Psalmi 8 ja valittu joukko

Eräs varmaankin kauneimpia psalmeja, psalmi 8, oli uudenvuodenpäivän VT:n tekstinä. Tässähän ihminen katselee tähtiä ja avaruutta miettien omaa pienuuttaan ja Jumalan suuruutta. Hämmästyttävän samanlaisin sanankääntein ovat ihmiset sanoittaneet omia kokemuksiaan vuosisadasta toiseen. Tekstin tematiikan kannalta taitaa olla herttaisen yhdentekevää, jättääkö vesipesun (kaste?) kestävä ateisti pois Jumalan ihmettelyn ja keskittyy vain luonnon monimuotoisuuden ihasteluun.

 

Siinä kun perusteemana on tuo ihmisen pienuus, ja suostuminen pieneksi tekee kipeää. Ihmisellä on tarve ajatella kuuluvansa johonkin ainutkertaiseen ja elävänsä jotenkin maailmanhistoriallisesti merkittävää, poikkeuksellista 'lopun' aikaa. Jotkut kristilliset piirit pitävät tuona lopunaikana paruusiaa, Kristuksen paluuta ja tämän maailman ajan loppua. He ovat varmoja siitä, että juuri nyt toteutuvat ne Raamatun enteet, joiden päivämäärästä toisaalla Raamatussa varoitetaan ennakoimasta. Ateisteissakin on niitä, jotka kokevat elävänsä merkittäviä ja poikkeuksellisia, suuren voiton aikoja, jolloin uskonnosta lopullisesti päästään eroon tai se saadaan ainakin marginalisoiduksi.

 

Tällaisessa raflaavuudessa on jotain imua, ja itsensä kokeminen merkittävän muutoksen airueksi hivelee tietenkin ihmisen mieltä. Taivaalle katselemisen mukanaan tuoma pienuuden kokemus on jäänyt toteutumatta. Monesti, ainakin hengellisellä puolella, tämä poikkeusoloissa olemisen ajattelun imu verhotaan näennäiseen vaatimattomuuteen ja viestin välittämisen vilpittömään pakkoon. Maailman historian käänteitä ajatellessa vain jotenkin tuntuu, että vilpittömyys ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitävä peruste.

 

Ehkä kyseessä on myös tulevaisuuteen katsovaa ähäkutti- asennetta: pääsee sitten kuittailemaan Jeesuksen paluun/alhaisten kirkkoonkuulumisprosenttien äärellä, että ”enkös minä sanonut”. On hienoa kuulua pieneen, valikoituun joukkoon.

 

Ilolan Vuokko hienosti maalaili tuota kuvaa erään ryhmän, vanhoillislestadiolaisten, strategiasta: eivät ne koskaan "kiellä" mitään, vaan toteavat Päivämiehessään, että "me uskovaiset emme halua” (meikata, katsella telkkaria, valaa uudenvuoden tinaa, kasvattaa partaa, ehkäistä)...

 

On aika ovelia strategioita, joilla ihminen saadaan itse kaipaamaan kahleita ja märehtimään maailmanlopun ajatuksissa, mutta onko se Jumalan tahto?

Onko se Hänen valtakuntansa luokse tuomista?  Saatana kun on myös taitava pukeutumaan valkeuden enkeliksi.

Onko Jumala erillään luomastaan maailmasta niin, että erikseen toimivat luonnonlait ja sitten ne hengelliset lait, joita gurut tai muut auktoriteetin suunnattomassa viisaudessaan ja suostuvat ystävällisyyttään meille kertomaan?

 

Jotenkin vaan tuntuu mahdottomalta ajatella, että maailmankaikkeuden luoja olisi noin pikkumainen ja olisi luonut suuren osan maailmaa vain tuhotakseen sen jossain harmaassa geddonissa, josta vain pieni osa oikein uskovia pelastuu... ja kuitenkin sen saman pitäisi olla se, josta puhutaan että "Jumala on rakkaus".

21 kommenttia

  • Toivo Vihmakoski sanoo:

    Yritän uudelleen, koska ensimmäinen ei lähtenyt. Jätin varmaan laittamatta kruksin tuohon hyväksyn-kohtaan. Eliaksen viimeisen kappaleen kommentiksi kopioin tänne jonkin aikaa laittamani kirjoituksen sellaisenaan!

    Maailmanaikojen lopusta

    Maailman loppu tulee aikanaan vääjäämättömästi. Tämänhän täytyy olla kaikille ilmiselvä asia uskoo Jumalaan tai ei, uskoo Raamatun tekstin olevan Jumalan henkeyttämää ihmisten välityksellä annettua tai ei. Mutta tarkoittavatko Raamatussa kuvatut maailmanlopun tapahtumat Tellus nimellä tunnetun planeetan eli tämän ”meidän” maapallomme totaaliloppua vai maailman aikakausien loppua? Minä uskon Raamatun tarkoittavan maailman aikakausien loppua. Yritän perustella näkemystäni. Raamatusta ei löydy ilmaisua ”maailmanloppu”, mutta sanapari ”maailman loppu” löytyy ja koska niitä ei ole kovin paljon lainaan ne tähän alle yhtenäisesti jatkossa olevan tekstin ymmärtämisen helpottamiseksi. 1. ”Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.” (Matt. 13:38-40) 2. ”Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista” (Matt.13:49) 3. ”Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” ”(Matt. 24:3) 4. ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) 5. ”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” ”(Matt. 28:18-20) 6. ”Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” (Hebr. 9:25-26) Käsittelen uudeksi luomisen teemaa loppupuolella, mitään pitkää sepustusta en tästä aio laatia, mutta sen verran kuitenkin, että yhtenäinen ajatus säilyisi. Noista lainaamistani kohdista ei mielestäni saa käsitystä, että ne tarkoittaisivat koko universumin loppua. Eikä edes maapallon lopusta planeettana. Ainoastaan ihmiskunnan kahtiajaosta Jeesuksen ristillä tuoman pelastuksen vastaanottaneiden ja sen hyljänneiden välillä. Pietarin kirjeessä oleva seuraava kohta: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. ” (2. Piet. 3:10) sopisi kyllä viittaamaan siihen, mikä vääjäämättömästi tapahtuu siinä vaiheessa, kun aurinko on polttanut vetyvarastonsa lähes loppuun ja laajenee ”nielaisten” lopulta maapallon. Tämä sopii sananmukaisesti tulelle talletun määritelmään. Nyt pääsin siihen vaiheeseen, jossa kuvailen ensi universumin todellsia olosuhteita noin summittaisesti ja sitten esitän johtopäätösluonteisen kysymyksen. Ensin niitä fysikaalisia todellisuuksia: Omenan massa arviolta 0,1 kg Maapallon massa 5,924E+24 kg on n. 59 240 000 000 000 000 000 000 000 omenaa Auringon massa 1,989E+30 kg on 335 753 maapalloa Linnunradan massa 3,978E+41 kg 200 000 000 000 aurinkoa Universumin massa 3,978E+50 kg 1 000 000 000 linnunrataa ja 67 150 573 936 400 000 000 000 maapalloa (Huomaa omenoiden ja maapallon massojen numerollinen suuruusluokka!) Koska tuollaiset luvut eivät varsinaisesti ”sano” tai paremminkin kai hahmotu ihmiselle enää mitenkään, ei ole enää mielekästä yrittää rasittaa tätä masiinaa ja siinä olevaa Exceliä sillä, että yrittäisi laskea montako omenaa mahtuisi esim. maapallon kokoiseen tilaan! Ja miksi se pitäisi tehdä ja miksi omena? No koska, kuten mahdollinen lukija jo lienee arvannutkin, omena kuvaa maapalloa ja sehän on nyt pilaantunut koska, Raamattu kertoo ihmisen syntiin lankeemuksellaan pilanneen paitsi itsensä myös asuinplaneettaansa kuvaavan omenan! Edellä sanottu oli johdantoa ja nyt seuraa johtopäätös, josta otan täyden poliittisen vastuun. Koska pilaantunut syntiin langennut ihminen ei tältä pilaantuneelta omenaltaan voi koskaan eikä missään olosuhteissa valtavien etäisyyksien vuoksi, lähettämistään hippusen etäisyydelle pääsevistä luotaimista huolimatta saavuttaa ja mahdollisesti saastuttaa eli pilaannuttaa muita omenoita, niin miksi Jumala yhden pilaantuneen omenan takia tuhoisia noiden VALTAVIEN lukujen kuvaamat pilaantumattomat omenamäärät? Minä vaan kysyn! Vielä varmemmaksi vakuudeksi, Jumala sanoo Raamatun mukaan mm. ” Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;” (Jes. 65:17) Koska ” Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1. Kor. 15:50) niin Jumalan luomat uudet taivaat ja uusi maa on jotain muuta kuin nykyisen universumin kaltainen, missä ulottuvuudessa ja Hengessä, sen tietää vain Jumala, ei Jumalan tämänkään vuoksi tarvitse tuhota totaalisesti koko tätä ”Alussa” luomaansa universumia!

    Ilmoita asiaton kommentti