Brysselin lentokentän terrori-iskun jälkeen menin heti Twitteriin, niin kuin tuhannet muutkin. Niinpä metroisku näkyi ruudullani vain pari minuuttia räjähdyksen jälkeen. Toimituksessa alkoi tuttu säpinä: mitä tästä kerrotaan Kotimaan ja Kotimaa24:n lukijoille? Mikä on meidän näkökulmamme? Minkälaista uskontojournalismia nyt tarvitaan?

Toki kysymykset eivät jääneet ammatilliselle tasolle. Moni kollega otti heti yhteyttä Brysselissä asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Helpotus oli yhteinen, kun heiltä saatiin kaikki kunnossa -kuittauksia.

Mielen taustalla oli myös suurempi ja vaikeasti hahmotettavampi huoli siitä, mihin Eurooppamme on menossa. Eri kulttuurien, uskontojen ja etnisten ryhmien rauhallinen rinnakkaiselo tuntuu muuttuvan yhä kaukaisemmaksi ihanteeksi jokaisen terrori-iskun ja niistä lisää vettä myllyynsä saavan muukalaisvastaisen vihapuheen myötä. Rasistinen puhe lisääntyy, siitä saavat osansa myös suomalaiset, ei-valkoihoiset lapset päivittäin, kuten Ylen haastatteleman Valtterin tapaus osoittaa.

Melko pian Brysselin uutisten jälkeen twiittivirtaan ja Facebookiin ilmestyi kirkkokuntien johtajien viestejä. Aloin etsiä ulkomaisia kirkollisia viestejä tehdäkseni niistä käännöskoosteen Kotimaa24:ään. Ensimmäisenä huomasin Ruotsin arkkipiispan Antje Jackelénin ja Canterburyn arkkipiispan Justin Welbyn twiitit.

"Tankar och bön för drabbade och hjälpare på Bryssels flygplats, twiittasi @BiskopAntje. Tuskailin hetken käännöksen kanssa, päädyin tähän: "Ajatukset ja rukoukset Brysselin lentokentän uhrien ja auttajien luona." Antje-piispa (tai hänen avustajansa) on muutenkin aktiivinen Twitterissä. Eilisen aikana hän re-twiittaili muiden kirkollisten tahojen viestejä aiheesta ja lopuksi vielä twiittasi itse: "Ikväll tänder jag ett ljus för Bryssel."

Justin Welbyn twiitit ja päivitykset vaikuttavat sympaattisilta englanniksi, mutta kääntyvät usein vaikeasti suomeksi. Nytkin pähkäilin hetken, ennen kuin muotoilin hätäisesti: "Rukoilkaamme tällä pyhällä viikolla uhrien ja rauhan puolesta ja että palvelisimme uskollisesti rakastavaa Jumalaamme." Tunsin itseni käännösrobotiksi, jonka jälki ei ole juuri Google-kääntäjää sujuvampi.

Aloin odotella Twitteriin hiljattain liittyneen paavi Franciscuksen twiittiä, mutta sitä ei tullut vielä päivän aikana. Vasta illalla Pyhällä Isällä oli aikaa somelle: "I entrust to God's mercy all those who lost their lives.#Brussels"

Toki Vatikaanin ulkoministeri oli asialla nopeasti. Hän lähetti jo aamupäivällä paavin tervehdyksen Belgian katolisen kirkon päämiehelle: "Hänen Pyhyytensä paavi Franciscus jättää rukouksessa Jumalan haltuun ne, jotka menettivät henkensä ja yhtyy rukoukseen heidän läheistensä kanssa", kardinaali Pietro Parolin viestitti. "Pyhä Isä pyytää kärsiville perheille ja belgialaisille Jumalan siunausta."

Luettuani ja käännettyäni monien kirkon ihmisten viestejä tunsin yllättävää hyvää mieltä ahdistavien uutisten keskellä. Ymmärsin, että päivitysten ja twiittien sisältö oli puhdasta myötätuntoa. Viestit eivät keskittyneet tuomitsemiseen ja poliittisiin päämääriin, vaan lohduttamiseen, osanottoon, ihmisten kärsimyksen todesta ottamiseen, heidän osaansa eläytymiseen ja Jumalan puoleen kääntymiseen. Ihmisille toivotettiin hyvää onnettomuuden keskellä.

Monet someviestit oli kirjoitettu aseman velvoittamana, viran puolesta, ja ne oli todennäköisesti naputellut avustaja eikä hengellinen johtaja itse. Se ei kuitenkaan vähennä viestien arvoa.

Myötätuntoiset viestit tuovat kauhistuttavien tapahtumien keskelle sitä näkökulmaa, josta Bonhoeffer kirjoitti virressä 600: "Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman".

Raivo ja väkivalta eivät saa viimeistä sanaa. Hyvyys ja myötätunto voittavat lopulta.