Psalmi 8 ja valittu joukko

Eräs varmaankin kauneimpia psalmeja, psalmi 8, oli uudenvuodenpäivän VT:n tekstinä. Tässähän ihminen katselee tähtiä ja avaruutta miettien omaa pienuuttaan ja Jumalan suuruutta. Hämmästyttävän samanlaisin sanankääntein ovat ihmiset sanoittaneet omia kokemuksiaan vuosisadasta toiseen. Tekstin tematiikan kannalta taitaa olla herttaisen yhdentekevää, jättääkö vesipesun (kaste?) kestävä ateisti pois Jumalan ihmettelyn ja keskittyy vain luonnon monimuotoisuuden ihasteluun.

 

Siinä kun perusteemana on tuo ihmisen pienuus, ja suostuminen pieneksi tekee kipeää. Ihmisellä on tarve ajatella kuuluvansa johonkin ainutkertaiseen ja elävänsä jotenkin maailmanhistoriallisesti merkittävää, poikkeuksellista 'lopun' aikaa. Jotkut kristilliset piirit pitävät tuona lopunaikana paruusiaa, Kristuksen paluuta ja tämän maailman ajan loppua. He ovat varmoja siitä, että juuri nyt toteutuvat ne Raamatun enteet, joiden päivämäärästä toisaalla Raamatussa varoitetaan ennakoimasta. Ateisteissakin on niitä, jotka kokevat elävänsä merkittäviä ja poikkeuksellisia, suuren voiton aikoja, jolloin uskonnosta lopullisesti päästään eroon tai se saadaan ainakin marginalisoiduksi.

 

Tällaisessa raflaavuudessa on jotain imua, ja itsensä kokeminen merkittävän muutoksen airueksi hivelee tietenkin ihmisen mieltä. Taivaalle katselemisen mukanaan tuoma pienuuden kokemus on jäänyt toteutumatta. Monesti, ainakin hengellisellä puolella, tämä poikkeusoloissa olemisen ajattelun imu verhotaan näennäiseen vaatimattomuuteen ja viestin välittämisen vilpittömään pakkoon. Maailman historian käänteitä ajatellessa vain jotenkin tuntuu, että vilpittömyys ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitävä peruste.

 

Ehkä kyseessä on myös tulevaisuuteen katsovaa ähäkutti- asennetta: pääsee sitten kuittailemaan Jeesuksen paluun/alhaisten kirkkoonkuulumisprosenttien äärellä, että ”enkös minä sanonut”. On hienoa kuulua pieneen, valikoituun joukkoon.

 

Ilolan Vuokko hienosti maalaili tuota kuvaa erään ryhmän, vanhoillislestadiolaisten, strategiasta: eivät ne koskaan "kiellä" mitään, vaan toteavat Päivämiehessään, että "me uskovaiset emme halua” (meikata, katsella telkkaria, valaa uudenvuoden tinaa, kasvattaa partaa, ehkäistä)...

 

On aika ovelia strategioita, joilla ihminen saadaan itse kaipaamaan kahleita ja märehtimään maailmanlopun ajatuksissa, mutta onko se Jumalan tahto?

Onko se Hänen valtakuntansa luokse tuomista?  Saatana kun on myös taitava pukeutumaan valkeuden enkeliksi.

Onko Jumala erillään luomastaan maailmasta niin, että erikseen toimivat luonnonlait ja sitten ne hengelliset lait, joita gurut tai muut auktoriteetin suunnattomassa viisaudessaan ja suostuvat ystävällisyyttään meille kertomaan?

 

Jotenkin vaan tuntuu mahdottomalta ajatella, että maailmankaikkeuden luoja olisi noin pikkumainen ja olisi luonut suuren osan maailmaa vain tuhotakseen sen jossain harmaassa geddonissa, josta vain pieni osa oikein uskovia pelastuu... ja kuitenkin sen saman pitäisi olla se, josta puhutaan että "Jumala on rakkaus".

21 kommenttia

  • Elias Tanni sanoo:

    Hyviä pointteja monella. Ja tuohon yli tavallisen annostuksen liittyvään Tampereen seurakuntaelämään en voi todeta kuin sen, että onneksi olen siitä erossa. Kun tuossa Eija ja Päivi H-S pohtivat, voiko omatuntonsa vastaisesti pakottaa johonkin, niin olen hyvin vakavasti miettinyt, miten voisin joskus muuttaa takaisin Tampereelle ja kuulua kirkkoon kuulumatta Tampereen ev.lut.seurakuntayhtymään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Ai niin ja Eija, luokassa liikkuminen toki auttaa. Myytti hiljaisen työn vaatimuksesta (siis siitä, että tehokas luokka on hiljainen) on onneksi jo murtumassa. Silti, metsässä liiikkuminen on kokonaisvaltaisempaa, aistihavainnoiltaan rikkaampaa ja myös motorisesti vaativampaa kuin sisätiloissa liikkuminen. Siksi se on myös tehokkaampaa.

    Opettajan tehtävä on maailmankuvien muuttaminen. Pelkällä assimilaatiolla ihminen ei korkeatasoisia opi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    No jopas, Elias. Mikä ihme sinua Tampereen seurakuntayhtymässä noin kovasti jurppii. Tosin taidan aavistella syynkin, mutta eivät historian vääryydet ikuisiksi loukkauksiksi voi olla tarkoitettu. Kyllä muuallakin kuin Tampereella osataan sählätä, loukata ja kyykyttää. Olin virkaurani viimeisen vuoden duunissa Tampereen yhtymässä. Ei se sen pahempaa ollut kuin muuallakaan. Eikä läheskään niin kauheaa kuin esim. eräässä pienehkön kapungin seurakunnassa Pirkanmaan ja Satakunnan rajamaastossa. Siellä Pirunvuori ja Ellivuori (Pyhä Eleonora) jököttävät symbolisesti rinnakkain.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Hannu, profeetta Eliakin palasi vasta, kun Jumala kutsui uusien kuninkaiden voitelemiseen, koska vanhat olivat menettäneet mahtinsa (1.Kun.19:14-17)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    Elias, profeetta Elia, tuo Karjalan mahtava Ilja, otti reilusti yhteen nuotiontekokilpailussa mooabilaisen papin kanssa. Tule sinäkin mittelöimään vaikka tulisilla vaunuilla. Voideltavia Tampereella kyllä riittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Pitäis jotain työtäkin saada… taidan olla Tampereella sen verran persona non grata, ettei taida onnistua…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Elias Oikeastaan opettajan tehtävä ei ole muuttaa maailmankuvaa, vaan akkomodaatiossa uusi tieto vaikuttaa niin, että ajatusrakenne muuttuu. :p

    Päivi ymmärrän. Itselläni meni aikaa selittäessä, kun nuori polvi oli erehtynyt tuon seurauksena, jos mille ylöstempaus sivustolle netissä. Tein siitä käänteiset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Ottaisin osaa keskusteluun minäkin, mutta kun en alkuunkaan ymmärrä, mistä tässä ketjussa puhutaan. Vaan älkää edes yrittäkö selittää, sillä silloin vasta kaikki sekaisin meneekin. :p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Oikeastaan nyt onkin tosi helppo selittää käytännössä, mitä yritin sanoa. Akkomodaatio on lähetystyössä sitä, että nöyrrytään paikallisen kulttuurin kanssa. Tämä on papin helppo ymmärtää. Eli ei lähdetä ylhäältä päin muuttamaan koko yhteisöä vaan annetaan yksilölle uusi tieto. Assimilaatiossa aktivoidaan vanhatieto. Sanotaan esimerkiksi muslimille, että mieti mitä Jeesus on. Totta kai hänelle tulee mieleen, että Jeesus on profeetta. Tähän annetaan uusi tieto esimerkiksi, että Raamattu kertoo, että Jeesus on Jumalan poika. Uskovana ymmärrän, että hän on tie Jumalan yhteyteen. Jos tämä vaikuttaa ajatusrakenteeseen, niin tapahtuu akkomodaatio, jossa joku muutos tapahtuu. Mikä muuttuu riippuu aikaisemmasta tiedosta.

    Jos olisin kaivanut kasvatuspsykologian kirjan ja selittänyt sieltä, niin todennäköisesti olisin vahvistanut luuloasi, ettet voi asiaa ymmärtää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Tarkennan vielä, että ymmärrän näin, että assimilaatiossa uusi tieto kytkeytyy jotenkin vanhaan tietoon.

    Lisään vielä, että Jeesuksen toimintaa seuratessa Raamatusta voi havaita taiturin näissä asioissa.

    Ilmoita asiaton kommentti