Perille meni ja kolahti

Minkälainen on hyvä puhe?

Sille voisi antaa vaikka tällaisia tuntomerkkejä:

1)      Se alkaa kiinnostavasti.

2)      Siinä on jotakin tuttua ja jotakin uutta.

3)      Alku ja loppu ovat lähellä toisiaan eli puhe on lyhyt.

4)      Puhe saa ihmiset ajattelemaan asioita, mieluiten myös liikkeelle ja toimimaan.

5)      Asioiden on oltava totta ja lupauksille katetta.

 

Tarinan mukaan muuan komentaja sai joukot liikkeelle jatkosodan alussa pitämällä tällaisen puheen:

-         - No nyt pojat!

Itse löydän suurimman osan noista hyvän puheen tuntomerkeistä joulun evankeliumista Luukkaan mukaan.

Alkuun paukahtaa odottamatta taivaallinen kirkkaus. Enkelin siipien havistessa on luonnollista kokea se ”hämmästyitte säikähtäin”.

Tuttua on se Älkää pelätkö. Monesti on Jumalan terveiset siihen tapaan aloitettu. Yllättävää taas puheen muu sisältö. Tämä ilmoitetaan teille. Ei siis maan mahtaville, vaan paimenille. Edelleen heille ilmoitetaan suuri ilo. Ei siis käsketä tekemään parannusta. Teille on syntynyt Vapahtaja. Ei siis tuomari. Hän on Kristus (siis se odotettu Messias) ja Herra (siis keisarin sijaan Herraksi sanotaan lasta).

Paljon muuta siinä puheessa ei ollutkaan. Paikannus läheiseen Betlehemiin ja kehottelu mennä katsomaan. Mahtavana tehokeinona sitten taivaan joukot siinä laulamassa ylistystä. Lyhyestä virsi kaunis.

Paljon me emme paimenten ajatuksista tiedä, mutta ainakin heissä syntyi yhteinen päätös: - Nyt Betlehemiin! Eiköhän, pojat, mennä katsomaan sitä lasta, josta näin kummia puhutaan. Ja menivät myös. Puhe siis sai liikkeelle.

Perillä he huomasivat, että kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Luultavasti he kertoivat asiasta edelleen yhä uudestaan ja uudestaan. Siksi tuo tietyssä mielessä järjettömästi järjestetty tiedotustilaisuus (syrjässä, yöllä, kummallinen kohderyhmä…) muistetaan vieläkin.

 

6 kommenttia

  • Emilia Karhu sanoo:

    Kolahti tämä sinun tekstisi minuun, Marja-Sisko! Kiitos. Kerrassaan raikas bloggaus jouluevankeliumista. Paimenille julistettiin ILOSANOMA, ei kehotusta tehdä parannus. Minusta tuossa on jotakin todella puhuttelevaa. Enkä nyt millään tavalla tällä halua mitätöidä parannuksenteon tärkeyttä ja merkitystä. Mutta haluan korostaa evankeliumin ILOydintä. Sitä, joka ainakin tällaiselta körttihenkiseltä joskus jää taka-alalle ja liian vähälle huomiolle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Näinpä! Yritän vielä tänään jaksaa kirjoittaa omankin ekan bloggaukseni vähän saman aiheen tiimoilta…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Karjalainen sanoo:

    Olen huomannut ns. ajattelevia ihmisiä häiritsevän sen, että papit kertoessaan joulun tapahtumista esittävät ne ikäänkuin historiallisena reportaasina kerran tapahtuneesta. Eikö sen voisi reilusti esittää vertauskuvallisena, taaksepäin katsovana kuvauksena Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja sen tekemästä vaikutuksesta ihmisiin, ja koettaa päästä kertomuksen taakse? Tuntuu että papisto unohtaa joulun ajaksi historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ja koulutuksensa annin. Puhe voi toki olla hyvä mutta…..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Ahti sanoo:

    Tässäpä nyt kaikille hyvän puheen kaava. Lyhyt ja ytimekäs. Erään kerran paljon isänsä kanssa kirkossa ollut pikkupoika huusi amen kuuluvalla äänellä kun olin aloittanut hauskalla jutulla. Sitten kuului kirkas lapsen ääni: amen. Ja kansaa hymyilytti. Ja minä tartuin tuohon aameneeseen ja kaikilla oli hauskaa. Toki hieman jatkoin mutta tuohon aameneeseen ja sen merkitykseen lopetin ja tietysti siihen että kansa on luullut sen tarkoittavan että nyt on saarna loppu. Tänään aloitin isoissa hautajaisissa puheeni: Tällä miehellä oli yksi intohimo josta hän ei päässyt millään irti eikä kuiville. Tarkoitin hänen monipuolista musiikki ja kuoroharrastustaan. Ja erään kerran ystävällisen iäkkään naisihmisen hautajaisissa aloitus: Hän asui pienessä tuvassa joka oli oikein juorujen pesä. Tarkoitin sitä että ystäviä hänellä kävi ja kaikki kuullut jutut jäivät seinien sisälle ja siksi hänestä pidettiin. Kansa pitää saada kuuntelemaan yllättäen.-

    Ilmoita asiaton kommentti
  • petri järveläinen sanoo:

    Sotaväen lyhyistä puheista: Päivystävä upseeri luki ohjesäännöstä, että komppaniassa on pidettävä iltahartaus. Sotilaspappia ei ollut eikä vapaaehtoista hartaudenpitäjää. PU ratkaisi ongelman komentamalla asennon ja karjaisemalla: Kolminkertainen eläköönhuuto Jeesukselle!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Esko Makkonen sanoo:

    Hyvä puhe tulee sydämestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit