Psalmi 8 ja valittu joukko

Eräs varmaankin kauneimpia psalmeja, psalmi 8, oli uudenvuodenpäivän VT:n tekstinä. Tässähän ihminen katselee tähtiä ja avaruutta miettien omaa pienuuttaan ja Jumalan suuruutta. Hämmästyttävän samanlaisin sanankääntein ovat ihmiset sanoittaneet omia kokemuksiaan vuosisadasta toiseen. Tekstin tematiikan kannalta taitaa olla herttaisen yhdentekevää, jättääkö vesipesun (kaste?) kestävä ateisti pois Jumalan ihmettelyn ja keskittyy vain luonnon monimuotoisuuden ihasteluun.

 

Siinä kun perusteemana on tuo ihmisen pienuus, ja suostuminen pieneksi tekee kipeää. Ihmisellä on tarve ajatella kuuluvansa johonkin ainutkertaiseen ja elävänsä jotenkin maailmanhistoriallisesti merkittävää, poikkeuksellista 'lopun' aikaa. Jotkut kristilliset piirit pitävät tuona lopunaikana paruusiaa, Kristuksen paluuta ja tämän maailman ajan loppua. He ovat varmoja siitä, että juuri nyt toteutuvat ne Raamatun enteet, joiden päivämäärästä toisaalla Raamatussa varoitetaan ennakoimasta. Ateisteissakin on niitä, jotka kokevat elävänsä merkittäviä ja poikkeuksellisia, suuren voiton aikoja, jolloin uskonnosta lopullisesti päästään eroon tai se saadaan ainakin marginalisoiduksi.

 

Tällaisessa raflaavuudessa on jotain imua, ja itsensä kokeminen merkittävän muutoksen airueksi hivelee tietenkin ihmisen mieltä. Taivaalle katselemisen mukanaan tuoma pienuuden kokemus on jäänyt toteutumatta. Monesti, ainakin hengellisellä puolella, tämä poikkeusoloissa olemisen ajattelun imu verhotaan näennäiseen vaatimattomuuteen ja viestin välittämisen vilpittömään pakkoon. Maailman historian käänteitä ajatellessa vain jotenkin tuntuu, että vilpittömyys ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitävä peruste.

 

Ehkä kyseessä on myös tulevaisuuteen katsovaa ähäkutti- asennetta: pääsee sitten kuittailemaan Jeesuksen paluun/alhaisten kirkkoonkuulumisprosenttien äärellä, että ”enkös minä sanonut”. On hienoa kuulua pieneen, valikoituun joukkoon.

 

Ilolan Vuokko hienosti maalaili tuota kuvaa erään ryhmän, vanhoillislestadiolaisten, strategiasta: eivät ne koskaan "kiellä" mitään, vaan toteavat Päivämiehessään, että "me uskovaiset emme halua” (meikata, katsella telkkaria, valaa uudenvuoden tinaa, kasvattaa partaa, ehkäistä)...

 

On aika ovelia strategioita, joilla ihminen saadaan itse kaipaamaan kahleita ja märehtimään maailmanlopun ajatuksissa, mutta onko se Jumalan tahto?

Onko se Hänen valtakuntansa luokse tuomista?  Saatana kun on myös taitava pukeutumaan valkeuden enkeliksi.

Onko Jumala erillään luomastaan maailmasta niin, että erikseen toimivat luonnonlait ja sitten ne hengelliset lait, joita gurut tai muut auktoriteetin suunnattomassa viisaudessaan ja suostuvat ystävällisyyttään meille kertomaan?

 

Jotenkin vaan tuntuu mahdottomalta ajatella, että maailmankaikkeuden luoja olisi noin pikkumainen ja olisi luonut suuren osan maailmaa vain tuhotakseen sen jossain harmaassa geddonissa, josta vain pieni osa oikein uskovia pelastuu... ja kuitenkin sen saman pitäisi olla se, josta puhutaan että "Jumala on rakkaus".

21 kommenttia

  • Emilia Karhu sanoo:

    Liekö tässä ytimiltään kyse siitä, että ihminen tarvitsisi aina suhteellisuudentajua?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Jaa-a. Suhteellisuuden tajua tai ainakin ajatusta siitä, missä rekisterissä näistä asioista puhutaan. Henkilö, joka sanoo, että ”maailmanloppu tulee huomenna” voi joutua ensi viikolla noloihin tilanteisiin…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Kiitos Elias, hieno teksti.

    Erityisesti pidin tuosta viimeisestä kappaleesta.

    Vanhollislestadiolaisuudessa on elänyt VT:n allegorinen tulkinta liittyen erityisesti Sak 6:8. Tuo ”pohjoinen maa” on irrotettu kontekstistaan ja nähty Kaaresuvantona, ei Babyloniana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Niin eikös se liittynyt niihin hevosiin ja eri ilmansuuntiin?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Ahti sanoo:

    Mielestäni psalmeista kaunein ja puhuttelevin. Valitsen sen aina, jos vain mahdollista ja varsinkin metsäkirkossa luen tuota psalmia. Luonnossa kulkeminen ja oleminen tähtitaivaan alla on ihmisen herkimpiä hetkiä ollut kautta aikojen. Ei tarvita pillereitä jne. jos liikkuu tarpeeksi ulkona. Hyvä uni on taattu. Ja luonnon hiljaisuus, parasta lääkettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Olen Riston kanssa samaa mieltä. ADHD-lääkityksen voisi monessa tapauksessa korvata puolen tunnin metsälenkillä. Jostain syystä me vain mieluummin jaamme pillereitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    Miten sää Elias osaatkin olla noin viisas, oikeesti. Jo kultaisen nuoruutemme aikana sen huomasin, mutta en oikein osannut sitä arvostaa, koska et ollut teologi. Minä sellainen olin, ylpeäkin vielä. Nyt puntit ovat tasan ja iloitsen siitä, että osaat ja jaksat paasata tälle katajaiselle ja syntiselle kristikansalle herransanaa armosta ja Jumalan rakkaudesta. Tätä minäkin yritin, mutta kieltämättä en sitä osannut niin taiten kuin sinä, maisteri Tanni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    Kaikille ulkopuosille tiedoksi: Tannin maisterittelu on sisäpiirin juttu, jonka avaamiseen tarvittaisiin tamperelaisen seurakuntaelämän erään haaran purkaminen. Siihen liittyy voittoja, tappioita, kuolemaa ja elämää yli tavallisen inhimillisen annostuksen. Piruilua se ei ole, maisteri Tanni sen parhaiten tietää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Mietin sitä kun luin tuota Vuokon blokia, että minä en suostu valamaan tinaa. Minä en suostu lukemaan horoskooppeja. Olen hyvin usein kiusallisessa tilanteessa, kun joku yrittää painostaa minua sanomaan horoskooppimerkin alkaen leikin, johon en halua yhtyä Ensimmäinen keinoni on todeta olevani lohikäärme ja toinen on suoraan sanominen, etten halua sekaantua. Ihmiset eivät aina välttämättä tajua, että kuinka kiusalliseksi he tekevät läheisen elämän, jotka eivät halua elää heidän tavalla.

    Tässä on monia kulmia. Voiko sanoa, että joku on väärin tai voiko sanoa, ettei se ole väärin.

    Tuohon pillerien välttämiseen auttaa myös luokassa liikkuminen. Opettajana tietänet, että oppiminen tapahtuu niin, että uusi tieto käsitellään aikaisempien tietorakenteiden avulla. Siksi ei ole viisasta lähteä muuttamaan maailmaa kyseenalaistamalla toisen maailmankuva. Oikeastaan se on hyvä tapa saada kahtia jako mielipiteissä. Toisten mielipiteet vahvistuvat toisin päin ja toisten toisin päin synnyttäen näitä ryhmiä, jotka haluavat kokea voiton hetkiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Eija, olen kokenut aivan samoin. On ahdistelua ja ahdistavaa, että halutaan vetää mm. kylässä kävijä horoskooppien ja tinojen, korttiennustusten ja nähtyjen aurojen, koettujen vibojen ym. taikauskoiseen leikkiin! Vaikka ennustukset eivät toteudu, uusia taas jo tulkitaan – niinkuin nykyinen mayakalenterin maailmanlopun toteutumattomuus onkin jo ”mayiastien” uuden ajan toteutumista, johon pitäisi ottaa osaa vakavasti osaa.

    Ilmoita asiaton kommentti