Naisen asema kirkkohistoriassa -trilogian kolmannessa osassa pohdin reformaation vaikutusta naisen asemaan. Olen ikuinen opiskelija, ja tämä on samalla yksi opintoihini liittyvä työ. Kotimaa24:ssa en julkaise sitä sen vuoksi, että kuvittelisin olevani asiantunija. Päin vastoin: haluan kuulla teidän itseäni viisaampien ajatuksia aiheesta oppiakseni itse lisää!

On vaikea sanoa, vaikuttiko uskonpuhdistus lopulta naisen asemaan enemmän myönteisesti vai kielteisesti. Monia vaikutuksia sillä joka tapauksessa tähänkin asiaan oli.

Erityisen haasteen pohdinnalle naisen asemasta reformaation aikaan (ja heti sen jälkeen) antaa se, että käsitys ihmisestä ja ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista oli 1500-luvulla hyvin toisenlainen kuin nyt. Feodaaliyhteiskunnassa yksilöiden epätasa-arvo oli fakta, jota ei kyseenalaistettu. Yksilön oikeudet olivat oikeastaan tuon ajan maailmassa ylipäätään absurdi asia. Oleellisempia olivat yhteisön oikeudet. Nykyaikaisena ihmisenä en kuitenkaan voi pohtia naisen asemaa ilman ajatusta ihmisoikeuksista ja yksilön oikeuksista. Vaikka pyrkisin irtautumaan yksilökohtaisesta ihmisoikeusajattelusta, se vaikuttaa kaikkeen minussa koko ajan: siihen miten luen ja ymmärrän lukemaani, siihen miten tulkitsen, siihen millaisia johtopäätöksiä teen.

Äidin työlle arvo mutta nainen sidottiin kotiin

Reformaation myötä kaikki kutsumukset alettiin nähdä yhtä tärkeinä. Tästä näkökulmasta kotiäidin kutsumus, Raamatun Saaran esikuvan mukainen naisen elämäntyö, oli Jumalan silmissä yhtä arvokas kuin miehen pappiskutsumuskin. Tässä (periaatteessa myönteisessä ja tasa-arvoisessa) ajattelussa voidaan kuitenkin hyvällä syyllä nähdä myös ylistämällä alistamista.

Reformaatio merkitsi siirtymistä asketismin vapaudesta (toki vapaus on tässä kohtaa vähintäänkin kyseenalainen sana...) avioliiton ihannointiin. Naiset sidottiin äitiyteen ja kotiin. Patriarkaalinen ajattelu vahvistui. Naisten valta ja vaikutusmahdollisuudet rajoittuivat lähes yksinomaan huonekunnan piiriin, kodin seinien sisälle.

Aiemmin nainen saattoi saada hyvinkin paljon vaikutusvaltaa naisluostarin johtajattarena tai askeetikkoneitsyenä. Erityisesti mystisten näkyjen ja profetoinnin välityksellä nainen saattoi olla merkittävä uskonnollinen opettaja. Reformaation myötä protestanttisilta naisilta riistettiin mahdollisuus valita tällainen avioliitosta ja lastenkasvatuksesta vapaa, uskonasioiden opiskeluun keskittynyt elämä. Lisäksi myös naisten luostaria löyhemmät yhteisöt (kuten begiiniyhteisöt, joissa naimattomat käsityöläisperheiden ja porvarisperheiden tyttäret työskentelivät) lakkautettiin protestanttisissa maissa. Naiselle jäi siis käytännössä ainoaksi mahdollisuudeksi päästä naimisiin. Naimattomat naiset päätyivät lähinnä palvelijoiksi (elleivät sitten sattuneet syntymään hallitsijasukuun, jossa saattoivat poikkeustilanteessa, miespuolisen perillisen puuttuessa, päätyä jopa hallitsijoiksi).

Naisten mielipiteiden merkitys ja painoarvo liittyen kodin ulkopuoliseen vallankäyttöön, politiikkaan tai uskonnollisiin kysymyksiin heikkeni reformaation myötä. Toisaalta tässä oli naisen kannalta hyvätkin puolensa: Naisen harhaoppisuus muuttui vaaralliseksi vasta, jos myös huoneenherra eli mies omaksui naisen ajatukset. Naisilla oli siis tietyissä rajoissa miehiä suurempi vapaus ajatella ja uskoa itsenäisesti ja omiaan.

Köyhäinhoidon kehittyminen auttoi naisia, kätilöille oikeus hätäkastaa, kirkottamalla nöyryytettiin

Reformaation asketismin krittiikki ja toisaalta yhteiskunnan muukin kehitys (kaupungistuminen, taloudellinen kasvu) johtivat siihen, että vaatimattoman elämän ihannoinnista siirryttiin kohti rikkauden hyväksymistä. Köyhyys alettiin nähdä onnettomuutena. Tästä seurasi monipuolinen seurakunnallisten auttamisjärjestelmien kehittyminen. Köyhäinhoidon kehittyminen puolestaan paransi naisten asemaa, koska valtaosa esimerkiksi rutiköyhistä kerjäläisistä oli naisia. Köyhäinhoito saattoi myöntää köyhän perheen tyttärelle myötäjäisiä, jotta tämä pääsisi naimisiin. Lisäksi huolehdittiin vanhuksista ja sairaista.

Osaksi auttamisjärjestelmää seurakunnat palkkasivat työhön myös kätilöitä. Seurakunta maksoi kätilön palkan silloin, kun hän auttoi köyhää seurakuntalaista synnytyksessä. Kätilöt saattoivat antaa myös hätäkasteen. He olivat siis tavallaan kaikista korkeimmassa seurakunnallisessa virassa toimivia naisia aikanaan. Muutos aikaisemmasta ajattelusta (jossa kätilö nähtiin jopa paholaisen työtoverina, abortteja tekevänä ja lapsia syövänä hirviönä) oli siis melkoinen - ja positiiviseen suuntaan.

Reformaatio toi tullessaan tiukan kirkkokurin ja tiukat moraalikäsitykset. Bordellit kiellettiin. Astui voimaan ajatus siitä, että seksi on sallittua vasta papin toimittaman avioliittoon vihkimisen jälkeen. (Aiemmin avioliitto katsottiin alkaneeksi kihlauksesta). Tämä toisaalta antoi naiselle turvaa, toisaalta taas heikensi aviottomien äitien ja lasten asemaa entisestään. Seurakunnissa otettiin käyttöön synnyttäneiden naisten kirkottaminen. Kyse oli seremoniasta, jolla synnyttänyt nainen otettiin synnytyksen jälkeen takaisin seurakunnan yhteyteen. Aviovaimoille se oli iloinen juhla. Aviottomille äideille se sen sijaan oli nöyryyttävä synnin tunnustamisen hetki.

Julkinen elämä miesten, mutta tytöillekin koulutusta

Varhainen taisteleva protestantismi oli erityisen maskuliinista. Kaduista tuli varsin puhtaasti miesten aluetta, kun kirkolliset kulkueet (joihin naisetkin olivat osallistuneet) lakkautettiin ja tilalle tulivat lähinnä ammattikuntien tai sotilaiden marssit.

Vaikka korkeassa sosiaalisessa asemassa olevien naisten mahdollisuus päästä opiskelemaan ja etenemään uralla luostareissa hävisi protestanttisesta maailmasta, niin toisaalta laajojen kansanryhmien koulutus parani uskonpuhdistuksen myötä. Kansankielisiin alkeiskouluihin pääsivät opiskelemaan myös tytöt. Köyhille tytöille koulutus oli Saksassa ilmaista. Koko kansan (myös naisten) luku- ja kirjoitustaito koheni.

Myös naiset saivat kirjoittaa uskonnollisista ajatuksistaan (esimerkiksi kirjasia evankeliumin asian puolustukseksi) vaikkei heitä muutoin hyväksytty kirkossa opettajiksi. Naiset saattoivat toimia esimerkiksi virsirunoilijoina ja saada ajatuksiaan näin julki seurakunnassa.

Historian valossa näyttää siltä, että voimakkaiden murrosten hetkinä naiset saavat uskonnollista valtaa. Naissaarnaajia on ollut sota-aikoina, vainojen aikoina, suurten herätysten aikoina. Myös Saksassa oli joitakin naissaarnaajia 1520-luvun alkupuolella reformaation innossa kirkastamassa evankeliumia. Esivalta kuitenkin vaiensi heidät pian. Englannin kuningas Herik VIII piti naisia niin suurena uhkana, että kielsi vuonna 1543 naisilta kokonaan raamatunlukemisen.

Luther ja luomiskertomuksen uudelleentulkinta

Martti Luther pyrki puhdistamaan luomiskertomuksen ja syntiinlankeemuskertomuksen tulkinnat kreikkalaisen filosofian vaikutuksista. Lutherin mielestä Eeva ei alun perin ollut missään suhteessa Aadamia alempi, ei ruumiiltaan eikä sielultaan. Vasta syntiinlankeemuksen seurauksena naisesta tuli miehelle alamainen.

Tällä Lutherin ikään kuin positiivisemmalla naiskuvalla ei kuitenkaan käytännössä tainnut olla naisen asemaa parantavaa merkitystä, koska Lutherin mielestä Eevan lankeemus johtui naisen heikommasta luonnosta. Mies ei olisi käärmeen houkutteluun kuulemma langennut. Naisesta siis tuli lankeemuksen seurauksena miehen käskyvallan alainen ja tämä on Lutherin mukaan pysyvä, Jumalan määräämä järjestys, jota ei voi muuttaa.

Lutherin ihannenainen oli aviovaimo, joka on kaikessa kuuliainen miehelleen, synnyttää lapset ja pitää heistä huolta sekä hoitaa kodin.

Reformaatio synnytti kokonaan uuden naisryhmän salliessaan pappien mennä naimisiin: papin rouvat. Aluksi pappien perheillä oli taloudellisesti hyvin tiukkaa, koska katoliselta ajalta periytyvän papin palkan oli tarkoitus riittää vain yhden naimattoman miehen elättämiseen, ei perheen. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin syntyä uutta pappilakulttuuria, jossa myös naisella, papin vaimolla oli tärkeä roolinsa. Monin paikoin pappien vaimoista tuli eräänlaisia seurakunnan äitihahmoja. Toisaalta pappien puolisot ovat näihin aikoihin saakka saaneet kokea raskaana taakkana elämän ”akvaariossa” kaikkien arvioitavana ja tarkkailtavana.

Marian kuvat tuhottiin, mutta vahvat naiset vastustivat reformaatiota

Protestanttisessa kirkossa Jeesuksen äidin Marian – saati Marian äidin Annan – asema ei ollut enää likikään sama kuin katolisessa kirkossa. Erityisesti kalvinilaisilla alueilla Neitsyt Marian ja muiden naispyhimysten patsaat ja kuvat hävitettiin. Pyhä Anna pyrittiin häivyttämään uskonelämästä kokonaan, koska evankeliumit eivät hänestä kerro. Maria-juhlat vähenivät kalentereista dramaattisesti kaikkialla protestanttisessa maailmassa. Joillain alueilla jopa naispyhimysten nimipäivien vietto lopetettiin.

Toisaalta kaikesta tästä huolimatta Maria säilytti vielä pitkään merkittävän asemansa naisten mielissä. Erityisesti tapa pyytää Marialta esirukousta synnyttäjille säilyi pitkään mm. Tanskassa ja Islannissa.

Monet vahvat, merkittävistä suvuista kotoisin olevat naiset (erityisesti luostarien johtajat) vastustivat reformaatiota voimakkaasti. He saivat kannatusta mm. perheiltä, joiden tyttöjä luostariin oli laitettu. Vanhemmat olivat ostaneet elinikäisen toimeentulon naimattomille tyttärilleen luostarista, eikä tuosta tehdystä taloudellisesta uhrauksesta haluttu noin vain luopua. Nunnilla ei myöskään ollut paikkaa minne mennä reformaation jälkeen. Koska ylimyssukujen edut haluttiin ottaa huomioon, monet luostarit saivat vielä toimia monia kymmeniä vuosia reformaation jälkeenkin.

Yksi reformaation vastustajanainen oli englannin kuningatar Maria ’Verinen’, joka määräsi protestanteille kuolemantuomioita. Ylipäätään naisten havaittiin pitävän kiinni sitkeämmin katolisesta uskosta. Tätä asiantilaa käyttivät hyväkseen jesuiitat, kun he pyrkivät palauttamaan katolisen kirkon vaikutusvaltaa protestanttisessa Euroopassa.

Yhteenveto

Yhteenvetona voisi todeta, että reformaatio sitoi naisen kotiin, aviovaimoksi, lasten synnyttäjäksi ja kasvattajaksi. Naisen ja miehen välinen roolijako yhteiskunnassa vahvistui entisestään. Naisen työtä kotona alettiin arvostaa ja kunnioittaa, mutta toisaalta naisen mahdollisuudet valita toinen tie (erakkoneitsyen, nunnan tai luostarinjohtajattaren elämä) katosivat. Köyhäinhoidon kehittyminen ja kätilöiden palkkaaminen seurakuntiin auttoivat erityisesti köyhiä naisia ja paransivat heidän asemaansa.  Toisaalta kirkottamiskulttuuri aleviivasi aviottoman lapsen synnyttäneen naisen huonoa ja halveksittua asemaa entisestään. Reformaatio paransi tavallisen kansan – myös tyttöjen – koulutusmahdollisuuksia. Naisten poliittisen ja uskonnollisen ajattelun painoarvo heikkeni, jolloin nainen sai esimerkiksi harhaoppisuudesta paljon pienemmän rangaistuksen kuin mies. Tämä soi naisille suuremman ajattelunvapauden. Reformaatio synnytti uuden ihmisryhmän: papinrouvat.

Työn pääasiallisena lähteenä kirja: Eevan tie alttarille, jonka ovat toimittaneet Minna Ahola, Marjo-Riitta Antikainen ja Päivi Salmesvuori.