”Ymmärrän, ettei läntinen maailma voi käsittää Ukrainan sotaa Venäjän johdon näkökulmasta. Ymmärrän myös varsin hyvin, ettei Tapio Luoma kykene tavoittamaan Moskovan patriarkan näkökulmaa.” Näin kirjoittaa Manu Ryösö. Hän on tapansa mukaan estänyt keskustelun. Niinpä kommentoin tällä tavalla. Minusta on sydämetöntä puhua näkökulmien ’käsittämisestä’ tai ’tavoittamisesta’, kun tuhoisissa iskuissa kuolee tuhansittain nuoria sotilaita ja kaiken ikäisiä viattomia siviilejä.
Seppo H., en jatka enempää kanssasi, koska toistat taas vanhoja värssyjäsi.
Sinä et usko Jumalaan. Niinpä et pysty käsittelemään maailmassa ja meissä itsessämme esiintyvää pahuutta ja kärsimystä siitä näkökulmasta, josta minä Jumalaan uskovana sitä tarkastelen. Nimittäin että Jumala on kaikkivaltias, joka johtaa maailman historiaa ja kansojen ja yksittäisten ihmisten kohtaloita. Uskon silmät avaavat todellisuuden sellaisella tavalla, mistä sinä et tiedä mitään. Se on surullista.
Totta että en usko sellaiseen Jumalaan miten Hänet kristinuskossa ja Raamatussa keskenään jyrkän ristiriitaisesti kuvataan.
On todella surullista että lastentappajajumala voidaan nähdä noissakin toimissaan rakkautena.
Tämän ristiriidan havaitsivat jo aikansa gnostilaiset kun ymmärsivät ettei julma ja kostonhimoinen Jahve voi olla maailmankaikkeuden korkein Jumala vaan vain alempi epäonnistunut demiurgi, mutta heidän suunsa tukittiin Rooman armeijoiden ja kiduskoneiden ja polttorovioiden avulla. Ja niin kristinuskossa ilmeisen väärä puoli voitti.