Presidentin ei ole sopivaa toivottaa "Jumalan siunausta"

Moni ehkä ajattelee, että oli hienoa, kun presidentti Sauli Niinistö toivotti Jumalan siunausta. Se ei ollut hienoa. Poliittisessa puheessa ei ole kivaa, että ratsastetaan Jumalalla. Ei ole sopivaa, että presidentti ikään kuin panee tekstinsä allekirjoittajaksi Jumalan. Tällainen jumalapuhe ei toimi omanatuntona.

Vanhan testamentin profeetat pystyivät tehtäväänsä vain siten, että he olivat poliittisen vallankäytön ulkopuolella, eikä heillä ollut kytkentöjä herrojen politiikkaan. He näkivät tilanteen puhtain sydämin ja puhtain silmin. Kun Jumala-puhe otetaan osaksi poliittista puhetta, "Jumalasta" tulee vallankäytön pyhittäjä. Niinistön siunaus on teokratiaa, jossa valta pyhitetään jumalalla. Historia näyttää, että missä vain vallankäyttö pyhitetään jumalalla, siellä valtaa ei enää voi kritisoida millään eväillä. Kirkkojen ja uskontojen pitää olla poliittisen vallankäytön ulkopuolella, jotta ne voivat puhtaasti olla sen vallan kritiikkinä.

Joulu on kristillinen juhla, ja on idioottimaista yrittää siivota joulusta pois Jeesus. Jeesukseton joulu on niin kuin vanhoillislestadiolainen ehkäisymenetelmä. Siinä mielessä en kannata sitä, että kaikki hengellisyys täytyisi saneerata julkisesta elämästä. Rakennettakoon kirkkoja ja moskeijoita, pysyköön synagoga ylväänä pystyssä, kaikkea hyvää vain voin toivoa hare krishna -porukoille. Tuputtamista en siedä, mutta se, että jokin on esillä, ei ole tuputtamista.

Siunauksen toivottaminen kuuluu hengelliseen diskurssiin, se on liturgiaa ja runoutta. Se on mielekäs vain sille, joka on sisällä kyseisessä kielenkäyttötavassa. Ulkopuoliselle se on hölynpölyä. Täten presidentin puheen siunaus on itse asiassa rajaava, sen ulkopuolelle jäävät ne, joille käsite Jumala ei missään oloissa ole millään tavalla mielekäs. En vastusta sitä, että ihmisiä siunataan. Pidän sitä silti niin intiiminä asiana, että vieroksun sen tuomista poliittiseen puheeseen. Olisi eri asia, jos presidentti vierailisi tuomasmessussa ja siellä pitämänsä puheen lopussa toivottaisi siunausta.

Mielestäni me emme tarvitse yhtään päiviräsästä sekoittamaan jeesuksia ja politiikkaa, emme tarvitse politiikkaa, jossa argumentoidaan raamatunjakeilla. Kannatan Barack Obaman näkemystä, että julkisessa elämässä täytyy kyetä argumentoimaan sellaisilla periaatteilla, jotka ovat kaikille tasapuolisesti yhtä selvät. Oma asia täytyy voida perustella niin, ettei perusteluna ole jokin sellainen seikka, jolla ei muille ole mitään arvoa. Ei käy laatuun, että veroprogressiota perustellaan sillä, että kun joulupukki haluaa jakaa lahjoja kaikille. Se argumentti on pätevän tuntuinen silloin, jos uskoo joulupukkiin.

Tässä tullaan vielä siihen, että kun monikulttuurisessa ympäristössä toivotetaan Jumalan siunausta, on tämä "Jumala" tietenkin yleiskäsite, jonka sisällöt riippuvat täysin kuulijan näkemyksistä. Tällöin Jumala etääntyy hajuttomaksi ja värittömäksi "yleisjumalaksi", jonkinlaiseksi kaitselmukseksi. Yhdysvaltain 32. presidentti Franklin D. Roosevelt eli FDR keksi sota-aikana, että kukin omalla tavallaan uskova rukoilkoon Kaitselmukselta varjelusta Amerikalle. Siten kaikista uskonnoista tuli olemuksellisesti samaa. Ajatus on sikäli hindulainen, että hindulaisuudessa eri uskonnot ovat vain eri teitä saman vuoren huipulle. Kun presidentti toivottaa monikulttuurisille kansalaisille Jumalan siunausta, toivotus on hindulainen.

Ja jos Sauli Niinistö olisi lausunut jonkin muslimisiunauksen tai toivottanut jotain Gaiaan liittyvää, niin ihmiset olisivat loukkaantuneet syvästi.

Kristinusko ei levinnyt antiikissa siksi, että kristityt olisivat rakastaneet enemmän kuin muut. Kristinuskon voittoputki alkoi siitä, kun Konstantinus oivalsi sen tehokkuuden vallankäytössä. Zarathustralaisuudesta omaksuttiin kätevä tapa, että maallisen valtahierarkian paralleelina on hengellinen hierarkia. Se on aivan olennainen osa kristinuskon suurta kertomusta: miten vainotuista tuli totuuden omistavia vainoajia, ja missä suhteessa vainoajat olivat vallanpitäjiin.

Minusta kristinusko on erittäin hyvä hengellisyyden muoto, tykkään siitä silloin, kun siinä on mukana parhaat uusplatoniset herkut ja paljon hajuja ja suitsukkeita. Tykkään siitä, jos ja vain jos se on liberaalia ja yltiösuvaitsevaa. Jotta se voisi olla oikeasti totuudellinen, sen täytyy jatkuvasti tutkistella historiaansa ja sitä, miten kerta toisensa perään poliittinen valta on sen turmellut.

Toivoisin myös, ettei yliopiston lukukauden avajaisseremonioihin kuuluisi jumalanpalvelusta. Uskonnon kannalta ne muotomenot ovat lähinnä rienausta, ja tiedeyhteisön kannalta sellainen uskonnollissävytteinen urkukonsertti on kiusallinen. Toivoisin, ettei dogmatiikan professori Miikka Ruokanen milloinkaan tämän virkanimikkeensä suojista lausuisi, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Pidän ihan luontevana, että tuomasmessussa pastori Miikka Ruokanen julistaa niin.

56 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Blogisti eli Juhani kertoo selväsanaisesti ”pelin säännöt” eli sen jo aiemmin kerrotun asian että kenenkään ihmisen persoonaa ei ole soveliasta määritellä. Voimme keskustella teoista ja puheista, mutta emme määritellä ketään ”jonkinlaiseksi” niiden perusteella. Hyväksyn.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Jos jotakuta korkeassa asemassa olevaa saa nimittää tekopyhäksi ja tavallista kaduntallaajaa nimeltä mainiten ei, niin missä kulkee raja, ketä saa nimitellä ja ketä ei. Saako esimerkiksi jotain piispaa nimitellä tekopyhäksi? Poliitikkojen on alistuttava ronskimpiin kannanottoihin, mutta onko jokin raja muiden kohdalla? Saako esimerkiksi johtajaa nimittää julkisuudessa tekopyhäksi, mutta toimistotyöntekijää ei? Tai diplomi-insinööriä saa, mutta tavallista insinööriä ei? Ja kuka sen rajan oikein vetää? Muuten olen samaa mieltä, että olkoon blogisti itse julkaisuvastuussa, mutta jos selvästi lainvastaisia kommentteja (esim. tappouhkaus) esitetään, olisi ylläpitäjän hyvä tarttua niihin ja ilmoittaa tarvittaessa vaikka poliisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Ihan hyvä linjanveto Juhani. Siis lähtökohta on, että toinen oli viestissä nähnyt valtavan määrän kärsimystä ollen itse vaarassa. Sitä ei tajuttu. Mielestäni tällainen ei ole sopivaa oli kyseessä sitten piispa tai lukkari. Asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Kai meillä itselläkin pitäisi olla raja, mutta jos ei ole niin pois vain. Yleensä en viitsi tuollaisia kommentoida, mutta kysyit mielipidettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Soile Jussila sanoo:

    Mikä saa monet hermostumaan Jumalan siunauksen toivotuksesta? Pelätäänkö arvojen kääntyvän? Itse toivon sitä sydämestäni. Nyt on kansalla oikea arvojohtaja, joka toimii monella tasolla puheidensa mukaisesti. Suunta on oikea ja siirtymä tapahtuu sivistyneesti. Mitä parempaa maan johtaja voisi toivottaa? Tässä on elämän ainekset.

    Raamatussakin sanotaan; joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaassa. Kaikille ei ole nämä asiat selvinneet, mutta ehkä jonakin päivänä.. Ja saahan presidentti olla mieltä asioista. Kuten me muutkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kilpeläinen sanoo:

    Kirkollisessa praxisessa siunauksen antaminen kuuluu papille ja piispalle. Esim. ortodoksisessa liturgiassa palveluksen aloittanut diakoni pyytää ”Isä, siunaa”. Jos paikalla on piispa, hän siunaa, muuten siunauksen välittää pappi. Jonkin verran minua häiritsee lisääntynyt ja itsestäänselvänä pidettävä maallikkojen siunailu. Minua hämäsi myös se, kun eräässä seurakunnassa työskennellessäni hyvää tarkoittava suntio toivotti ”siunausta” lähtiessäni sakastista alttarille. Enkä kovinkaan hyvällä kuuntele niitä minä-miehiä ja -naisia, jotka pappeina Mooseksen siunausta lukiessaan yrittävät ampua kohti minää, kun alkuperäinen siunaus on osoitettu ”teille” = kirkkokansalle kollektiivina.

    Voipihan olla, että kansan päämiehenä puhuva presidentti on oikeutettu ja sopiva välittämään Jumalan siunauksen kansalleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Ketään, jonka mielestä tuo mainittu siunaus oli hieno ele, ei ilmeisesti haittaa ollenkaan se, että kun se siunaus monikulttuurisessa ympäristössä, ollakseen kuulijat tavoittava, tarkoittaa eräänlaista yleisjumalaa tai jonkinlaista ”likiarvojumalaa”, kaitsemusta Amerikan tyyliin, jolloin se oikeastaan on ”hindulainen” toivotus, koska siinä kaikki uskonsuunnat tähtäävät saman vuoren huipuille?

    Mietin tätä itse, ja ajattelin, että no okei, ehkä minua ei tosiaan itseäni haittaa, että Sauli Niinistön toivotus oli ”hindulainen” toivotus. Minua haittaa se, että tässä nimenomaisessa asiayhteydessä (valtion päämiehen virallinen puhe) tuo toivotus on ns. civil religionia, kansalaisuskontoa, ja voidaan aivan perustellusti sanoa, että se ei ole erityisen kristillistä. JOku taas voi kiistää, että tässä olisi kyse mistään kansalaisuskosta – väittämällä esimerkiksi, että Sauli Niinistö luterilaisena tarkoitti kyllä, että ”siunatkoon teitä Kaikkivaltia Jumala, Isä, Poika ja Pyhän Henki”. Tällöin vastustan sitä, että poliittiseen valtiopäämiehen puheeseen vedetään lakkakiilloksi tämmöinen jumalallinen taho. Keskustelussa näitä probleemeja ei mielestäni ole vielä loppuun kaluttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Minun mielestäni presidentin siunauksen toivotuksessa ei ole enää kaluttavaa, koska en näe siinä mitään sivumerkityksiä vaan ainoastaan sanojen sisältämän merkityksen, minkä hyväksyn. Toiset voivat ja saavat olla eri kannalla ja jatkaa kaluamista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tukiainen sanoo:

    Uudenvuoden debyyttipuhe Niinistöltä oli ihan onnistunut,vaikka sitä on kritisoitu protestanttisuuden ja luterilaisuuden työmoraalin juhlapuheeksi. Käsittääkseni presidentti Niinistö on ev.luterilaisen kirkon jäsen ja täten Jumalan siunauksen toivottaminen oli luontevaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ulla Nissi sanoo:

    Hannu, saat minut kyllä ymmälleni. Että Herran siunausta eivät saisi sanoa muut kuin pappi tai diakoni? Olen kyllä lähes koko ikäni kuullut vähän kenen tahansa toivottavan siunausta toiselle (siis uskovan kristityn). Miten oli muuten alkuseurakunnan aikoihin? Oliko esim. vain apostoleilla ”oikeus” sanoa siunaus?

    On tietysti selvää, että jumalanpalveluksessa pappi sanoo siunauksen, mutta onko mielestäsi niin, että tavallinen ihminen tarvitsee aina papin välimieheksi suhteessaan Jumalaan? Enkö minä voi toivottaa ystävälleni siunattua joulua tai emmekö oikeastaan voisi raamattupiirin lopuksi lukea yhdessä Herran siunausta? Pitäisi kutsua pappi paikalle…

    En ole mikään oppinut teologi, eikä taida olla Niinistökään, mutta valtio-oppinut hän mahtaa olla, joten tietää varmaan, mitä ja miksi valitsi puheeseensa. Kuuntelijana minulle välittyi siunauksen toivotuksesta tavallinen, yksinkertainen perusmerkitys: Jumalan varjeluksen toivotus. Se on parasta, mitä kristitty voi lähimmäiselleen toivottaa. Siinä se. Muu spekulaatio on jo sitten eri tavalla ajattelevan kuulijan omaa lisäystä.

    Voisihan sitä kysyä Niinistöltä, mitä Jumalaa hän ajatteli toivotuksessaan, jos epäilee, että hän tarkoitti kaikkia mahdollisia jumalia, kullekin kuulijalle sopivaa. Itse en kyllä usko, että tarkoitti, koska on luterilainen, ja jos hän luterilaisena tuossa yhteydessä toivotti Jumalan siunausta, sen piti olla rehellinen, oman vakaumuksen mukainen toivotus. Muu ei olisi mahdollista.

    Tai ehkä hän halusi vain asettautua vanhan presidentillisen perinteen jatkajaksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Virpi Kauko sanoo:

    Erinomainen kirjoitus – olen lähes samaa mieltä, ja asiat on ilmaistu selkeästi.

    Kolmannessa kappaleessa on kuitenkin 1) asiavirhe, 2) omastani poikkeava näkemys sekä 3) käsitteellinen epäselvys:

    1) Joulu on ensinnäkin alunperin pakanallinen talvipäivänseisauksen juhla, jota on vietetty päivän pitenemisen alkamisen kunniaksi jo vuosituhansia ennen kuin kristinuskoa oli olemassakaan. Kristityt sitten sijoittivat Jeesuksen syntymäjuhlan olemassaolevan juhlaperinteen osaksi.

    2) Jeesuksen poistaminen joulusta ei siis ole yhtään sen idioottimaisempaa kuin päälleliimatun kiiltokuvan poistaminen vanhasta taulusta.

    3) Mitä tarkoittaa ”julkinen elämä” ja ”hengellisyyden poistaminen” siitä ja kuka sellaista on vaatinut? Valtion ja kirkon erottaminen tai valtion sekulaarisuus _ei_ tarkoita etteikö kirkkoja ja moskeijoita saisi rakentaa tai etteikö uskonto saisi näkyä. Se tarkoittaa mm. sitä, ettei presidentti toivottele Jumalan siunausta virallisessa puheessaan, eikä koululaisten ole pakko rukoilla, veisata virsiä ja kuunnella uskonnollisia tarinoita osana koulunkäyntiään.

    Yrjö Sahama: ”Suomen kansasta sentään 3/4 luetaan ainakin ulkoisesti kristittyjen joukkoon, ja demokratiassa on oikeutettua, että valtionpäämies huomioi näinkin selkeän enemmistön.”

    Ei ole. Presidentti voi halutessaan huomioida enemmistön esim. osallistumalla jumalanpalvelukseen, mutta ei omassa virallisessa valtionpäämiehenä pitämässään puheessa. Asia on juuri niinkuin Huttunen sanoo: puheen pitäisi olla tarkoitettu koko kansalle, ei vain niille joilla on sama Jumala. Siunauksen toivottelu sulkee pois muut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.