Onk
51 kommenttia
Rauli Toivonen: “”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.””
Tässä onkin jokaisen Jumalan yksinomaiseen hyvyyteen uskovan hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea Raamatun Jumala on aikansa kuluksi tehnyt. Hän on oman kirjansa mukaan ihan itse aiheuttanut “vainon” ja kärsimyksen koko ihmiskunnalle. Ei ole ketään, joka olisi vaatinut Häntä vainoamaan ihmiskuntaa vaivaisen hedelmävarkauden takia, jota leikkisästi syntiinlankeemukseksikin kutsutaan. Oli vain ja ainoastaan Jumalan päätös alkaa vainoamaan koko ihmiskuntaa.
On mielenkiintoista, että tällainen tarina äärimmäisen julmasta entiteetistä on kääntynyt osan ihmisistä mieliin rakkaudellisuudeksi.
Rauli Toivonen: “Esimerkiksi Juudas Iskariot oli jonkin aikaa ”valittujen” ryhmään ehdolla, mutta sanoi toimillaan irti hallitussopimuksensa Kristuksen kanssa.”
Miten ajattelit, että Jeesuksen sovitustyö olisi hoitunut ilman Juudasta? Pitäisikö kristittyjen ehkä kuitenkin esittää rukouksessa kiitoksensa Juudakselle, että hän oli mukana järjestämässä sovitustyötä, jota ilman uskovilla ei olisi haluamaansa toivoa?
Laitan esille takavuosina tekemäni artikkelin, missä osoitetaan, miten johdonmukaisesti saatanasta tehdään maailman hallitsijaa ja sovittajaa. Sama mikä koskee saatanaa, liittyy Juudas Iskariotiin. Menetelmä toimii enemmän kuin hyvin.
Adventismissa on valmiina rakennusaineet, joita karismaattisuus häpeilemättä käyttää hyväkseen. Tämä osaltaan osoittaa, mihin purot tulevat yhdistymään. Vielä ne näyttävät erillisiltä liikkeiltä.
Adventismin profeetta Ellen G. White jätti jälkeensä okkultistisen kokoelman kirjoituksia, jotka toimivat avaimina moniin kristillisyyteen solutettuihin harhoihin. Whiten kautta on tuotu ehkä kaikkein selkeimmin esiin sen, mikä on okkultismin ja teosofian päämäärä. Sanoma on usein kätketty taitavasti, kuten Healing Rooms järjestön levittämässä opissa.
Opissa on kysymys käärmeen hallintavallasta, joka on sille annettu syntiinlankeemuksessa ja jota ei ole otettu pois. Ja koska käärme edelleen hallitsee, niin se adventismin mukaan suorittaa ihmiskunnan sovituksen. Mitä tapahtui Golgatan ristillä, ei adventismissa merkitsekään oikeastaan mitään, vaan oli välivaihe ennen lopullista sovitusta. Käärmeen adventismioppi on helposti kumottavissa Raamatulla, mutta jos luottaa Ellen G. Whiten sekä Valtakunta meille opin kannattajiin, niin mikään todistelu ei riitä.
Usko käärmeen sanan auktoriteettiin enemmän kuin Raamatun ilmoitukseen liittyy jakeeseen, jota äärikarismaattisuuden tärkeimpiin opettajiin kuuluva Bill Johnsonin selittää auki kirjassaan Maan päällä niin kuin taivaassa, ja täsmälleen samoin perustein kuin okkultisti Ellen G. White:
Käärmeen hallintavaltaopin avainjae kuuluu: ja sanoi hänelle (saatana): “Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.” (Luuk.4:6)
Mitä Johnson selittää teoksensa sivulla 30:”Huomaa, että saatana sanoi: ”sillä minun haltuuni sen on annettu”. Saatana ei kyennyt varastamaan sitä. Se luovutettiin hänelle, kun Aatami hylkäsi Jumalan käskyn. Saatana ikään kuin sanoi Jeesukselle: ”Minä tiedän, mitä tarkoitusta varten sinä tulit, ja sinä taas tiedät, mitä minä tahdon. Ylistä minua, niin annan sinulle avaimet takaisin.”
Johnson uskoo saatanaa, koska levittää käärmeen hallintavaltaoppia, joka on synonyymi tavoitteelle Valtakunta meille. Saatanalla ei ole mitään avaimia eikä ole koskaan ollut. Johnson nielee valheen, kuin kala matosyötin, kuten Eeva uskoi käärmettä paratiisissa. Saatanan sana sillä “minun haltuuni sen on annettu” on valheen isän väite, jota Jeesus ei kiellä, koskaan valehtelijoiden kanssa on turha väitellä. Saatanan väitteiden paikkansa pitävyyttä pitää tarkastella Raamatun ilmoituksen pohjalta. Toisekseen Jeesuksen valta on paljon enemmän kuin pelkkä maallinen valta, koska se on valtaa yli kaiken niin maassa kuin taivaassa. Siten perkeleen lupaus on tyhjän tarjoamista hänelle, joka omistaa kaiken.
“Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Mat.11:27)
Bill Johnson ei usko Jeesusta, vaan saatanaa. Vastakohta Jeesuksen ilmoitukselle omilleen onkin käärmeen ilmoitus salaisuuksistaan ja suunnitelmistaan niille, jotka se valitsee työnsä täyttäjiksi.
Seuraava argumentti käärmeen valtakunnan levittäjiltä kuuluu, että vanhan liiton aikana käärmeellä ainakin oli valta planeetta Maassa. Sekin väite on helppo kumota yhdellä jakeella:
“Ja nyt minä annan kaikki nämä maat Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, palvelijani, käsiin, ja myöskin metsän eläimet minä annan hänelle, palvelemaan häntä.” (Jer.27:6)
Jumalalla on valta luomakunnassaan, niin ihmisiin kuin eläimiin. Lisäksi on hyvä muistaa, että käärme pyysi Jumalalta lupaa koetella Jobin uskoa, minkä sai, koska Herra luotti palvelijaansa Jobiin. Käärmeellä ei ole valtaa yhteenkään ihmiseen, ellei ihminen sitä anna.
Saatanan hallintavaltaoppi, valtakuntateologia, valuu pyramidin huipulta Ellen Whiten sekä ajankohtaisena ilmiönä HR liikkeen päällikön Bill Johnsonin ja Cal Piercen kautta lattialle, Suomeen asti.
Ellen White näyssään valtakuntateologian perusteet: “Saatana istuu Jumalan valtaistuimella…” Kirjassaan Patriarkat ja Profeetat White syventää näkynsä perustaa: “Jumalan edustajana hänet (ihminen) asetettiin vallitsemaan alempia luotuja. ( s. 24) Ei vain ihminen vaan myös maa oli synnin tähden joutunut paholaisen valtaan…. Tultuaan luoduksi Aadam sai maan hallintaansa. Mutta langettuaan kiusaukseen hän joutui saatanan valtaan… Kun ihmisestä tuli saatanan vanki, menetti hän valtansa voittajalleen. Näin saatanasta tuli ‘tämän maailman jumala’. Hän on anastanut itselleen maan herruuden, mikä alkuaan annettiin Aadamille.” (s. 47)
Adventistien sivuilta todisteeksi, että he pitävät kiinni Whiten opeista: “Vieteltyään esi-isämme syntiin Saatana salakavalasti riisti heiltä oikeuden maapallon hallintaan.”
Bill Johnson levittäen Whiten okkultismia karismaattisuuteen: “Yhden teon kautta ihmiskunta joutui Pahan haltuun ja sen orjaksi.”
Healing Roomsin ylipäällikkö ja Johnsonin oppien takuumies Cal Pierce: “Jumala oli antanut maan Aadamin ja Eevan hallintaan, mutta kun he lankesivat, he eivät suinkaan menettäneet taivasta, vaan hallintavaltansa maahan. Hallinta joutui paholaiselle, joka voitti ihmisen valtaansa.”
Ari Puonti, joka istuu HR:n Suomen osaston hallituksessa (kun kirjoitin artikkelin) ja on Helsinki Vineyard seurakunnan pastori: “Me olemme samanlaisessa tilanteessa. Jumala on luonut maailman, mutta Aadamin ja Eevan lankeemus antoi saatanalle vallan maailman miehittämiseen. Nyt saatana hallitsee sitä nyt vieraana sortovaltana kuten natsit hallitsivat Eurooppaa toisen maailmansodan aikana.”
Susanne ja Markku Laitinen, HR:n Suomen vetäjät Lahden HR:n koulutustilaisuudessa Joutjärven seurakauntasalissa (Joutjärven seurakunta oli pahasti vajonnut karismaattisuuden viettelyksiin ja antoi tilaa kaatajille, kuten Pirkko Jalovaara) : “Jumalan siunaus poistui ja ihminen joutui saatanan hallintavaltaan.”
Kaiken huipuksi Ellen White näkyjensä perusteella kieltää, että ihmiskunnan sovitus olisi tapahtunut Golgatan ristillä täydellisesti ja lopullisesti. Sovitus on Whiten mielestä vielä kesken. Miksi näin? Jotta saataisiin käärme lopulliseksi sovittajaksi ja siten mitätöitäisiin risti totaalisesti. Antikristillinen päämäärä on luettavissa Whiten kirjoista,
Ellen G. White suuresta sovituspäivästä:
“Pyhäkön ovella hän laski molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnisti siinä ”kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa” ja pani ”ne kauriin pään päälle”. Ja kun kauris nämä synnit kantavana lähetettiin pois, niiden katsottiin sen mukana ikuisesti erotetuksi kansasta.”
Whiten opissa synnit pois kantava kauris on esikuva saatanasta, todellisesta ja lopullisesta sovittajasta, kuten White selittää: “syntikauris kuvasi saatanaa”.
Ja jotta päästään Whiten henkioppaiden päämäärään, pitää Jeesuksen veren merkitys mitätöidä adventismissa:
“Joskin Kristuksen veren tuli vapauttaa syntinen lain tuomiosta, se ei kuitenkaan tyystin poistanut syntiä, vaan tämä pysyi muistiin merkittynä pyhäkössä lopulliseen sovitukseen saakka.”
Lopullinen sovitus adventismissa tarkoittaa, että luomakunta odottaa saatanan sovitustyön valmistumista. Näin sovitus riistetään teologisesti Jeesukselta ja mitätöidään ristin täytetty työ, siirretään käärmeen täytettäväksi
White jatkaa: “Koska saatana on synnin alkuunpanija ja suoranainen yllyttäjä kaikkiin niihin synteihin, jotka aiheuttivat Jumalan Pojan kuoleman, vaatii oikeudenmukaisuus, että saatanan on kärsittävä lopullinen rangaistus. Kun Kristus lopullisesti lunastaa ihmiset ja puhdistaa kaikkeuden synnistä, päättyy tämä toiminta siihen, että synti poistetaan taivaallisesta pyhäköstä, ja nämä synnit sälytetään saatanalle, joka näin joutuu kantamaan niiden lopullisen rangaistuksen.”
Sovitus saa Raamatun vastaisen antimääritelmän Whiteltä:
“Tästä vertauskuvallisesta palveluksesta voi oppia tärkeitä sovitusta koskevia totuuksia. Syntisten asemasta otettiin vastaan sijainen, mutta uhrieläimen veri ei pessyt pois syntiä.”
Sovituksen loppuhuipennus on siis vasta luomakunnan edessä, kun saatana ottaa Jeesuksen selästä ristin kantaakseen suorittaakseen lopullisen sovituksen.
White: “syntikauris kuvasi saatanaa, synnin alkuunpanijaa, jonka päälle vilpittömästi katuvien ihmisten synnit lopuksi pannaan.”
Syntejä ei Whiten mukaan laitettu Jeesuksen päälle ristillä, joten mitään lopullista sovitustakaan ei siten ole voinut tapahtua. Mutta koska Raamatun mukaan käärmeen pää on murskattu, niin sen ainoa mahdollisuus jatkaa on riistää ristin sovitus ihmiskunnan tietoisuudesta, mikä tarkoittaa kristikunnan kautta levitettävää kahlittua evankeliumia. Saatana tietää, ettei se voi väistää tuomiotaan, joten se luo antikristillisen, verettömän uskonnon. Täten käärmeen tulevasta tuomiosta muodostetaan mielikuvien kautta sovitus, saatanallinen petos rististä. Käärme luo imagoa itsestään marttyyrinä, ihmiskunnan syntien tähden kuolemaan tuomitusta, jonka esikuva on syntikauris.
Perkeleen oppiin on sisään rakennettu syytös Jumalan luomistyötä kohtaan, aivan sama huuto, minkä ihmiset nostavat taivaaseen: “Teit minut tällaiseksi ja siksi teen ohjelmoituja tekojasi, katsele kuvaasi, jonka loit”. Käärme rakentaa tuomiostaan ristin kaltaisen sovitustyön, luomakunnan vapauttamiseksi synnistä. Siten käärme olisi enemmän kuin Jeesus. “Se on täytetty” mitätöitäisiin valheeksi, mutta käärmeen sana lopulliseksi totuudeksi.
Käärme on todella valheen isä. Kristikunnan eksyttäneen illuusion taustalla on käärmeen utopia tehdä itsestään sekä lunastaja että sovittaja, voittaja, marttyyri. Antikristuksen henki oli jo apostolien aikana maailmassa ja se on lähes 2000 vuotta valmistellut tietä käärmeen nousulle Jumalan temppeliin. Käärmeen astuminen Jumalan temppeliin sallitaan, sillä se on osoitus saatanan ja ihmiskunnan tahdon synkretismistä, mutta samalla pahuuden hedelmä kypsyy poimittavaksi, kuten myös rinnalla salatusti kulkeva Jumalan työn hedelmä. Vilja ja luste on valmis leikattavaksi, mutta siinä vaiheessa ihmiset ovat naamionsa paljastaneet eikä paluuta enää ole.
Kun ymmärtää, miksi kristikunta on massiivisen petoksen orja, seuraava jae saa syvyyttä:
“Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” (Ef.6:12)
Ihmiset ovat syntiin lankeemuksesta lähtien mielistyneet käärmeen lupaukseen “te tulette niinkuin Jumala”. Käärmeellä ei olisi mitään osuutta ihmiseen, elleivät he vapaan tahtonsa halusta tavoittelisi samaa asemaa kuin mitä käärme tavoittelee – olla niin kuin jumala.
Lisää valtakuntateologian perusteista.
Ellen G. Whiten kirjasta Patriarkat ja Profeetat:
“Hän (Luoja) täytti maan ja taivaat valtansa ihmeillä. Ja kun hän sitten halusi kruunata suurenmoiset luomistekonsa ja asettaa kauniin maan keskelle sen ”hoitajan ja hallitsijan”, ei hän voinut olla luomatta olentoa, joka oli hänelle elämän antaneen käden arvoinen. … Tässä siis Jumala antoi hallintavallan ihmiselle. Jumalan edustajana hänet asetettiin vallitsemaan alempia luotuja.” (PP s. 24)
Valta siirtyi Whiten, kuten HR-opin mukaan toisiin käsiin syntiinlankeemuksessa:
“Ei vain ihminen vaan myös maa oli synnin tähden joutunut paholaisen valtaan ja saataisiin lunastussuunnitelman avulla palautetuksi entiselleen. Tultuaan luoduksi Aadam sai maan hallintaansa. Mutta langettuaan kiusaukseen hän joutui saatanan valtaan; ‘sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on’ (2Piet 2:19). Kun ihmisestä tuli saatanan vanki, ”menetti hän valtansa voittajalleen”. Näin saatanasta tuli ‘tämän maailman jumala’ (2Kor 4:4). Hän on anastanut itselleen maan herruuden, mikä alkuaan annettiin Aadamille. Mutta maksamalla uhrillaan syntivelan Kristus ei ainoastaan lunastaisi ihmistä, vaan myös saisi takaisin hänen menettämänsä herruuden. Kaiken, minkä ensimmäinen Aadam menetti, palauttaa toinen ennalleen.” (PP s. 47)
“Kun saatana karkotettiin taivaasta, hän päätti tehdä maan valtakunnakseen. Kiusattuaan Aadamia ja Eevaa ja voitettuaan heidät hän arveli saaneensa tämän maailman haltuunsa, ‘sillä’, hän sanoi, ‘he ovat valinneet minut hallitsijakseen’. Hän väitti, ettei syntiselle annettaisi anteeksi. Siksi langennut ihmiskunta oli oikeutetusti hänen alamaisensa ja maailma oli hänen.” (PP s. 50)
“Langettuaan syntiin ihminen joutui hänen vangikseen, ja myös ihmisen valtakunnan sai pääkapinallinen petoksella haltuunsa. Nyt näytti saatanan olevan mahdollista perustaa oma itsenäinen valtakuntansa, joka olisi riippumaton Jumalan ja hänen Poikansa arvovallasta. Mutta pelastussuunnitelma teki ihmiselle jälleen mahdolliseksi pääsyn sopusointuun Jumalan kanssa.”(PP s. 310)
Nöyryydestä
Koska Ellen Whiten persoonaan liittyi nöyryys, niin nöyryyttä on hyvä tarkastella karismaattisena vaikutusmekanismina. Aiheeseen liittyen on mielenkiintoista kysyä, kuka kristitty pystyy ulkoisesti samaan kuin dalai lama? Yrittäjiä riittää, heistä tunnetuimpia olivat Ellen White ja käärmeensiemen opin levittäjä William Branham. Heidän kerrotaan olleen vaatimattomia ja nöyriä ulkoiselta olemukseltaan ja sisäisesti varmaan pääsivät samaan tulokseen kuin dalai lama. Käärme pystyy ihmisen sielussa tuottamaan kasvutuloksia, jotka auttavat sitä päämäärän tavoittelussa.
Monet uskoivat Whiteä ja Branhamia juuri siksi, ettei nöyrää olemusta voi olla kuin Jumalan käyttämillä ihmisillä, Jumalan kenraaleilla, kuten äärikarismaattisuus kutsuu silmäntekeviä. Kuten White, myös Branham sai enkeli-ilmestyksiä kertoen avoimesti, miten enkeli teki asioita hänen puolestaan. Mielenkiintoisiksi enkeli-ilmestykset tekee tieto, että mormonismi ja islam ovat myös syntyneet enkelien ilmoitusten kautta.
Ellen White oli aikalaisten silmissä mitä nöyrin ja vaatimattomin. Kuulijat liikuttuivat hänen puheistaan ja olemuksestaan. Kun White kertoi nähneensä Jeesukseksi kutsumansa hahmon katsomassa avoimeen liitonarkkiin, niin kuulijat eivät voineet olla uskomatta.
Nöyryys, joka näkyy ihmisessä, on pelottavaa, koska se todellisuudessa on ihmislihan pöyhkeilyä, vaikka jotkut pitävätkin sitä kristillisen kasvun merkkinä, lähtien seuraamaan eksyttäjien ulkoista habitusta. Raamattu varoittaa Whiten kaltaisissa ilmenevästä nöyryydestä, sillä ilmiö on ikivanha:
Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama. (Kol.2:18)
Sapatti on niin tärkeässä osassa adventismissa, että se määrittelee pelastuksen. Adventistit pelastuvat noudattamalla tiukasti sapattia.
HR:n oppi-isän Bill Johnsonin kirjamainos:
https://www.kristillinenkirjakauppa.fi/tuote/maan-paalla-niin-kuin-taivaassa-bill-johnson/
Kirjaa ei löydy enää HR:n sivuilta. Multa löytyy yksi. Ostin sen Joutjärven seurakunnan ponssaamasta koulutustilaisuudesta. Paikalla kävi myös silloinen Joutjärven seurakunnan kirkkoherra, joka piti avoimia ovia kaatamiskarismaattisuudelle. Jonkun sanan vaihdoin hänen kanssaan ja kerroin tulleeni tekemään juttua siitä, mitä HR edustaa. Häipyi nopeasti paikalta. Olisi kannattanut jäädä koulutuksen loppuun asti. Olisi nähnyt, miten osallistujia kaadettiin selälleen lattialle, missä sätkivät kuin käärmeen piston saaneet.
Rauli: “Muuten: Juudas Iskariotin seuraaja valittiin arpomalla. Olisikohan tuossa arvonnassa kuitenkin ollut hiukan ylhäältä tulevaa ohjausta?”
En ymmärrä, miten voisi olla? Opetuslapset matkivat sellaista, mikä ei ollut enää mahdollista. Kannattaa lukea, mitä Vt kertoo arpomisesta. Siten Jumalan valinta, joka perustui arpomiseen, ei tarkoittanut lottoarvontaa. Arpomisessa on kompa, mutta en selitä Paavalin ajatusta, niin kuin sen ymmärrän, oikein tai väärin, vaan ymmärtäminen kuuluu niin ennen kuin tänä aikana lukijalle. Paavali ei tuonut sinänsä esiin mitään uutta teologiaa, vaan selvitti Vt:n esikuvien merkitystä, joista yksi on arpominen. Yhden sanan taakse on kätketty mittaamattoman suuri salaisuus.
Minut on valittu olemaan ei- Juudasvihamielinen ja ei-antisemitisti. Juudasta on paneteltu jo enempi, kuin mikään oikeamielisyys sietää. Ja Juudaksen vaikutuksesta koko kansaa.
Jeesushan sanoo: ” Minä itse anna henkeni, ei kukaan sitä minulta ota. Minulla on valta antaa se, ja ottaa se taas takaisin. Se vallan minä olen isältäni saanut. ” Jeesus puhuu poismenostaa jo paljon aikaisemmin, ja vielä lähettää Juudaksen matkaan, mutta jälkeenpäin syyttää kavalluksesta. Tosi kiero temppu.
Tosin, tuon on jo aikaisemmin sanonut Apollonios Tyanalainen, mutta väliäpä sillä, on se laitettu myös Jeesuksen suuhun.
Ajattelin vielä keskustelussa syntyneen iloisen puheensorinan sekaan laittaa sinulle Tapio yhden näkökulman otsikkoosi, nimittäin tuon arvonnan ajankohdan. Milloin ”meidät” valittiin, Efesolaiskirjeen 1. luvun termiä käyttääkseni? Mitä ajattelet seuraavasta?
Paavali kirjoittaa jakeessa 4 näin: ”niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään.” Ilmaus ”maailman perustaminen” alkutekstissä ” katabolē kosmos” ei ole kovinkaan yleinen Raamatussa. Verbi ” katabolē” viittaa jonkinlaisen ihmismaailman perustamiseen, koska sen merkitys voidaan ilmaista Strongin mukaan : ”the injection or depositing of the virile semen in the womb”. Mutta annetaanpa Jeesuksen kertoa silminnäkijän näkökulmasta, milloin maailma tuossa merkityksessä perustettiin.
Näin meille raotetaan aikaikkunaa Raamatussa: ”tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta( katabolē kosmos) asti, hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka.”(Lu11:50,51) Maailma perustettiin eräässä mielessä siis Aabelin myötä.
Sama ”maailman perustamisen” virstanpylväs on myös kohdassa, jota sinä Tapio nimität kansojen tuomioksi. Siellähän sanotaan parempiosaisille lopuksi näin: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”(Mat25:34) Ikuinen elämä odottaa myös ylösnousemuksen jälkeen Aabelia maan päällä, toisin kuin maan tomuksi muuttaneita vanhempiaan.
On tärkeä huomata, että tuo valinta Efesolaiskirjeessä oli tapahtunut jo ”ennen maailman perustamista”. Ja koska Aabel oli siis rajapyykkinä maailman perustamiselle, tästä voidaan vetää seuraavat johtopäätökset: valinta/arpominen tapahtui ennen Aabelia ja tämän maailman lopussa jäljelle jäävät perivät jotakin Aabelille jo tarjolla ollutta.
Ennen maailman perustamista ei kovin paljon ihmiskunnassa ehtinyt tapahtua. Syntiinlankeemus lienee oleellisin. Ja siinä se valinta tapahtui: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”
Raamattu kertoo, että Saatanan pää murskataan, kun hänet heitetään tulijärveen Ilmestyksen 20. luvussa kuvaillulla tavalla. Jeesus on tunnetusti vahvasti mukana noissa murskajaisissa, kerrotaan Raamatun viimeisissä luvuissa. Mutta Kristuksen kanssa saatanatonta huomista työstävät myös ne, jotka ”ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.” Jeesuksen taivaaseen menevät ”valitut”(=”pyhät”, ”voidellut”, ”voittajat” jne) ovat siis se ryhmä, joka valittiin toteuttamaan Luojan tarkoituksen jo ”ennen maan perustamista”.
Ennen ”maailman perustamista” ei Jumalalla ollut nimiluetteloa, vaikka kaikkitietävänä hän sellaisen olisi helposti voinut itselleen kirjoittaa. Esimerkiksi Juudas Iskariot oli jonkin aikaa ”valittujen” ryhmään ehdolla, mutta sanoi toimillaan irti hallitussopimuksensa Kristuksen kanssa. Katkerana miehenä hän sitten teki minkä teki. Se oli kuitenkin ihan oma vikansa. Syyttely väärin menneestä arvonnasta tuskin helpotti Iskariotin katkeraa maailmankuvaa loppuhetkillään.
Ilmoita asiaton kommentti