Kiivaista keskusteluista yhteisiin tapaamisiin

Raamatun tulkinnasta on käyty Suomessa aiempina vuosikymmeninä runsaastikin keskustelua. Joillakin on muistissa 80- ja 90-luvun suuret teologiset keskustelut eksegeettien (mm. Heikki Räisänen) ja systemaatikkojen (mm. Tuomo Mannermaa) välillä. Niiden johdosta edelleenkin vuosittain Järvenpäässä tammikuussa kokoontuu lähinnä eksegeettejä ja systemaattikoja Raamattuteologiseen asiantuntijaseminaariin, jota johtaa nykyään onnistuneesti Mika Aspinen.

Osallistuin itsekin keskusteluun raamatuntulkinnasta viime vuosikymmenellä (ks. kirja Kirkko Raamatun tulkkina). Vaikka edelleen voin suurin piirtein allekirjoittaa sen, mitä kymmenen vuotta sitten kirjoitin, ilmaisisin nyt asiat toisin ja tarkemmin. Joka tapauksessa oma raamatuntulkintanikin on muuttunut jonkin verran vuosien varrella.

Raamattu ja upea vuorovaikutus

Nykyään työskentelen kirkossa. Siksi kontekstinikin Raamattuun on hyvin erilainen kuin kymmenen vuotta sitten yliopistossa. Nykyään näkökulmani on paljon käytännönläheisempi. Nykyään esimerkiksi kannustan seurakuntalaisia lukemaan Raamattua ikään kuin oman elämän valossa. Raamattu ei käsittele vain Jeesusta, vaan mm. ongelmallisia ihmissuhteita, vallankäyttöä ja oikeastaan kaikkea, mitä vain ihmisen elämään voi kuulua.

Kun pohdimme itseämme ja omaa elämäämme Raamatun tekstien valossa, niistä tulee ikään kuin osa elämäämme. Raamattu antaa näkökulmia elämäämme ja suhteeseemme Jumalaan sekä toisaalta samalla myös muokkaa elämäämme.

Kyse on ikään kuin upeasta vuorovaikutuksesta, jossa pyhyys tulee osaksi arkeamme ja oma arkemme osaksi pyhiä tekstejä. Toki kaikkien Raamatun tekstienkään suhteen näin ei välttämättä tapahdu, mutta Raamatun laajasta maailmasta löytyy todennäköisesti ainakin joitain tekstejä, jotka puhuttelevat tai vähintään haastavat melkeinpä ihmistä kuin ihmistä.

Monien Raamatun tekstien kohdalla minulle onkin käynyt niin, että mitä monimuotoisempana ja ihmeellisempänä maailmaa olen nähnyt ja elämää kokenut, sitä ihmeellisempiä ja rikkaampia sävyjä Raamatun tekstit saavat. Ehkäpä sinullekin on käynyt niin? Ehkä olet voinut elämän eri tilanteissa ikään kuin sijoittaa oman elämäsi ja sen haasteet tekstien sisään?

Mielestäni verrattoman kuvan tästä Raamatun ihmeellisestä maailmasta antaa varhaisen keskiajan yksi suurimmista teologeista Gregorius Suuri, joka eli 500- ja 600-luvulla ja päätyi jopa paaviksi. Selityksessään Jobin kirjaan Gregorius kuvaa Raamattua ikään kuin jokena, joka on laaja ja niin syvä, että norsut voivat uida siinä. Samalla tuo joki on kuitenkin niin matala, että lampaat voivat kahlata siinä. Gregoriuksen ajatusta mukaillen Raamattu toimii siis ikään kuin kirkastavana vetenä niin sitä vain vähän lukeville kuin siihen tarkkaan perehtyneillekin. Harvoin Raamattu jättää ketään kylmäksi.

Vaatimus raamatullisuudesta menee usein pieleen

Koska Raamattu erittäin laajana hengellisenä kirjakokoelmana puhuttelee erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa, on joskus vaikea ymmärtää epämääräisiä ja erittelemättömiä vaatimuksia raamatullisuudesta – etenkin jos nuo vaatimukset perustuvat pinnalliseen Raamatun tuntemiseen. Mielessäni herääkin tuollaisten vaatimusten edessä kysymys, miten ihminen voi määritellä raamatullisuuden tarkkaan, koska kyseessä on niin uskomattoman laaja ja eri aikakausia läpäisevä kirjakokoelma, että maan päällä ei ole ollut eikä tule olemaan sellaista ihmistä – ehkä Kristusta lukuun ottamatta (joka oli toki myös Jumala) – joka voisi sanoa täysin hallitsevansa Raamatun.

Etenkin vaatimus Raamatun pilkuntarkasta noudattamisesta on outo. Pikkutarkasti kontekstistaan erotettujen irrallisten jakeiden seuraaminen johtaa melkein varmuudella kyseenalaiseen ja lakihenkiseen kristillisyyteen. Toki Raamatussa on olemassa selkeitä isoja linjoja: mm. Kristuksen voitto kuolemasta sekä lähimmäisen rakkauden vaatimus. Mutta juuri kokonaisuudessa piileekin vastaus terveeseen hengellisyyteen. Kokonaisuus antaa perspektiiviä myös yksityiskohtiin hengellisessä Raamatun tulkinnassa.

Yksi kokonaisuudesta nouseva teema on tuhkasta ja kuoleman kielistä nouseminen Jumalan avulla. Raamattu kertoo uudelleen ja uudelleen siitä, miten Jumala voi nostaa jopa maailman kaikkein halveksituimmat ihmiset tuhkasta ja kuolemasta. Tuohon keskeiseen käsitykseen on erittäin inspiroivaa ja hedelmällistä lukea oman elämän kamppailut ja voitot. Raamattu inspiroi muistamaan, että sillä ei ole väliä monestiko kaatuu, vaan sillä, että Kristuksen avulla nousee ylös aina uudelleen.

Samaan hengenvetoon on todettava, että Raamattu ei ole myöskään mikä tahansa virikekirja. Kyllä Raamatussa on selkeitä punaisia lankoja, jotka avaavat ymmärrystä niin Jumalaan, maailmaan kuin itseenkin. Huomio kuitenkin kannattaa pitää tuossa kokonaisuudessa, eikä hirttäytyä ahdistavalla tavalla yksittäisiin kohtiin. Pohjimmiltaanhan tuon kirjakokoelman tarkoitus antaa meille laajoja näkökulmia maailmaan, historiaan, Jumalaan ja myös omaan itseen. Ilman muuta Raamatun tehtävä on myös ohjata hyvään elämään sekä rohkeuteen, iloon, uskoon, toivoon ja rakkauteen. Hyviä lukuhetkiä!

Ps. Äläkä unohda lukea etenkään Vanhaa testamenttia ja sen viisauskirjallisuutta (mm. Job, Psalmit, Sananlaskut ja Saarnaaja)! Vanha testamenttihan oli ensimmäisten kristittyjen Raamattu.