Reijo

Septuaginta käännös syntyi noin vuosina 300 – 200 eKr. Se on Uuden testamentin kreikan kielen muovaamiseen kaikkein merkittävin vaikutteiden antaja. Niinpä suomalainen Septuaginta-tutkimus on erittäin merkittävässä asemassa aivan yksinkertaisten Uuden testamentin ilmaisujen ymmärtämiselle.

Meillä on myös ollut Suomessa erittäin monia eteviä Septuaginta tutkijoita jo vanhastaan.

Edelleen huomaapa tämä Jeesuksen ajan juutalaisten kielisuhteista. Arameaa puhuvia eli siis hepreaa synagogissa käyttäviä oli noin 1,5 miljoonaa, mutta kreikkaa käyttäviä yksistään Rooman valtakunnassa oli noin 7 – 9 miljoonaa juutalaista, joiden Pyhä Raamattu oli Septuaginta käännös Vanhasta testamentista.

Joten tämän jälkeen ymmärtänet miksi vetoan nimenomaan Vanhan testamentin kielenkäyttöön, kun pohdin Uuden testamentin kreikan kielen ilmaisuja.

Reijo

Puhumasi ”teknan” farssi syntyy siitä ettet ole huomannut Raamatun ajan koko yhteiskunnan kollektiivisuutta, jossa ihmiset elävät yhteisöinä. Näin et ole tullut ajatelleeksi että kokonaisten huonekuntien yhteiset kasteet sisälsivät samalla kertaa sekä isovanhempia, näiden lapsia perheineen ja myös lapsenlapsia. Olisi ollut todella harvinaista edes löytää sellaista ”huonekuntaa” jossa ei olisi ollut useampiakin imetysikäisiä lapsia. Näin ollen kokonaisten huonekuntien kasteet sisälsivät sen, että kaikki vauvasta vaariin kastettiin samalla kertaa.

Ota huomioon että ensimmäiset kasteoppaat kehottivat kastamaan ensiksi lapset ja vasta sen jälkeen aikuiset. Tämä oli psykologisesti viisas ohje, koska aikuisten tarkkaavaisuus kestää pidempää odotusta.

Ja ota huomioon, että juutalaisessa kääntymyksen kasteessa ketään ei saanut kastaa ellei kaikkia vauvasta vaariin kastettu samalla kertaa. Eihän voitu hyväksyä sellaista että toisten aloittaessa kokonaan uuden elämän, uudesta syntymästä alusta alkaen, heidän keskuuteensa olisi jäänyt joku, joka vielä olisi ollut epäjumalien palvonnan edustaja. Tämä olisi ollut sellainen sotku, ettei rabbi saanut antaa tuollaisessa tilanteessa kenenkään kastamiseen lupaa.

Tämä oli aatteellisena taustana kun kristikunta alkoi Jeesuksen käskyn mukaisesti kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Reijo

Koko sinun rakennelmasi niin kirkon olemuksesta kuin kristinuskon alkuperäisestä kehityksen linjasta ja alkuperäisistä Raamatun ymmärtämisen muodoista on myöhäsyntyinen kyhäelmä omavaltaiseen järjestykseen pantuja ja epähistoriallisesti tulkittuja raamatunlauseita.

Sen sijaan historiallinen kirkko on suora jatkumo alkuperäisestä juutalaisesta yhteisöstä nousseesta kristinuskosta. Tapasi sotkea eri kirkkokuntien historiallisia kehityslinjoja ei tee oikeutta myöskään sille että läntisen kirkon jakautuessa eteläinen Eurooppa kehittyi katoliseksi kirkoksi ja pohjoinen Eurooppa luterilaisiksi kirkoiksi sekä siihen väliin jäävät alueet reformoiduiksi kirkoiksi. Nimenomaan luterilaiset ja katoliset ovat säilyttäneet alkuperäisen historiallisen liturgian, jonka yhteyden voin tunnistaa juutalaisen liturgian kanssa, vaikka eri suuntiin kehittymistä onkin ollut parisen vuosituhatta.

Sen sijaan sinun kyhäelmäsi on lähtöisin sellaisista porukoista, jotka ovat ottaneet sekä rakenteellisten että opillisten kannanottojen pohjaksi aivan alkuperäisestä historialliselle kirkolle vieraista aineksista. Aivan erityisesti historiaa ymmärtämättömien amerikkalaisten keksimiä korostuksia ja muutamien raamatunkohtien täysin historiallisesta alkuperästään vierain selitystavoin käytettyjä raamatunlauseita hyväksi käyttäen on saatu aikaan se vaikutelma että muka ollaan kovinkin raamatullisia, vaikka teorian pohjana on vain epähistoriallisia kuvitelmia.