Papeille K-30?

Syksyn uutena teologian opiskelijana minua hämmästytti tiedekunnassa suuri aikuisopiskelijoiden määrä. Pian ymmärsin paremmin, miksi moni vasta aikuisiällä hakeutuu teologian pariin. Olemmekin aikuisopiskelijatovereiden kanssa miettineet, pitäisikö itse asiassa pappisvihkimykseen asettaa alaikäraja, esimerkiksi 30 vuotta?

En väheksy nuoria. Nuoret opiskelijat ovat usein varsin fiksuja ja tietotaso on korkealla. Papin työssä kuitenkin tarvitaan myös syvyyttä, joka usein tulee vasta elämänkokemuksen myötä. Tietysti ikärajan tekee vaikeaksi useampi seikka, ja eikä vähiten se, että jotkut nuoret voivat olla hyvinkin kypsiä nuoresta iästään huolimatta. Myös esimerkiksi nuorisopapin roolissa nuori ihminen saattaa olla uskottavampi kuin nuorten näkökulmasta ikäloppupappi.

Kuitenkin papin työssä elämänkokemuksen ja kriisien kautta tavoitettu taito katsoa elämää ja toista ihmistä pintaa syvemmälle on ensi arvoisen tärkeää, tärkeämpää kuin se, miten hallitsee Kreikan kieliopin tai modernin teologian ajattelijat. Entä jos nuori valmistuisi papiksi vasta useamman vuoden seurakuntatyön jälkeen, eräänlaisen pidennetyn kesäteologin tai harjoittelupestin kautta?

Ikärasisti en ole, nämä ajatukset vaan väistämättä tulivat mieleeni kun luennoilla ja ryhmissä kuulen 20-vuotiaiden nuorten ajatusmaailmaa ja jäin pohtimaan, millä tasolla he pystyvät kohtaamaan lohdutusta kaipaavaa surun ja pahuuden haavoittamaa ihmistä, tai käymään muita papin työhön liittyviä sielunhoidollisia keskusteluja. Toisaalta seurakuntalaiset ovat hyvin heterogeenisiä ja silloin on hyvä seurakunnan työntekijöidenkin olla edustava joukko eri ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä. Jostainhan on aloitettava, ja elämä opettaa, jokaista meitä.

22 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Hiukan lähestyn tätä toisesta kulmasta. Suomalainen koulutus on muuttunut. Valmistumisen lisäksi ammattiin oppiminen on laajentunut elinikäiseksi oppimiseksi. Periaatteessa se tuo opiskelussa ryhmiä, jossa on kaiken ikäisiä. Itse olen todella paljon opiskellut nuorten kanssa ja ollut aina saama puolelle. Nyt en tarkoita teologiaa vaan opiskelua ja elämää yleensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Kettunen sanoo:

    Ikä ei muuten ole ainut tapa mitata kypsyyttä pappeuteen. Timoteuskirjeessä Paavali kirjoittaa, ”seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies,” tunnetuin seurauksin. Nyt en tarkoita suurimmassa osassa pappiskuntaa toteutuvaa yksiavioisuutta vaan naispappeuden vastustusta. Aika harvoin kuitenkaan siteerataan paria jaetta aiempaa kohtaa ”Hän[seurakunnan kaitsija] ei saa olla vastakääntynyt.” Fyysisen iän ohella silläkin on merkitystä, kuinka kauan on uskonut Jumalaan – ja usein silläkään ei ole merkitystä. Jumala voi käyttää monenlaisia astioita ja meidän ei kannata asettaa Hänelle rajoituksia.

    Ilmoita asiaton kommentti