Moni ehkä ajattelee, että oli hienoa, kun presidentti Sauli Niinistö toivotti Jumalan siunausta. Se ei ollut hienoa. Poliittisessa puheessa ei ole kivaa, että ratsastetaan Jumalalla. Ei ole sopivaa, että presidentti ikään kuin panee tekstinsä allekirjoittajaksi Jumalan. Tällainen jumalapuhe ei toimi omanatuntona.

Vanhan testamentin profeetat pystyivät tehtäväänsä vain siten, että he olivat poliittisen vallankäytön ulkopuolella, eikä heillä ollut kytkentöjä herrojen politiikkaan. He näkivät tilanteen puhtain sydämin ja puhtain silmin. Kun Jumala-puhe otetaan osaksi poliittista puhetta, "Jumalasta" tulee vallankäytön pyhittäjä. Niinistön siunaus on teokratiaa, jossa valta pyhitetään jumalalla. Historia näyttää, että missä vain vallankäyttö pyhitetään jumalalla, siellä valtaa ei enää voi kritisoida millään eväillä. Kirkkojen ja uskontojen pitää olla poliittisen vallankäytön ulkopuolella, jotta ne voivat puhtaasti olla sen vallan kritiikkinä.

Joulu on kristillinen juhla, ja on idioottimaista yrittää siivota joulusta pois Jeesus. Jeesukseton joulu on niin kuin vanhoillislestadiolainen ehkäisymenetelmä. Siinä mielessä en kannata sitä, että kaikki hengellisyys täytyisi saneerata julkisesta elämästä. Rakennettakoon kirkkoja ja moskeijoita, pysyköön synagoga ylväänä pystyssä, kaikkea hyvää vain voin toivoa hare krishna -porukoille. Tuputtamista en siedä, mutta se, että jokin on esillä, ei ole tuputtamista.

Siunauksen toivottaminen kuuluu hengelliseen diskurssiin, se on liturgiaa ja runoutta. Se on mielekäs vain sille, joka on sisällä kyseisessä kielenkäyttötavassa. Ulkopuoliselle se on hölynpölyä. Täten presidentin puheen siunaus on itse asiassa rajaava, sen ulkopuolelle jäävät ne, joille käsite Jumala ei missään oloissa ole millään tavalla mielekäs. En vastusta sitä, että ihmisiä siunataan. Pidän sitä silti niin intiiminä asiana, että vieroksun sen tuomista poliittiseen puheeseen. Olisi eri asia, jos presidentti vierailisi tuomasmessussa ja siellä pitämänsä puheen lopussa toivottaisi siunausta.

Mielestäni me emme tarvitse yhtään päiviräsästä sekoittamaan jeesuksia ja politiikkaa, emme tarvitse politiikkaa, jossa argumentoidaan raamatunjakeilla. Kannatan Barack Obaman näkemystä, että julkisessa elämässä täytyy kyetä argumentoimaan sellaisilla periaatteilla, jotka ovat kaikille tasapuolisesti yhtä selvät. Oma asia täytyy voida perustella niin, ettei perusteluna ole jokin sellainen seikka, jolla ei muille ole mitään arvoa. Ei käy laatuun, että veroprogressiota perustellaan sillä, että kun joulupukki haluaa jakaa lahjoja kaikille. Se argumentti on pätevän tuntuinen silloin, jos uskoo joulupukkiin.

Tässä tullaan vielä siihen, että kun monikulttuurisessa ympäristössä toivotetaan Jumalan siunausta, on tämä "Jumala" tietenkin yleiskäsite, jonka sisällöt riippuvat täysin kuulijan näkemyksistä. Tällöin Jumala etääntyy hajuttomaksi ja värittömäksi "yleisjumalaksi", jonkinlaiseksi kaitselmukseksi. Yhdysvaltain 32. presidentti Franklin D. Roosevelt eli FDR keksi sota-aikana, että kukin omalla tavallaan uskova rukoilkoon Kaitselmukselta varjelusta Amerikalle. Siten kaikista uskonnoista tuli olemuksellisesti samaa. Ajatus on sikäli hindulainen, että hindulaisuudessa eri uskonnot ovat vain eri teitä saman vuoren huipulle. Kun presidentti toivottaa monikulttuurisille kansalaisille Jumalan siunausta, toivotus on hindulainen.

Ja jos Sauli Niinistö olisi lausunut jonkin muslimisiunauksen tai toivottanut jotain Gaiaan liittyvää, niin ihmiset olisivat loukkaantuneet syvästi.

Kristinusko ei levinnyt antiikissa siksi, että kristityt olisivat rakastaneet enemmän kuin muut. Kristinuskon voittoputki alkoi siitä, kun Konstantinus oivalsi sen tehokkuuden vallankäytössä. Zarathustralaisuudesta omaksuttiin kätevä tapa, että maallisen valtahierarkian paralleelina on hengellinen hierarkia. Se on aivan olennainen osa kristinuskon suurta kertomusta: miten vainotuista tuli totuuden omistavia vainoajia, ja missä suhteessa vainoajat olivat vallanpitäjiin.

Minusta kristinusko on erittäin hyvä hengellisyyden muoto, tykkään siitä silloin, kun siinä on mukana parhaat uusplatoniset herkut ja paljon hajuja ja suitsukkeita. Tykkään siitä, jos ja vain jos se on liberaalia ja yltiösuvaitsevaa. Jotta se voisi olla oikeasti totuudellinen, sen täytyy jatkuvasti tutkistella historiaansa ja sitä, miten kerta toisensa perään poliittinen valta on sen turmellut.

Toivoisin myös, ettei yliopiston lukukauden avajaisseremonioihin kuuluisi jumalanpalvelusta. Uskonnon kannalta ne muotomenot ovat lähinnä rienausta, ja tiedeyhteisön kannalta sellainen uskonnollissävytteinen urkukonsertti on kiusallinen. Toivoisin, ettei dogmatiikan professori Miikka Ruokanen milloinkaan tämän virkanimikkeensä suojista lausuisi, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Pidän ihan luontevana, että tuomasmessussa pastori Miikka Ruokanen julistaa niin.