Miten synnyttää oikeudenmukaisuutta?

Eduskunta on toisessakin äänestyksessä päätynyt äänestämään sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen puolesta. Monille asian puolesta äänestäneille kysymys oli oikeudenmukaisuudesta.
Tähän kysymykseen suuntautui paljon tunnetta, joka myös lisäsi eri kannalla olevien vastakkainasettelua. Nyt on aika katsoa eteenpäin niihin varsinaisiin kysymyksiin – työn luomiseen, viennin lisäämiseen, kestävyysvajeen kaatamiseen – joilla voidaan todellisesti vaikuttaa suuren osan suomalaisista tulevaisuuteen ja myös oikeudenmukaisuuteen.
_ _ _
Suomen pankki korjasi tulevaisuuskatsauksessaan puolen vuoden takaista bkt:n ennustetta ensi vuodelle peräti 1,5 prosenttiyksikköä alaspäin. Muutos tarkoittaa talousnäkymien nopeaa heikkenemistä. Hitaan kasvun jakso kestää näillä näkymin ainakin seuraavat 15 vuotta. Nykyiseen hyvinvointiin ei ole varaa ja velkaantuminen on saatava pysäytettyä. Pääjohtaja Erkki Liikanen totesi, että Suomen kaksoistaantuma ei enää johdu suhdanteista, vaan on kotoperäistä ja rakenteellista. Korkea kustannustaso ja matala työllisyysaste haittaavat vientiä. Siksi tarvitaan nopeasti välttämättömiä ratkaisuja.
_ _ _
Minulle tulee väistämättä mieleen, että paljon huomiota saanut avioliittokeskustelu on lykännyt talouden perusteista käytävää keskustelua ja vaikeiden talousongelmien ratkaisua vielä eteenpäin. Monet suomalaiset peukuttavat vähemmistöjen oikeuksien edistämistä. Se ei ole itseltä pois, eikä vaadi muuttamaan omaa elämää. Myös poliitikot saattavat ajatella samoin.

Jos taas poliitikko ryhtyy ajamaan hyvinvointiyhteiskunnan rippeiden säilyttämistä – puuhata valtion velan vähentämistä, maltillisia palkkaratkaisuja, työajan pidentämistä, yritysten toimintaedellytysten ja työpaikkojen luomisen helpottamista, työnteon kannustavutta ja työttömyysturvan karsimista – auta armias, äänestäjät pudottavat eduskunnasta. Samalla uskon, että kriistietoisuus vielä kasvaa ja yhä useampi antaa tukensa vaikeillekin ratkaisuille.
_ _ _
Aikanaan herätti keskustelua lakiesitys hedelmöityshoidoista, jotka mahdollistettiin myös yksinäisille naisille (Hallituksen esitys 2006). Tuolloin painotettiin, että yksikin vanhempi riittää lapselle. Samalla kiistettiin, että yksinhuoltajaperheet kohtaisivat vaikeuksia todennäköisemmin kuin äidin ja isän muodostamat perheet.

Nyt tiedetään toisin. Noin viidennes lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Heillä on kahden huoltajan perheisiin verrattuna suurempi riski kohdata taloudellisia ongelmia ja päätyä lastensuojelun asiakkaiksi.

Tunnen lämmintä sympatiaa näitä perheitä kohtaan. Monet ovat päätyneet yksinhuoltajiksi tahtomattaan, usein vaikean eroprosessin kautta. On ilahduttavaa, että sosiaalisessa mediassa on syntynyt tukiryhmiä auttamaan väsyneitä ja apua tarvitsevia äitejä. Samalla ihmettelen sitä, että eduskunta on lakia säätämällä ollut edistämässä jo lähtökohdissaan lasten syntymistä yhden vanhemman perheisiin. Kaikki perhemallit eivät tarjoa samoja lähtökohtia lasten kasvulle.
_ _ _
Kirkon käsityksen mukaan naisen ja miehen avioliitto, joka solmitaan eliniäksi, antaa vakaimman pohjan parisuhteelle ja lasten kasvulle. Lapsi tietää, mistä hän on tullut. Hän syntyy suvun verkostoon, jossa eri sukupolvet, isovanhemmat, tädit ja sedät, serkut ja pikkuserkut liittyvät toisiinsa sukusiteillä. Nämä verkostot tarjoavat ja vastaanottavat tukea elämän eri vaiheissa.

Lapset ja lapsiperheet saavat tarvitsemansa avun. Kun heidän elämäntilanteensa paranee, he antavat vastavuoroisesti apuaan suvun vanhuksille ja sairaille. Ei ihme, että tämä ydinperheen ja lähisuvun keskinäisen avun malli on vallitseva eri kulttuureissa ja eri aikoina, sillä se on kestänyt historian kovimmatkin testit.
Muunlaiset perhemallit tuntuvat edellyttävän enemmän tai vähemmän yhteiskunnan tukea. Tämä on ollut mahdollista kasvavan talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan oloissa, mutta muuttuu vaikeammaksi samalla kun taloustilanne kiristyy.

    • Ei mitenkään välttämättä puutu. Kyllä monissa sateenkaariperheissä lapsella on sekä isä että äiti, ihan läsnä lapsen elämässä. Ei sillä, että tämä tekisi kyseisistä perheistä sinänsä parempia kuin vaikkapa niistä heteroperheistä, joista isä tai äiti puuttuu.

  1. ”Muunlaiset perhemallit tuntuvat edellyttävän enemmän tai vähemmän yhteiskunnan tukea. Tämä on ollut mahdollista kasvavan talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan oloissa, mutta muuttuu vaikeammaksi samalla kun taloustilanne kiristyy.”

    No, mutta ajetaanpa siis alas lastensuojelu ja muu sosiaalitoimi. Niin saadaan Suomi taas nousuun. Vai?

    Niille, jotka ummistavat silmänsä tutkimustuloksilta ja väittävät sateenkaariperheiden olevan keskimäärin huonompia kasvuympäristöjä kuin normiperheiden, voisi todeta että eihän sillä ole edes merkitystä, vaikka se pitäisi paikkansakin.

    Mannersuomalaiset perheet ovat tutkitusti pahoinvoivempia kuin ahvenanmaalaiset. Jos tarkastellaan tilastollisesti vanhempien asuinpaikkaa, etnistä taustaa, koulutusta tai muita seikkoja, löydetään jos jollain tavalla huonoja kasvuympäristöjä. Jostain syystä monet keskittyvät vain sateenkaariperheiden oletettuun huonommuuteen miettimättä sitä, ovatko esimerkiksi itähelsinkiläiset soveliasta vanhemmiksi.

    Suomessa ei ole tapana ulottaa ennaltaehkäisevää lastensuojelua sen punnitsemiseen, onko jokin tietty väestönosa keskimäärin muita kelvottomampi perustamaan perheen. Jos ongelmia ilmenee, niihin puututaan sitten.

  2. Jumalan Sana, Luojamme ohjeet, ovat kaikkein parhaimmat ihmisille ja maailmassa. Kuuliaisuus Jumalan Sanalle tuo siunauksen ja kaikki synti taas tuo kirouksen kansalle, sen kaikkeen elämään. Jumala on Rakkaus ja Hän on täysin oikeudenmukainen kaikessa. Vain uskottomat ihmiset jäävät Hänen apunsa ulkopuolelle, koska eivät Häntä halua. Kuitenkin Jumala antaa sataa ja auringon paistaa kaikille ihmisille.
    Me kukin valitsemme elämäämme joko Jeesuksessa siunauksen tai sielunvihollisen alaisena kirouksen (Joos.24:15). Jeesus myös osoittaa rajan (Lk.6:47-49).

  3. Niin. Nähdäkseni yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tärkein mittari on ”järjestelmä”. On turhaa laskea yhdenkään ihmisen hyväntahtoisuuden varaan. Ihminen toimii yksilönä, mutta yhteiskunnan hyvyys määräytyy järjestelmän kautta.

    Voihan sitä ”ollaan kivoja” -utopioita rakentaa, mutta ne eivät kestä. Siksi kristinuskon kasvattama etiikka on ”itsessään epäilyttävä taikaluotihumpuuki”, käärmeöljyä joka toimii parhaiten yhteiskunnassa joka ei toimi. (Maallinen hyvinvointi vähentää uskonnollisuutta tilastojenkin mukaan, juoksuhaudoissa ei ole ateisteja sanoo moni uskovainen jne.).

    Mutta jos joku lisää pahoinvointia vaatimalla pidempiä työpäiviä. Ja jos joku lisää pahoinvointia ajatuksella että palkalla ei ole väliä ja niitä on romutettava (on suunta kohti orjatyötä jossa on pakko ottaa työtä ns. minumaalisia luontaisetuja vastaan). Niin tottakai siihen puututaan. Sillä tässä muutetaan järjestelmää. Ja nimenomaan suuntaan jossa oikeudenmukaisuus vähenee siksi että ”saatais rahaa valtiolle”. Ei tämä ole kansalaisten hyvä vaan vallankäyttäjien lompakolle hyvä.

    Toki on hyvä katsoa onko palkka liiallinen (Kirkonmies joka saa kuussa palkkaa yli 3000 euroa – mukaan lasketaan luonnollisesti kaikki luontaisedut autoetuja jne myöten – on by definition ylipalkattu.) mutta on syytä katsoa onko jonkun työputki buenout -tasolla ja riittääkö eiburnout -tasoinen työnteko säälliseen elämiseen. (En ole päivääkään kerännyt työttömyyskorvausta ja jopa sairaspäivät hajottavat. En ymmärrä mtien joku voi olla työttömänä hajoamatta. Osa kuitenkin näyttää hampun voimalla tai muuten kykenevän, iloisesti. Kyllä olisi heille hyvä jotain puuhaa varmasti saada. Masentaisi ja ärsyttäisi liiketilojen ikkunatkin kenties vähemmän sen jälkeen.)

    BKT on äärimaterialistinen hyvinvoinnin mittari. Raha=onni. Näin ilmeisesti siellä armeijassa, jossa voidaan lähettää ihmisille tieto että minkä maantieteellisen alueen kivenkoloon aivot todennäköisesti räjähtävät (sotaan joutuminen lisää kuolemistodennäköisyyttä ihan sikana) ja jossa tätä pidetään yhteydenpitona.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.