Pyhä kommuunio

Nautimme pyhässä kommuuniossa Jeesuksen Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren sielumme ravinnoksi.

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (1. Kor. 10:16 / FB38)

Miksi koko seurakunnan yhteinen ehtoollinen (pyhä kommuunio) on tärkeä?

Otammeko leivän omiin likaisiin käsiimme vai antaako pappi sen suoraa suuhumme?

Miksi ehtoollisessa yhteismalja (kalkki) on (tai ei ole) parempi kuin pikarit?

Miksi seurakunta nauttii siunatun leivän ja viiniin kokonaan, jolloin ei jää yhtään leipää pateeniin eikä viiniä maljaan?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

35 kommenttia

  • Charlotta Lindfors sanoo:

    En pysty sitä leipää miespapin kädestä ottamaan. Kuuleman mukaan eivät pese käsiään käydessään WC:ssä. No ei ole tarvettakaan. Kotona murran omatekoista leipää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Alkuseurakunnassa ei sitä kai tiedetty, kun mursivat kodeissa leipää

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Seurakunnan messu voidaan toimittaa myös kodissa. Tällöin papin eli seurakunnan paimenen toimittama messu on avoin koko seurakunnalle. Kotiehtoollinen ei ole seurakunnan messu.

      Kiitos Pekka hyvästä kommentista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei kai se ollu ku mun huonoa huumoria. Joku saattoi jo kuvitella, että suosin papittomia ehtoollisia. Tuossa aiemmin kun kirjoitin siitä, että voisin seurakuntatalolla järjestää hartaustilanteita, niin siitäkin jo tuli palautetta, että hyväksyn muka papittomat messut.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Hyvä tarkennus, kiitos Pekka. Rakennus, jossa messua vietetään ei tarvitse olla kirkkorakennus. Tärkeintä on, että tila on avoin koko seurakunnalle ja seurakunta viettää yhdessä pyhää kommuuniota.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Ehtoollinen yhdistää seurakuntalaiset Kristukseen, toisiinsa ja kaikkien aikojen kaikkiin kristityihin. Siksi sen säännöllinen vietto on tärkeä. Leivän ja viinin jakamisen tekninen toteutus ei ole sakramentin pätevyyden kannalta merkityksellistä. Hygieniasyistä on suositeltavinta, että leipä annetaan käteen eikä suuhun ja viini jaetaan pikariin kaadettuna, kuten ev.lut. seurakunnissa yleensä tehdään. Jos haluttaisiin tarkasti noudattaa Jeesuksen ajan tapaa, tulisi leivän olla suurehko vehnäleipä, josta murretaan palasia ja viini nautittaisiin yhteismaljasta. Ehtoollisaineiden jälkikäsittelystä on äskettäin annettu ohjeita, jotka lähenevät katolisen kirkon käytäntöjä. Katolinen käytäntö perustuu ajatukseen, että konsekroitujen ehtoollisaineiden pyhyys säilyy messun jälkeenkin. Tämä käsitys on mielestäni luterilaisen ehtoollisopin valossa peruteiltaan kyseenalainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Yrjö kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Todellakin koko seurakunnan messun säännöllinen vietto on tärkeää. Hygieniasyistä otan leivän suoraan kielelleni ja viinin kalkista. Leipä ja viini on aina käytettävä ihan kokonaan, ihan jokainen leivän murunen ja viinin tippakin. Yhtään ei saa jäädä yli.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Ei näin ole luterilaisessa kirkossa. Miksi mielestäsi kaikki pitää käyttää?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Luterilaisessa kirkossa on kautta aikojen käytetty leipä ja viini loppuun. Evl-kirkon tapoja en tiedä. Eli Kristuksen ruumis ja veri on käytettävä loppuun yhdessä koko seurakunnan kanssa. Tämä siksi, että silloin ehtoollisaineita ei voi käyttää väärin. Harhaan menneet voivat vaikka palvoa siunattua leivänpalaa tai mitä muuta tahansa. Mikä voisi olla arvokkaampaa kuin Kristuksen ruumis ja veri? Ei kukaan heitä arvokasta menemään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Juhalle tiedoksi: Aiemmin pidettiin suositeltavana ja kunnioittavana käytäntönä sitä, että maljaan jäänyt viini kaadettiin kirkon kivijalan juureen ja ylijääneet leivät käytettiin seuraavassa messussa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Yrjö, kiitos tarkennuksesta. Tarkoitit varmaan evl-kirkon aikaisemmasta käytännöstä. Mielestäni kirkon kivijalkaan kaataminen on siunatun viinin Kristuksen veren väärinkäyttöä. Messussa pitäisi siunattu ja leipä aina käyttää kokonaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Juhani Ketomäki. Nyt olet kyllä väärässä. Luther opasti nimenomaan yli jääneiden siunattujen ehtoollisaineiden loppuun nauttimiseen. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi Jari Jolkkonen perusteellisessa väitöskirjassaan Lutherin ehtoollisopista. Asiaa on jo ennen Jolkkosta käsitellyt hyvinkin yksityiskohtaisesti saksalainen Jűrgen Diestelmann useassa kirjassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Murustakaan tai tippaakaan ei mene hukkaan. ”

    Tavallaan menee, koska se menee vatsaan ja ulostuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Yhteisen ehtoollismaljan käyttämiselle löytyy selvät raamatullis-teologiset perustelut. Ensimmäinen ja tärkein näistä liittyy siihen, mitä Pyhän Hengen inspiroima sana ehtoollisen sakramentin asettamisesta todistaa. Jokaisessa tätä historiallista tapahtumaa käsittelevässä Uuden testamentin kohdassa Henki puhuu maljasta yksikkömuodossa (ποτήριον – Matt.26:27; Mark. 14:23; Luuk. 22:20; 1. Kor. 11:25). Myös Kristus itse asetussanoissaan käyttää yksikkömuotoa lausuessaan ”Juokaa tästä kaikki” (πίετε ἐξ αὐτοῦ πάντες – Matt.26:27). Näin Herra siis selvästi kehottaa opetuslapsiaan juomaan yhdestä maljasta, ei useammasta.

    Toinen syy yhteisen ehtoolliskalkin käytölle on yhteydessä edellä mainittuun: Yhteismaljan käyttäminen liittyy Kristuksen seurakunnan sakramentaalisen yhteyden asiaan. Ruumiinsa ja verensä sakramentissa Kristus yhdistää omansa yhteen seurakuntaruumiiseensa sekä vahvistaa tätä ruumiinsa ykseyttä edelleen (1.Kor.10:16–17). Se, että koko seurakunta nauttii Herran veren samasta, yhdestä kalkista, julistaa tätä ehtoollisvieraiden kommuuniota Kristuksen kanssa ja Hänessä myös toinen toistensa kanssa. Näin yhteismalja tarjoaa havainnollisen opetuksen Kristuksen seurakunnan olemuksesta: seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka elämänyhteyttä – ikään kuin verenkiertoa Pyhässä Hengessä – vahvistamaan Hän antaa oman sakramentaalisen ruumiinsa ja verensä. Tämä opetus on tarpeellinen paitsi kaikkina aikoina myös ja nimenomaan nykyisessä, individualistisia arvoja korostavassa ajassamme.

    Kolmas merkittävä syy yhteismaljan käyttämiseen liittyy kysymykseen Kristuksen veren konsumoinnista, toisin sanoen loppuun nauttimisesta. Jumalan sanan perusteella luterilainen kirkko opettaa Kristuksen ruumiin ja veren todellista ja olemuksellista läsnäoloa ehtoollisen sakramentissa syntien anteeksiantamiseksi. Siksi se myös pitäytyy käsitykseen, jonka mukaan sanalla pyhitetyt ehtoollisaineet – Herran tosi ruumis ja veri – tulee nauttia loppuun viimeistä murua ja pisaraa myöten. Yhteismaljan käyttö mahdollistaa tämän. Pastori voi vielä lopuksi huuhdella tyhjiin juodun kalkin vedellä, jonka mukana saadaan nautituksi kaikki jäljelle jäänyt Kristuksen veri. Jotkut saattavat toki pitää tällaista käytäntöä turhan tarkkana tai jopa vaativana ja lakihenkisenä. Voitaisiin kuitenkin kysyä: Miksi suhtautua välinpitämättömästi yhteenkään pisaraan tätä kallista pelastuksen lääkettä? Lisäksi, kun Kristuksen veren loppuun nauttimisesta tällä tavalla huolehditaan, vältetään myös kaikki tarpeettomat kysymykset siitä, mitä ehtoollisen vietosta mahdollisesti jäljelle jääville elementeille kävisi. ( Lainaus Harri Huovinen Luterilainen.net )

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Miksi Ilmestyskirjassa sanotaan: ” Verta te saitte juodaksenne ja sen te olette ansainneet. ”

    Ikäänkuin se olisi rangaistus jostakin.

    Toinen kysymys: Kun seurakunta on Kristuksen ruumis, niin eikö voisi ajatella, että te itseäasiassa syötte itseänne ja toisianne.

    ” Herran tosi ruumis ja veri – tulee nauttia loppuun viimeistä murua ja pisaraa myöten. ”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Hyviä kysymyksiä, kiitos Tarja. Ensimmäiseen. Veri on meille joko siunaukseksi tai turmioksi. Koetelkaa ja valvokaa ja ripittäytykää, jotta olemme kelvollollisia ehtoolliselle.

      Toiseen. Syömme Herran ehtoollisen emme toisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Minä ymmärrän kyllä, kun viisaus sanoo: ”Jotka minua syövät, ne isoavat yhä lisää ja jotka minua juovat ne janoavat yhä lisää. ” Viisaus lisääntyy ja viisauden myötä ihminen kasvaa, isoaa.

    Kuten myös Jeremia sanoi; ” Sinun sanasi tulivat ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sedämeni ilo, sillä minä olin otettu sinun nimiisi, Herra Jumala Sebaot. ” ” En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjien seurassa, Sinun kätesi tähden ole minä istunut yksinäni, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi. ” Jeremia tuli vihaiseksi sanasta.

    Hesekielissä: ” Ihmislapsi, syö minkä tässä näet; syö tämä kirjakäärö ”. Niin minä avasin suuni ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. . Ja hän sanoi minulle ; ” Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sydämesi tällä kirjakääröllä , jonka minä sinulle annan. ” niin minä söin ja se oli minun suussani makea kuin hunaja ”

    Nämä ovat mielestäni hengellisia kehoituksia , mutta ruumiin syönti ja veren juonti ovat lihallisia kehoituksia. ” Syökää minun ruumiini ja juokaa minun vereni, se on totinen ruoka. ” Opetuslapsetkin kavahtivat tätä kehoitusta ja osa lähti pois. Ja minä luulin, että siellä oli nälänhätä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Tarja, hyvää pohdintaa. Kiitos. Ehkä kuitenkin on tärkeää pitää asiat järjestyksessä, eikä sekoittaa eri asioita keskenään. Viikoittainen pyhä kommuunio on tärkeää, jotta eläisimme armossa. Se ei vähennä Jumalan sanan ahmimisen tärkeyttä. Jokainen päivä on hyvä aloittaa ahmimalla Jumala sanaa ja rukouksella.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit