Ohutteologiaa
Täällä taas, blogisivustolla. Olen koira, joka palaa oksennukselleen. Tai pappilan kissa juoksemassa näppäimistöllä. Ainoa syy ei ole viimeaikainen keskustelu eri-ikäisistä kristityistä tai ohuen teologian liberaaliprotestanteista. Mutta kieltämättä yksi syy.
Jotkut ovat sanoneet jotain ja toiset ovat reagoineet. Ne, jotka ovat reagoineet ovat tehneet sen turhankin opettavaiseen sävyyn. Ne jotka ovat sanoneet jotain ovat hermostuneet, kun heitä on kohdeltu niin kuin on kohdeltu. Mitä on tekeillä?
Kysymys on ensinnäkin siitä, että on kajottu hyvin syvällisin teologisin perustein aikoinaan luotuihin rakenteisiin kuten lähetystyö tai ekumenia. Olemme käsittämättömän herkkiä näiden totuuksiemme kanssa. Auts! Lähetystyöhön ja ekumeniaan sattuu. Tästä suivaantuneena voikin kaivaa auktoriteetin polttoraudan esiin ja alkaa lyödä leimamerkkejä: kuka kukin on. Mutta teologin ei kannata ryhtyä psykologiksi. Se se vasta ohutta teologiaa onkin, johon lantrataan niin sanottuja ihmisviisauksia.
Toiseksi, on loukkaannuttu henkilökohtaisesti. Ihmiseen sattuu. Kurssitoverini, piispa Matti Repo ilmoitti, että Oulusta kuuluu outoja ja ihmetteli Rebekka Naatuksen kirjoituksen teologista ohuutta. Kunnioitettu esipaimeneni piispa Samuel Salmi puolestaan puhui murrosikäisestä kirjoittelusta, jota sopisi harrastaa rippikoululaisten parissa. Mielestäni piispat kommentoivat vain kirjoitusta, ei niinkään henkilöä, mutta niin vain kalikka kalahti. Syntyi tietenkin mielenkiintoinen asetelma. Nyt uutisoidaan jo sekin kun Rebekka Naatus piipahtaa Suomen Lähetysseurassa. Täältä Oulun korkeudelta katseltuna tuo näyttää, anteeksi vain, melko yliampuvalta.
Sanoisin että leirikeskusten keittiöissä on käyty hyvinkin painavia teologisia keskusteluja, kun leirin pappi ja kesäteologi ovat saaneet vastata murrosikäisten nuorten kiperiin kysymyksiin. Kun oman teologian ohuus paljastuu tai Raamatun auktoriteetilla ei voikaan kuitata kaikkia esiin nousevia kyseenalaistuksia, se on aina hyvin opettavaa. Jos suostuu opetettavaksi.
Olen ohut ja avoin. Läpinäkyvä. Aina oppilaan paikalla, aina murrosiässä johonkin nähden. Ainoa mahdollisuuteni on antautua vuorovaikutukseen ja yrittää oppia. Kukaan ei omista koko totuutta.
38 kommenttia
Tulisiko moniselitteisen ohuen teologian sijaan käyttä muita laatusanoja? Pinnallinen ja sisäsiisti näyttävät kelvollisemmilta kuvaamaan oppia, joka ei tartu sen kummemmin Jumalaan kuin ihmiseenkään.
Olipas soma viesti tuolta Eija Moilaselta. Kyllä tuon ohkasen teologian ajatuksen oli tuohon suuntaan tajunnut. Olenhan täällä lukenut monet kerrat, kun jotakuta on hienovaraisesti neuvottu miettimään jonkun asian sopivuutta Kristuksen seuraajan näkökulmasta, on vastaus kuulunut: siellä minä seison kuitenkin Kristuksen edessä. Onhan se varmaa, mutta onko kaikki muu? Voisin EM:lle lisätä, ettei se tietty virkatitteli mitään todista. Onhan se ihan mahdollista, että ihminen siitä huolimatta on uskon asioista ulkona kuin lintulauta.
Kun joku oppi eli opetus ei tartu ihmiseen, ei vika välttämättä ole opin laadussa. Oikea ja hyvähän se ei tartu, mutta kelvoton opetus tarttuu aivan niin kuin se kuuluisa jälki Junttilan tuvan seinään. Siitä kertoo kirkkohistoria miljoonin nitein. Näin se on tarkoituskin, maanlaatuja on neljä, muistan parhaan opettajan sanoneen. Kuinka paljon Hän sanoi, ja kuitenkin joutui itkemään, Voi sinua Korasin, voi sinua Betshaida… Parhaat sanat ja parhaat lahjat omasi, ja rakkauttakin oli niin paljon, että oli tahtonut koota näiden kaupunkien ihmiset niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä alle.
”Kun joku oppi eli opetus ei tartu ihmiseen, ei vika välttämättä ole opin laadussa.” Taas kompastellaan suomen sanojen monissa merkityksissä. Tarkoitin tarttua kuin koura lapionvarteen enkä tarttua kuin täi tervaan. Opin tarkoitus on ymmärtääkseni käsitellä kohdettaan ja lopulta käsittää siitä jotain oleellista. Heppoinen oppi vain katsoo käsiinsä.
Oppeja on kovin monenlaisia maailmassa. Marxismi-leninismiäkin kutsuttiin opiksi. Hitlerin Saksassa oli rotuoppi. Monet uskoivat niitäkin puhtaiksi opeiksi. Ei oppi ketään pelasta, vaan Kristus.
Totesin justiinsa, ettei se yskänlääke hillitse köhimistä, sen tekee se kodeiini yskänlääkkeessä…
Jos yskänlääke on hyvää, lapset yskivät kunnes viimeinenkin pisara on nautittu. Onko oppikeskusteluista saatavissa samanlaista nautintoa?
Ymmärretty Jorma. Se on tämä nettiviestintä ongelma kun omassa ympäristössään ottaa vastaan viestin ihan toisenlaisesta ympäristöstä. Käytännössä tulkitsee toisen ajatukset väärin. Monta kertaa kun tuolla kerrot jotain niin ymmärrän, mutta nyt meni vaikeaksi. Jatketaan harjoituksia.
Ilmoita asiaton kommentti