Oletko Valaistunut?

TV:n uuden vuoden uutuusantina alkoi amerikkalainen sarja "Valaistunut". Olin ohittaa koko jutun, kun sattumalta jämähdin katsomaan raivosta työpaikallaan kirkuneen naisen istumista Havaijilla meditaatioringissä ja päätymiseen siitä suoraan takaisin ilmeisesti uudella tavalla tehokkaasti järkyttämään entistä työmiljöötään. Tunnustan, etten tiedä, mihin sarja tähtää: kannatetaanko meditaatiossa uuden elämänvalon omaksuneen, psyykeltään hivenen vinksahtaneen  (aiemmin todettu ja lääkitty mielialahäiriö) päähenkilön positiivisen elämänasenteen positiivista vaikutusta - vai onko se kepeää iloittelua nykyajan meditaatiobuumin ja positiivisen ajattelun, guruopastuksen ja valaistumismahdollisuuden kustannuksella.

Teema sivuaa loppiaisblogiani "Tähtien tähden" ja sen kommentointia, jossa otan New Age -hengen esiin. Kysymys meditoinnin kautta tapahtuvasta valaistumisesta kuuluu siihen olennaisesti. Itse olen ollut tällaisen boomin tahaton "edustaja/uhri". Olen kuulemma ollut "valaistunut", (olen saanut tällaista palautetta etenkin 80-90 -luvuilla) käytyäni puhumasta sisäisen rukouselämän mahdollisuuksista (kirjoitin niistä myös kirjoja kuten "Pieni paasto"1984 ja "Kuulet vaieten" -teokseni 1985, Herättäjäyhdistys). Siihen aikaan alkoi suosioni erilaisten mystiikkaseminaarien puhujana niin Kriittisessä korkeakoulussa kuin kritillisissä opistoissa (mm. Paltamo), Järvenpään seurakuntaopistossa,  ja Valamon luostarin Bysantti-symposiumeissa.

Mitä kristillisestä rukouskilvoituksesta, ortodoksisesta Jeesus-rukouksesta puhuva ja ikonien estetiikasta puhunut "tutkijatyttö" teki antaakseen kuvan valaistuneisuudestaan? En totisesti tiedä mitä? Muistan elävästi, kuinka matkasin Sakasan laivalta suoraan lentokoneella Kajaaniin ottaakseni osaa esitelmällä kristillisen kansanopiston Mystiikka-seminaariin. Minulle jysähti lennolla hirveä migreeni. Auroista viis, ne menivät jo ennen Paltamoa ohi. Kun tulin paikalle, pitelin päätäni ja luulen irvistelleeni, tiedä häntä. Osanottajina olleet reigin harjoittajat lähestyivät minua, vaikken ollut kertonutkaan ongelmasta. He näkivät, että tarvitsin migreenisärkyyn apua ja alkoivat siirtää energiaansa minuun. Selvisin alustuksestani miten kuten. Kiitin kohteliaasti sen jälkeen reigin harjoittajia. Olisinko muuta voinut tehdä! He kaiken lopuksi todistivat näkevänsä minut valaistuna ihmisenä. Ja olin selvinnyt - tosin reigin lisäksi olin turvautunut vahvaan migreenin täsmälääkkeeseen.

Mitä sellaiseen sanoa. Osanottajat olivat ylen ystävällisiä. Niin myöhemminkin mm. Valamon seminaarissa, jossa intiaanikulttuurin elämäntapaa tavoitteleva osanottaja tuli minua kohti puheeni jälkeen, kosketti otsaani ja sanoi jotain yhteisestä henkisestä tasostamme. Paltamon mystiikkaseminaari sai jatkoa Inarin kristillisellä opistolla, jossa kuitenkin osanottajatkin hermostuivat. (En mennyt paikalle). Siellä etsittiin mm. sieniä kokemusten pohjaksi ja osa osanottajista, reigi-ystävistä, perääntyi myös pelon vallassa, jota harjoitettu valkoisen peuran kultti ja shamanismi herätti. He pyysivät esirukouksiani ja puuttumista asioihin. Rukousta enempää en voinut juuri tehdä. Inarin opistosta tulikin saamelaisopisto omia aikojaan. Sen johtaja jatkoi omia "vaihtoehtoisen ajattelun" tietään. Minulla ei ollut muuta kuin henkilökohtaiset kontaktini. En ollut enkä ole asemaltani kirkollinen vaikuttaja, mitä nyt kirjoillani olenkin ollut ehkä vaikuttamassa hengelliseen harjoitukseen.

Ei näistä kokemuksistani kannata enempiä johtopäätelmiä tehdä. Sen ajattelin, että ikäni, innostukseni, eläytynyt puhumiseni, asiantuntemukseni ja ehkä ulkonäkönikin vaikuttivat asiaan. Tyttärelläni oli jo nuorena ajatus, että "hullut ja humalaiset" hakeutuvat seuraani. Minussa on isän perintönä kai alati empaattinen katse ihmisiin, jotka ovat heikoilla, omillaan, etsiviä, kaipaavia... He näkevät itseään vahvemmassa(?) ihmisessä toivon johdatuksesta parempaan, valon ja "valaistuneisuuden". Tai he näkevät minun särkyneisyydessäni kohtalotoveruuden, joka kuitenkin minussa vielä "pysyy pinnalla", hengissä, antaa heille uskon joltisestakin pärjäämisestä. Ei liene turha sanoa, että enemmistö hengelliseen yhteyteen kanssani etsiytyneistä ihmisistä on psyykkisesti haurasta ellei suorastaan sairasta.

Ehkä on niin kuin UT:ssa sanotaan : Vain kärsinyt voi kärsinyttä auttaa. (Hebr.). Sana koskee Jeesusta ihmisen auttajana, mutta jotain tästä Kristus-valosta lienee valaistukseni selitys. Toivottavasti! Minun vakaa uskoni on, että se valo, jonka jotkut minussa ovat kokeneet, on ollut Jumalan läsnäolon valoa, Pyhän Hengen voimaa heikkoudessani. En tulkitse sitä valaistumisena kosmisesta energiasta, mediatiivisesta yhteydestä Universaaliin Henkeen, valaistumisena Valosta, joka olisi yli Jumalan. Kyllä minä meditoin, mutten valaistuakseni vaan ollakseni Jumalan levossa hetken, vain kuunnellen (Sanan luvun jälkeen), mitä Jumala minulle haluaa "sanoa" hiljaisuudessa, inhimillisesti sanattomassa yhteydessä.

"New Age" -virtaukset palvovat valaistumisen tilaa, joka on universaali, objektiivinen ja samalla subjektiivinen. Se on mystinen, ei voi kiistää. On kuitenkin varsin erilaista lukea länsimaisen mystiikan sisältämiä "valaistumiskokemuksia" ja verrata itämaisperäisen New Age -meditaation kokemuksiin. Siinä missä valaistumisen kokeneet kristilliset mystikot kohtaavat rakkauden mystisen täyttymyksen (unio mystican) valona pimeydessä (Tietämättömyyden pilvi 1300-l., Echart, Juan de la Cruz), agnostian pimeä valaistuminen on vieras uususkon (ei minkään nimeltä tunnustettavan uskonnon) näköalalle. Siinä Valo, energinen kokemus, on valaistumista ilman varjoa! Et koe pimeää. Koet buddhalaisittain vapautumisen kärsimyksistä!

Kristillinen Jumalansa kokija on aina osallinen kärsimykseen kulkiessaan Jeesuksen viitoittamalla tiellä. Hän on valaistunut Pyhän Hengen osallisuudesta, vaikkei muutukaan siinä valo-olennoksi tai suureksi kärsimyksistä vapauttavaksi guruksi. Hengen armolahjat ovat moninaiset. Profetointia ja muuta kaikkea ilmestyksellistä tärkeämpää on, että ihminen saa suurimman armon heikkoudessaan: olla lähimmäiselle Kristus, nähdä lähimmäisessään Kristus, vakkei itse sitä valaistumisenaan kokisi! Ei edes tietäisi, mistä on kyse - toimisi vain Jumalan tuuppaamana ihmisenä rakkauden kaksoiskäskyn hengessä!

 

 

 

 

10 kommenttia

  • Olli Seppälä sanoo:

    Mainio sarja, olen itsekin sitä katsonut (kaksi osaa tullut). Valaistunut on mielestäni kriittinen kuvaus työelämästä ja muutoksen vaikeudesta. Päähenkilö on new age -mediataation valaisema, mutta voisi olla myös kristillisen uskon. Muutoksen kokenut ihminen oin täynnä uutta ajattelua, intoa, näkemyksiä ja valoa, mutta maailma hänen ympärillään jatkaa entiseen malliin. Yhteentörmäys on väistämätön.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Valaistunut on käsittääkseni myös kriittinen kritiikittömän valaistuneisuus -innostuksen suhteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Janne Onnela sanoo:

    En ole valaistunut. Katsoin muutaman jakson noista suomlaisista meedioista ja meediokoulutuksesta ja kas kummaa minusta niissä oli ihan samanlaista kuin noissa karismaattisissa kristillisissä piireissä, kun profetoidaan ja ennustetaan tulevaisuutta tms. meedioin käyttäytyminen oli kuin yksi yhteen jonkun kristillisen karismaatikon “tiedon sanoissa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Reigi ? Reikissä ei “siirretä” omaa energiaa.

    Sanoilla voidaan luoda maailmoja, joiden sisällä on tyhjyys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Varhaisin valaistunut lienee ollut Geneiksen kääme nachas, joka oli arvum eli valaistuin tai taitavin kedon eläimistä. “Olkaa viisaat kuin käärmeet’… Arum-laatusanan juureena on heprean aram ja ar, joilla on yhteys puolestaan sanaan Ar eli kaupunki, jollainen oli myös Areopolis eli Marsin kaupunki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Anteeksi, en ymmärrä kommentienne viisauksia! Itse kristittynä elän ajatuksesta, että Jumala valaisee elämäni tien. Olen itse aika sokea, välillä Hänen armostaan näkevämpikin, mutta tarvitsen Kristuksen läsnöäolon ja armon valaisua päivästä päivään, yöstä yöhön. En kysy sanojen etymologiaa. Minulle riittää, että “en ole viisas kuin käärme” vaan houkka Jumalan läsnäolossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Niin Päivi, Jeesus vaan kehotti opetuslapsiaan käärmeen viisauteen ja silloin on tieitysti, jos Jeesuksen sanoja haluaa kunnolla ymmärtää, ymmärrettävä myös, mitä eri merkityksiä käärme-käsitteellä on ollut. Käärmeen kuva ei ole sattumalta yhä lääkärien tunnuksissa eikä Mooses laittanut kansaa parantamaan sattumalta juuri kuparikäärmettä. Valaistumiseen eli tiedon lisääntymiseen liittyy myös sanojen etymologiat, joiden perkaaminen on kyllä oiva apuneuvo Raamatun ymmärtämisessä, sillä 1/1 käännökset ovat kuin leveitä pensseleitä, jotka tehokkasti peittävät monta olennaista yksityskohtaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Kiitos, Seppo, oivasta opastuksesta! Ihan nyt tosikosti en heitellyt sanojani loppukaneetissa, kirjailijan vapauksin plagioin metaforia retorisesti, en eksaktisti: kuten käärmeellä “houkka”-sanallakin on etymologiansa! (En nyt aivan tietämätön kirjallisuudentutkijanakaan ole siitä, että asiayhteydet on tunnettava, ja Jeesuksen käärme-jutun kyllä olen itsekin tainnut oikein oivaltaa.) Mutta etymologiaan: “Kristuksen tähden houkat” on slaavilaisen ortodoksisuuden kilvoitteluperinteen termejä. Liittyy venäläiseen hesykasmiin vahvimmin. Jatkuvan sisäisen rukouksen harjoitus on sen kulmakivi. (Ns. Jeesus-rukous).

    Itselleni valaistuminen ei ole niinkään saavutettavaa uutta tietoa(gnosista; menikö oikein?) kuin Jumalan puoleen kääntyvän mieleni/henkeni täyttymistä Jumalan armosta ja rakkaudesta, Hänen hyvyydestään ja yli ymmärryksemme menevästä viisaudesta. Siteeraan tässä muinaisen Syyrian kristityn mystikon Henana Adiabeneläisen kuvausta “Mieli Jumalan huoneessa” (Täydellisyyden tie. Syyrialaisten mystikkojen opetuksia. Suom. munkki Serafim, toim. metropoliitta Ambrosius, Helsinki 2009, s. 39-40). Mieli Jumalan huoneessa on valaistunut:“Kun joku astuu Jumalan huoneeseen, /–/ antakoon sielunsa katseen ojentautua Jumalan puoleen. Nouskoon hänen mieleensä ensin se, millainen on jumalallinen luonto, jotta hän syttyisi tuleeen sen rakkaudesta ja täyttyisi sen lämmöllä ja säälillä. Ja kun hän mietiskelee Jumalan luonnon /käsittämätöntä!/ suuruutta, hän vajoaa ihmetyksen huumaan. Jumalan armoa miettiessään hän alkaa iloita ja saa lohtua. Jumalan oikeamielisyyttä pohtiessaan hän alkaa vapisten pelätä. Ja kun hän katselee Jumalan viisautta ja voimaa,hän ylistää ja palvoo. Jumalan huolenpidon tutkiminen taas synnyttää kiitollisuutta ja halun antaa vastalahjoja. Lyhyesti sanoen jumalalllisen luonnon katseleminen saa kenet tahansa ylistämään ja kohottamaan veisuja.”

    Tietysti vaatii etymologista tarkennusta, että Jumalan huone tarkoittaa tässä “hengessä ja totuudessa rukoilemisen tilaa”, sisäistä hiljaista rukousyhteyttä. Ortodoksisen teologian theoria, näkemiseen viittaava rukousta tarkoittava merkitys, on välittömän “näkemisen” tila, jossa mietiskelevä mieli ammentaa Raamatun sanasta todistuksia Jumalasta, myös elämänkokemuksista, mutta itse hiljaisessa “näkemisen tilassa” koetaan puhdas Pyhyyden läsnäolo. Tieto ja oma minä ovat vaateineen hiljaa. Rukoilija saa armon tavallisena kuolevaisena kokea osallisuutta Pyhään Yhteyteen, Ykseyteen kolminaisuudessa. Se on Jumalan Hengen sanoinkuvaamaton hehkutus ihmisen hengen maallisessa majassa, vielä ajassa ja tilassa katoavaisessa mutta Hengessä elävässä ikuisesti – kiitos Jumalan pelastussuunnitelman.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Päivi, toki valaistuminen voidaan ymmärtää noinkin ja ilmaiset asian varsin hienostuneesti, lämpimästi ja kauniisti. Lähes samoilla sanoilla olisi kenties voinut kuvata myös ns. unio mysticaa. Ja huomasin kyllä syvälle menevän kiinnostuksesi kirjallisuuteen Topelius-ketjun yhteydessä. Itse olen jonkin asteinen bibliofiili ja omistan tuhansia lähinnä uskonnollisia, uskontofilosofisia sekä tieteellisiä ynnä enin erilaisia mielipidekirjoja. Ovat rikastaneet elämääni ja syventäneet maailmankuvaani suuresti. Muutaman kirjan olen skrivannut itsekin. Minulle Raamatun valo-sanan käyttöön tässä diskurssisa on aina liittynyt myös tieto, se gnosis, jonka Jeesus sanoo lain opettajien kadottaneen kun eivät itse ole menneet sisälle ja muita ovat sisälle menemästä estäneet. Välillä minusta tuntuu, että vain seurakuntateologinen raamatuntulkinta kadottaa tuon gnosiksen avaimen yhä uudelleen ja uudelleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    “Valaistunut” -blogini lähtökohtana oli ennen muuta Janne Onnelankin tunnistama, New Agen henkeä edustava muodikaskin henkisen “sädehdinnän” ilmapiiri ja siihen liittyvät pyrkimykset. En olisi rohjennut puuttua asiaan, ellei tosiaan välillä olisi itsenikin ylle siroteltu tällaisia valohippusia – ansaitsemattani! Minulle on oikeastaan kristittynä rukoilijana ja mietiskelijänä olennainen ero sanoilla “valaistunut” ja “valaistu”. (Tämä nyt on ihan omatekoista sanojen tulkintaa!) Näen, että valaistunut on henkisen harjoituksensa ansiosta saavuttanut tilan, jossa hän on mahdollisesti energisesti säteilevä ympärilleen, valovoimaisesti vaikuttava, myös ymmärryksellään (tiedollisesti) valistunut! “Kristittynä houkkana” on aina Jumalan valaisema, ansaitsematta armoa saada olla valaistu: hänessä näkyvä “valo” on jonkinlainen rakkauden ihme, vetovoima. Kristus on hänessä toisille lähimmäisen Kristus. Hän puhuu, todistaa, opettaa ihmisessä niin, ettei ihminen itse omaa “gloriaansa” näe eikä tunnista. Kristuksen tähden houkasta ei ole meedioksi eikä useinkaan karismaattiseksi profetoijaksi. Hänen lähimmäisenrakkautensa tekee oikealla kädellä hyviä tekoja, joita vasen ei tiedä. Toisin kuin suuret “gurut” hän on “tavattoman tavallinen”, siinä armoitettu.

    Charlotta: Rekin harjoittajissa on ilmeisesti monenlaisia ihmisiä. Tunnen heitä, jotka ovat lähettäneet “kaukohoitona” minua kohti energiaa(nsa). Ainakin näin olen saanut kuulla. Koska suomalaiset murteella puhuvat ihmiset taivuttavat reikiä reigiksikin, ei vain reikiksi, väärä perusmuoto lienee tarttunut korviini. Pahoittelen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.