Rakkaus on jumala , hallitsematon jumala.

Uskovissa piireissä rakkaudesta puhutaan ylenpalttisesti ihannoiden. Kun rakkaudesta puhutaan hempeästi liikutuneina , niin kuulija ihmettelee sitä että eikö asianomainen ole koskaan kokenut rakkauden murskaavia tuskia tai kaiken nielevää autuutta?

Meidät on luotu olemaan rakkauden orjia. Emme voi tahdonvoimalla rakastua emmekä välttää rakastumista. Rakkaus on tunne. Sellainen tunne joka pakottaa meitä seuramaan sen viitoittamaa tietä. Rakkaudella on aina kohteensa, jollei jokin ympärillämme niin sitten mielikuvituksissamme.

Joskus rakkaus ei löydä kohdettaan, jolloin koemme koko elämän toivottomuuden. Elämän suuria pelkoja on pelko siitä ,että ei koskaan saisi kokea rakkauden koko täyttymystä sen , sen hetkisen, ainoan ja oikean , kuka se sitten onkaan,kanssa.

Hengellisellä alueella on vastaavanlainen pelko. Mitä jos en koskaan tule tuntemaan Jumalan rakkautta ja/ tai että en koskaan pysty puristamaan esiin rakkautta Jumalaa kohtaan? Tavallinen , valheellinen , yritys vaikuttaa Jumalasuhteeseemme on se, että UTta seuraten,yrtetään vakuutta ,että Jumala on rakastanut meitä ensin joten me voimme rakastaa häntä takaisin. Kuulostaa kauniilta, mutta millainen on "rakastan Jumalaa" kokemus?

Entä mitä tapahtuu meissä jos rakkaamme ei enää rakasta meitä ja löytää toisen? Onko sellaiseen parantavaa lääkettä? Rakkauden kaipuumme ajaa meidät masennukseen ja joskus itsetuhoon. Joka tapauksessa elämästä katoaa tarkoitus ainakin joksikin aikaan , lyhyempään tai ikuisesti.

Kuitenkin , kaikesta huolimatta , toivomme on rakkaudessa. Tavallisen elämän aikana tapaamme suuren määrän ihmisiä jota herättävät rakkautta jossain sen muodossa, tavallisesta tykkäämisestä aina kuolettavaan intohimoon asti. Jokainen sellainen kokemus on elämää ruokkiva kohtaaminen.

Paavali oli oikeassa: Ilman rakkautta emme ole mitään. Saadessamme rakkautta ja rakastaessamme takaisin , voimme elää elämän kaikista muista vaikeuksista huolimatta.

21 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Suomen kieli on köyhää. Siitä puuttuu paljon sellaisia vivahteita, joita mm. Kreikassa ja Hebreassa on. Rakkaudellekin on kielessämme vain yksi sana. Siinä ei erotella äidin rakkautta lapseen, eikä miehen rakkautta vaimoonsa. Ystävysten välinen rakkaudellinen side, tai lasten keskinäinen syvä ystävyys kuvataan samalla sanalla “rakkaus”. vain asiayhteydestä voi selvitä mistä rakkauden lajista kussakin tilanteessa on kyse.

    Hankaluus tulee vastaan siinä, kun Raamatun kokonaisuudesta irrallisena otetaan suomen kielessä käsittelyyn tämä Jumalan rakkaus, niin todellakin siitä syntyy täysin Raamatun kokonaisuuden vastainen käsitys Jumalasta pelkkänä rakkautena. Nimittäin sellaisena kuin me suomalaiset sanan “rakkaus” käsitämme. Kirkollisessa kielenkäytössä puhutaan niin paljon Jumalan rakkaudesta, että Jumalan muut olennaiset puolet jäävät kokonaan varjoon.

    Sellaisella jumalakuvalla jossa Jumala= rakkaus, voidaan rakentaa aivan uusi teologia, jolla ei ole Raamatun kanssa mitään tekemistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Sanalla rakkaus emme kykene kuvaamaan sitä mitä Jumala on. Jumala kun on täysin meidän käsityskyvyn ja siten myös käsitteidemme ulkopuolella. Jos yritämme määritellä Jumalan sanalla rakkaus, niin silloin teemme hänestä omaan taskuun sopivan jumalan, jonka voimme muokata juuri sellaiseksi kuin itse haluamme. Jumalan todellinen rakastava olemus on paljon enemmän, kuin se mitä kykenemme koskaan maanpäällä käsittämään. Jumalan rakkauteen sisältyy elementtejä, joita ei sisälly niihin käsitteisiin, joilla kykenemme kuvaamaan sanaa “rakkaus”.

    Moni muokkaa Jumalaa rakkaudeksi, joka ei voi vaatia ihmiseltä enempää, kuin mihin hän kykenee. Näin Jumalan suuhun laitetaan sanoja, joita Hän ei ole sanonut. Eli tehdään Jumalasta oman mielen ja ajatuksen mukainen. Rakastava Jumala.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Teologit voivat rakastaa määrittelyjä mutta seurakuntalaiset suhtautuvat rakkaudenjulistukseen niin kun se olisi tosiasia jonka voi kokea. He kamppailevat itsensä kanssa jollei sellaista rakkautta herää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Jos joku tahtoo sisimpäänsä todella rakkauden Jumalaan, niin se ei onnistu suoraan keneltäkään. Tarvitaan avuksi Raamattu ja se mitä se kertoo siitä mahdollisuudesta mikä meillä on saada sisimpäämme tuo tavoiteltu rakkaus. Raamatun käskyt ja odotukset hyväksynnän saamisesta ovat liian korkeat meille jokaiselle. Silti ne ovat voimassa, eikä niitä ole laimennettu. Jumalan käskyjen perimmäinen tavoite ja sisältö on juuri se, että rakastamme Jumalaa koko sydämestämme. Jos nimittäin rakkaus Jumalaan on kaiken toimintamme ytimessä, niin silloinhan me täytämme koko lain ja sen pienimmänkin vaatimuksen.

    Niinpä moni lähtee yritykseen ja ryhtyy kovaan työhön. Täyttämään Jumalan tahtoa kaikessa. Ulkonaisesti siinä voi onnistua monien mielestä mainiosti. Tärkein kuitenkin jää puuttumaan. Sydäntä ei tahdonvoimalla saa rakastamaan kokoaikaisesti ja ainoastaan Jumalaa ja Hänen pyhää tahtoaan. Pian saa huomata että sydän rakastaa aivan päinvastaisia asioita, kuin mitä Jumala tahtoo. Ei tarvitse kuin yrittää olla oikein hyvä, niin pian huomaa kuinka paha oikeasti on.

    Tässä moni lyö päätään seinään. Yrittää sisään Jumalanvaltakuntaa seinän läpi, eikä mene sinne ovesta. Ovi kun on avoinna, niin siitä olisi tarkoitus kaikkien kulkea. Ovesta kulkemalla saa myös lahjana sen rakkauden, jota omin voimin ei mitenkään olisi kyennyt saamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Tarkoitat varmasti jotain hyvää, mutta kun on kyse elävästä elämästä , siitä missä elämme, niin ongelma Jumalan rakastamisessa ei ole jonkun oven läpi meneminen vaan sen “oven” löytäminen ylimalkaan. Harvalle se on Raamattu. Joillekin se löytyy seurakuntayhteydestä samanmielisten kanssa veisatessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Jeesus on se ovi ja vain Hänen sovitustyönsä omalle kohdalleen ottaminen saa aikaan rakkauden Jumalaan. Se on hyvin käytännöllistä:

      Tajuan rikkoneeni Jumalan tahtoa vastaan ja pyydän anteeksiantoa ja omistan sen kun se minulle luvataan kun sen luen, tai kuulen Raamatun sanasta. Aina kun Jumalan Henki sisintä nuhtelee on sisimmässä käännyttävä Jeesuksen puoleen ja omistettava uudelleen ja uudelleen täydellinen anteeksiantamus. Tässä suhteessa, jossa minulla on Jeesukselle vietävänä vain rikkomuksia , mutta Hänellä loputtomasti anteeksiantamusta, syvenee se rakkaus Jumalaan ja Vapahtajaamme. Jeesus haluaa meidät henkilökohtaiseen suhteeseen. Ilman sellaista ei voi olla myöskään rakkautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Yksi on varma, nimittäin se, että Kristus on rakastanut ja rakastaa meitä ja on uhrannut itsensä meidän edestämme, niin, koko maailman kaikkien syntisten edestä, niin ettei yksikään, joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

    F. G. Hedbergin kirjeestä Rosa Lucanderille, josta tuli hänen leskeksi jäätyään hänen kolmas vaimonsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Jumalan rakkauden Ihminen löytää omassa työssänsä lähimmäisiään kohtaan. Näin Jumalan rakkauden löytäminen kuin huomaaminen harvoin syntyy meidän omassa tahdon pyrkimisessä Jumalaa kohti.

    Itse nuorempana enoni kanssa Peräseinäjoella sain vierailla perheessä missä oli kehitysvammainen lapsi. Perheen auton lisäksi muistan elävästi perheen isän nostaneen, ottaneen syliin, ja sitten syöttäneen tämän jo vanhemman tytön.

    Isä ei ollut muistaakseni vahvan näköinen mutta täysi·ikäisen tytön käsittely on jäänyt mieleeni missä en huomannut voimien puutetta, päinvastoin.

    En täysin huomaa enkä ymmärrä vieläkään asiassa minulle puhuttelua mutta merkitystä sillä on ollut.

    Näin välittämisellä ja rakastamisella ei täydy olla välitöntä vastavuoroisuutta vaan Ihminen tekee velvollisuutensa toisia kohtaan odottamatta välitöntä palautetta ehkäpä kiitollisuutena.

    Kuitenkin, Ihmisyyttämme osoitamme omalla työllämme lähimmäisiimme. Kummasti siittä useasti saamme hyvää mieltä ja voimaa eteenpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Ystävät hyvät , olette taas teologisoimassa ja puolustelemassa auktoriteetti sanan ylemmyyttä elämään nähden. Kirjoitin että olemme rakkauden orjia. Se sekä elättää meitä että tuhoaa poissaolollaan meitä.

    Suhde Jumalaan ja jopa Jeesukseenkin on suhdetta johonkin abstraktiseen . Ymmärrän kyllä epätoivon jos Jumalakokemusta ei ole ja sen odottaminen näännyttää odottajansa jolloin Jumalasta rakkauden lähteenä on tullut jotain hyvin todellista poissaolossaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Markku. Raamattu on ihan konkreettinen kirja. Sen lisäksi ei ole tarvetta saada mitään jumal -kokemuksia. Ihan pelkkä konkreettinen Raamatun sana on täysin riittävä. Se kirja toimii ihan konkreettisesti. Antaen juuri sen mitä lupaa. Ei ole tarve liikkua jossain abstraktioissa. Uskonelämä on elämää ihan käytännön asioiden kanssa. Raamattu toimii lupaamallaan tavalla vain konkreettisella tasolla. Jollei sitä voi ottaa sellaisena, kuin se on kirjotettu, niin se ei voi tietenkään toteuttaa lupauksiaan. Niinpä jokainen, joka ottaa sanat vastaan sellaisenaan, pääsee nopeasti perille monista perimmäisistä kysymyksistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Pekka Veli. Olet perusteellisesti väärässä. Ilman kokemusta on vain kuollut teksti. Sitä paitsi pysyt visusti poissa siitä pahasta ongelmasta jota hahmottelen täällä. Nimittäin se että rakkaus on kuluttava tuli , vaativa ja ehdoton tyrani , sellainen joka ei tyydy vähempään kun kaikkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Markku,

      Puhut siitä tulen ja veden ruoasta, mihin ihmiskunta hukkui ja n hukkumassa.

      Jumaln meille vuodattama Rakkaus on Jumalaa, kuten usko, armo, pelastus, muunmuassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Usko, vaikka vaikuttaa ja tuntuu uskovassa, perustuu tietoon, kokemukseen ‘epi-ginosko’, vt. 2.Kor. 1:

      13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte (po. tiedätte, epiginosko); ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän (tiedätte)

      Tämä tietäminen on Jumalan vuodattaman uskon vaikutus, mistä kirkot, kuten RKK ja Evlut’kin ovat irtautuneet ja tuonneet korvaavaksi dogmaksi (kat.) kirkon ‘itseymmärryksen’. – Siksi tarvitaan Yliopiston teologinen tiedekunta, koska ihmisen ymmärrys ‘kehittyy’ ja on mm. RKK:n määrittelyssä saanut hyvältä kuulostavan, mutta harhauttavan ilmaisun “elävä usko”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Nokelainen sanoo:

    Pekka Veli. Olet täydellisesti oikeassa! Kiitos, että sinä jaksat vielä olla mukana näillä sivuilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    1.Joh.3

    1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

    Jumala vuodattaa, antaa meille omaa agape-rakkauttaan, elii pukee sillä, siihen. Se on meillä ja vaikuttaa, muttei ole nähtävissä, kosketeltavissa. Maailma ei meitä tunne, koska tämä maailma on katoavaa ja Jumalan vuodattama Rakkaus on ikuista, ei silmin nähtävää.

    Tämä Rakkaus vuodatetaan meille, niinkuin Pyhän Hengen kastekin. Se vaikuttaa niin paljon kuin me sen sallimme, sille antaudumme.

    Kun yleensä puhutaa rakkaudesta se on kaiken katoavan sekoitus, sielullisuutta, lihallista eros-rakkautta. Tuntuu ihanalta, jopa, mutta on alemman tason kokemus, mikä johtaa kokemus kliimaksista toiseen ja sitten kun se ei enää tyydytä, niin yritetään ‘laajentaa’ sellaisella, minkä Raamattu määrittelee synnin hedelmäksi. Ihmiskunta on pitänyt lihastaan niin huolta, että kaikki aikoinaan turmeltui. Se prosessi on ‘taas’ meneillään, mutta päätyy tulen ruoaksi.

    Siksi, etsikää sitä mikä ei silmiin näy, mikä ei ole ihmisen, lihan hoitoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Reijo , mainiota että osoittadut sellaiseksi joka ymmärtää maallisenkin rakkauden voiman meissä. Totta kai se on sielullisuutta ja katoavaa siinä missä meidän maallinen elämämme. Mutta se on se mitä meillä on , niin kuin joka päiväinen leipämmekin. Ilman tätä sielullista elämämme olisi tyhjää eikä elämisen arvoista.

      Olet siinäkin oikeassa ,että jos etsii vain eroottisia kokemuksia ,niin lopulta tulee tuhkan maku suuhun. Mutta oikea rakkaus , kaikissa sen vivahduksissa, oikean partnerin kanssa antaa maalliselle elämälle tarkoitusta.

      Onnellinen se joka löytää sen mikä ei silmiin näy

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Markku,

      “.. ymmärtää maallisenkin rakkauden voiman meissä.”

      Katoavan, sielullisen tavoittelu on suositumpaa, kuin näkymättömiin katseemme kohdistus. Koskee kaikkea ajassa olevaa. On asioita, mitkä eivät haittaa, jos ne eivät korvaa ikuisia asiota. Maallinen, eli lihan haluihin liittyvä on kehotettu pitää erossa Itse Asiasta, eli taivaallisesta.

      Paavali kirjoittaa veljellisestä rakkaudesta , philadelphia, mistä hän antaa tunnustuksen tessalonikalaisille. Oli se sitte ‘kemiaa’ tai yleensä toisia kohtaan myönteisyyttä, niin sitä onJumala ikäänkuin laittanut ihmisiin ajallista aikaa varten, jotta keskinäiset asiat yhteiskunnassa, muunmuassa, toimisivat. Philadelphia on myös inhimillisesti korkein muoto osoittaa ja ilmaista tuntemusta. Italiassa on “ti voglio bene” ja espaniassa “te quiero”, minkä voi myös selittää olevan veljellistä, sisarellista rakkautta.

      Jeesuksen ja Pietarin keskustelussa, Joh. 21:15-17Jeesus kysyy Pietarilta,rakastaako hän (agapao), kaksi kertaa ja Pietari näihin kysymyksiin vastaa että hän rakastaa (phileo). Sitten Jeesus kolmannen kerran kysyy phileō-verbillä ja Pietari samalla vastaa. Eli tuossa vaiheessa, ennen Pyhän Hengen kastetta, Pietarin “eväät” eivät yltäneet enempään.

      Me emme ymmärrä Jumalallista agape-rakkautta, eikä sitä meillä ole, ellei Jumala sillä meitä pue, sitä anna, vt. 1.Joh.3:1. Jeesus pyhitti, erotti Pietarin vilpittömän rakkauden, tuossa viime hetken keskustelussa. Sitten, kun Pyhän Hengen kaste lankesi uskoville, se oli yhtä agape-rakkauden kanssa, eli sama asia.

      Ilmoita asiaton kommentti