseen.

- Rohkaisemme nuoriamme myös osallistumaan luterilaisen seurakunnan toimintaan.

Kerrotaanko nuorille, että luterilaisen kotiseurakunnan ei-lestadiolaiselle papille voi ripittäytyä?

- Jos rippikoululainen minulta näin kysyy, vastaan että sillä, jolla on Pyhä Henki, on valta julistaa synninpäästö.

Loppuartikkelissa Johannes Alaranta ja Topi Linjama antavat asiasta hieman erilaisen kuvan.

Nyt kirjoitan kuulemistani käytänteistä SRK:n rippileirien osalta, sekä omista ja ystävieni/tuttujeni rippikoulukokemuksista.

Ykkösasiaksi nostaisin nyt heti alkuunsa sen, ettei suinkaan kaikkia kirkon vl-pappeja kelpuuteta opettajiksi SRK:n rippileireille. Jos joku haluaa esittää asiasta vastaväitteen, tulkoon sitten faktan kanssa keskustelemaan. Joitakin vl-pappeja pidetään väärähenkisinä tai heidän katsotaan opettavan liian kirkollista opetusta. Näiden pappien kohdalla voi jokainen sitten pienessä mielessään miettiä, että kuinka tällaiset papit sitten voivat laittaa omia lapsiaan SRK:n leireille, jos heitä itseään ei kelpuuteta opettamaa siellä ;)

Vl-seurakuntaopista, jota ihan varmasti leireillä opetetaan. Kainua tuossa haastattelussa ei kiellä sen olemassaoloa, mutta kieltää ripareilla korostettavan asiaa. Niin, se voi olla tottakin. Niin kuin Topi Linjama artikkelissa myöhemmin mainitsee, ei ripareilla tarvitsekaan asiaa korostaa, koska se on siinä vaiheessa jokaisella vl-nuorella selkäytimessä. Eli kun ripareilla puhutaan noista Kainuan mainitsemista "seurakunnasta" ja "uskovaisten joukosta", jokikisellä riparilaisella on tasan tarkkaan selvillä, keitä heillä tarkoitetaan.

Tuossa ripittäytymisasiassa Kainua kiemurtelee. Mun aikaan on aina vl-liikkeessä opetettu, että vain vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty on pätevä julistamaan synninpäästöä. Sitten usein mainitaan perään, että jotkut ovat omineet saman synninpäästön myös itselleen, mutta että se ei ole pätevä, koska heiltä puuttuu Pyhä Henki. Nykyään sitten saattaa välillä kuulla sellaistakin, ettei sen sanamuodon kanssa nyt ole niin tarkkaa, kunhan vain uskovainen sen saarnaa. Ja uskovainen ei voi olla kukaan muu kuin vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty (mätiä kalojakin on nääs!;))

Seuraavaksi haluan nostaa sellaisen asian esille, että jos joku nuori haluaakin käydä kirkon/seurakunnan rippikoulun, se aiheuttaa suurta paheksuntaa ja surua vl-ihmisissä. Sen koetaan tarkoittavan sitä, että nuori on joutunut uskostaan epäuskon tilaan.

Jos joku rohkelikko ei-lestadiolainen uskaltautuu SRK:n järjestämälle riparille, hän joutuu melko varmasti jossakin vaiheessa puhutteluun epäuskosta. Tästä mulla on myös ihan omakohtainen kokemus, sillä minä itse olen puhutellut yhtä riparikaveriani hänen "epäuskostaan" ja kehoittanut hirmuisten itkunpyrskähdysten säestyksellä tekemään parannuksen, ennen kuin maailmanloppu koittaa. Siihen aikaan kun vl-saarnoissa peloteltiin niin hirmuisesti maailmanlopulla ja itsestäkin tuntui, että se on kiinni enää korkeintaan muutamista vuosista. Näitä tällaisia ripareilla "epäuskosille" tapahtuneita puhutteluita olen kuullut tapahtuneen paljonkin. Eli en ole ollut ainoa tässä asiassa ;) dramaattisuudessa olen voinut hyvinkin olla :)

Vl-ripareilla nuoret ovat joutuneet ripittäytymään milloin mitäkin asioista. Osa on joutunut tekemään jopa julkirippiä jostakin asiasta, kuten eräs tuttavani, kun hän isosena leirillä ollessaan käytti puuteria ja joku ilmoitti siitä ylemmälle taholle. Samaisella lerillä joku tyttö joutui tekemään julkirippiä liian pitkistä kynsistä.

Eräällä riparilla oli kielletty "Lentävä hollantilainen" -leikki, koska tytöt ja pojat olivat juosseet leikissä käsi kädessä.

Ainakin joillakin leireillä sääntönä oppitunneilla on ollut se, että tytöt ja pojat istuvat eri puolilla salia, käytävä turvallisesti välissä :)

SRK:n ripareilla on kysymyslaatikko, johon voi tipauttaa kysymyslappusia asioista, jotka mietityttävät. Satoa sieltä:

- Saako uskovainen käyttää peitepuikkoa?

- Onko stringit syntiä?

- Onko itsetyydytys syntiä?

- Miksi meikkaaminen, hiusten värjääminen ja korvakorut ovat syntiä?

- Miksi kaikenlainen musiikki ei ole sallittua? (Vastaus: "sellaista peitepuikkoa saa käyttää, joka hoitaa samalla finnejä, mutta sellaista ei, joka ei hoida finnejä.")

Näihin kysymyksiin sitten isäntä ja isoset vastailevat, kuka mitenki, jotkut suoraan ja jotkut ympäripyöreästi liirumlaarumilla. Itsetyydytys julistetaan yleensä suoraan synniksi, mutta esimerkiksi musiikkiasian kanssa saatetaan kiemurrella: "me ollaan näin hyväksi nähty..." tai vastaavaa.

Eräällä riparilla eräs opettaja oli sanonut oppituntinsa alussa, että hänellä on sitten pelkkä tytöille jotain asiaa myöhemmin. Sitten kun se "myöhemmin" koitti, tuo opettaja oli kehoittanut tyttöjä olemaan tulematta oppitunneille liian paljastavissa vaatteissa, koska "se herättää miehissä lihanhimoja". Tuo opettaja oli ollut miesopettaja. En tiedä, miten yleistä tämmöinen opetus on SRK:n ripareilla.

SRK:n ripareilla on myös sellainen käytäntö, että jokainen vuorollaan käy kahdenkeskisen keskustelun leirin isännän kanssa. Asian tarkoitusperää en tarkkaan tiedä, mutta eräs henkilö arveli sen olevan nuorelle mahdollisuuden keskustella asioista. Keskustelussa kuulema kysytään mm.: "oletko uskomassa?".

Eräs tuttavani tuskaili aikoinaan omien rippikoulumuistojen kanssa, kun siellä oli kuulema ollut joka päivän päättyessä "nikkisilta", jossa puhuteltiin tupakoitsijat, ja joilta vaadittiin asiasta ripittäytymistä. Tälle tuttavalleni oli jäänyt koko riparileiristä päällimmäisenä mieleen tämä asia. Joo, vl-nuorten keskuudessa ei ole mitenkään harvinaista tuo tupakanpoltto. Yhteen aikaan vanhemmilta vaadittiin lupalappu nuoren riparitupakointiin ja asia koettiin tosi hankalaksi, koska koko homma on lainvastaista. Tiedä sitten, mikä on nykykäytäntö.

Useilla SRK:n ripareilla on viimeisenä iltana nk. itkuilta. Tarkoittaa sitä, että nuoret itkien ja kaulaillen pyytelevät toisiltaan syntejään anteeksi. Jotkut kokevat asian ihanana, mutta osa tosi ahdistavana. Siinähän joutuu usein ihan oudoiltakin ihmisiltä pyytämään kaulasta pitäen anteeksi, kun eihän niin lyhyessä ajassa ehdi kovin hyvin kaikkiin tutustumaan.

Kaikkia näistä kirjoittamistani asioista ei voi yleistää kaikilla ripareilla tapahtuneiksi tai tapahtuvaksi. Niin meitä, teitä kuin heitäkin on niin moneen junaan ja mikä kelläkin isännällä, papilla ja isosella on se mieliaihe tai jopa oma helmasynti, niin se asia voipi sitten myös opetuksessa korostua. Ja eihän näitä oppitunteja, niin kuin ei missään muuallakaan oppitunteja valvota, ne vaan paljastuvat oppilaiden puheiden kautta.

Suurin osa SRK:n riparin käyneistä on kuitenkin minun kanssani kokenut riparinsa todella ihanaksi ja antoisaksi, sillä siellähän on ollut juuri sitä tuttua opetusta, jota on tottunut aina kuulemaan, eikä siinä mitään outoa. Oudompaa olisi ja perin huolestuttavaa, jos leirit eivät olisi sellaisia kuin ne ovat. Nyt en tosin haluaisi mistään hinnasta laittaa omaa lastani SRK:n rippileirille, kun en enää allekirjoita siellä opetettavaa opetusta. Mutta ripariaikaani allekirjoitin ja tykkäsin todella riparistani, siellä oli paljon myös huumoria mukana :) Itse  taisin olla oman riparini pahistelija, kun puhuttelin sen kaverini niin hyväksi siellä. Voi minua! :(

Tämä mun oma osioni tässä kirjoituksessa ei ole kovin laaja otanta SRK:n riparikokemuksista. Jos olisin malttanut paneutua vähän syvemmin aiheeseen ja haastatella useampia ihmisiä aiheesta, tarinaa olisi riittänyt. Mutta kommentteihinhan voi sitten tehdä lisäyksiä. Ja puuttuuhan tästä kokonas se arvokkain anti, mitä SRK:nkin ripareilla saadaan, mutta lähinnä kerroinkin niistä asioista, mitkä melko varmasti poikkeavat kirkon opetuksesta.