Miten eteenpäin?

Vuodenvaihteen katsauksissa on todettu Tasavallan presidenttiä ja pääministeriä myöten,että kestävyysvajeen Suomella ovat väistämättömät korjaukset pian edessään. 

Päätoimittaja Heikki Hakala kirjoittaa nykyisen kriisin syistä (ESS 29.12.). Rahoitussektorilla toimineiden ihmisten kohtuuton riskinotto ja ahneus omien etujen kahmimisessa ovat johtaneet käsittämättömään moraalikatoon. ”Sen vuoksi olemme nyt ajautuneet tilanteeseen, jossa sekä ylivelkaantuneiden maiden että ylivelkaantuneiden pankkien tukeminen syö käytännössä koko euroalueen voimavarat”.

Esko Aho toteaa (HS 29.12.), ettei entiseen ole paluuta. Teollisen perustan kestävyydestä on huolehdittava: ”Pitää uskaltaa tehdä asioita, joihin yleinen mielipide suhtautuu epäilevästi, jopa vihamielisesti.” Samaa päättäväisyyttä alkaa olla yli puoluerajojen, vaikka keinoista on myös erimielisyyttä. 

_ _ _

On kysyttävä, miten tästä päästään eteenpäin.  Itse ajattelen, että ratkaisu löytyy kolmesta pääkohdasta, työnteon lisäämisestä, sivistyksen vahvistamisesta ja omien vahvuuksien, ennen kaikkea ympäristöalan vahvistamisesta.

Ikäluokkien pienentyessä tuottavaan työhön tarvitaan entistä suurempi osa työikäisestä väestöstä. Työurien pidentäminen molemmista päistä ja keskeltä on usein esillä.  Vuotuinen työaika on muutamassa vuosikymmenessä lyhentynyt noin 100 tunnilla. Siksi myös  työajan on pidennyttävä.  Maan vauraus hankitaan työnteolla, ei lainarahalla. Nyt valtion budjetista 15% on lainattu ulkoa.

Työnteon on oltava työntekijälle aina kannattavampaa kuin olo ilman työtä. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on paljon työllistymismahdollisuuksia, kun työntekijän palkkaamista ei liikaa hankaloiteta. Moni yrittäjä harkitsee luopumista, jos löytyisi jatkaja. Tämä koskee myös maatalousalaa. Usein hyvin raskas työ yrittäjänä ei kuitenkaan houkuttele, kun vaihtoehtona on korvausten varassa eläminen.

Presidentti Niinistö käytti uutta ilmaisua oleskeluyhteiskunta. Se herättänee joissakin närkästystä. Saksan ja Ruotsin toimet työllisyyden parantamiseksi osoittavat kuitenkin, että oleskeluyhteiskunnalle on vaihtoehtoja - nimittäin jos maalla on malttia vaurastua. 

_ _ _ 

Jatkossa suuri kysymys on, mitä hyvinvointipalveluita pidetään yllä ja minkä tasoisina. Oikeudenmukaisuus edellyttää heikoimmista huolen kantamista.  Vaikea oikeudenmukaisuuskysymys on, mistä palveluista karsitaan kun kaikkeen nykyiseen ei ole jatkossa varaa. 

Ahkeruuden lisäksi sivistys on pienen maan vahvuus. Suomi on perinteisesti korkean koulutuksen maa. Huolestuttavaa on kouluviihtyvyyden aleneminen. Ilo mennä kouluun ja halu oppia edellyttävät sitä, että luokissa vallitsee rauha ja opettajaa kuunnellaan. Suomessa on jotain vialla, kun koulurauha ja -kuri ovat Euroopan häntäpäässä. 

Sivistykseen kuuluu myös oman kulttuurin ja omien kielten arvostus.  Taiteet ovat kulttuurin luovuuden lähde ja käyttövoima. Uskonto – Suomessa erityisesti kristinusko – antaa henkisen ja hengellisen pohjavireen, johon arvot ja toivo kiinnittyvät. Viime vuosina kristinusko on aiheetta ja liian usein leimattu ahtaaksi ja suvaitsemattomaksi.  Perustansa ja lähtökohtansa kieltävällä kulttuurilla on harvoin tulevaisuutta.

_ _ _ 

Kolmanneksi on löydettävä omat vahvuudet. Mielestäni ne liittyvät ihmisen luontosuhteeseen ja luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Olen ylpeä siitä, että Lahden Kujalaan nousee maamme suurin,  teollisen mittakaavan biokaasulaitos, joka hyödyntää teollisuus- ja yhdyskuntajätettä.   Tämän tulisi olla yleisenä mallina siitä, kuinka kaatopaikkojen ja vedenpuhdistamojen  jätteet muutetaan lämmöksi, biokaasuksi ja lannoitteeksi.

 

Salon Halisissa on maatilalla koekäytössä suomalaisen keksijän siirrettävä biokaasulaitos, jonka prosessi on nopea ja tehokas. Kuutiosta lantaa syntyy 18 bensiinilitraa vastaava määrä kaasua. Tilan karjan lannasta saatava biokaasu riittää vuodeksi 55 henkilöauton polttoaineeksi (Salon Seudun Sanomat 16.12.).  Tämänkaltaisia laitteita valmistavat tehtaat voivat olla tulevaisuuden nokioita ja enemmänkin: ne vastaavat osaltaan maailmanlaajoihin haasteisiin kasvihuonepäästöistä ja öljyn loppumisesta. 

Yhteinen isänmaa on lahja ja tehtävä. Jokainen sukupolvi tekee siinä osansa elämän mahdollisuuksien puolesta ja antaa maan seuraavalle polvelle. Periksi ei kannata antaa. Jokaista tarvitaan, nuoria ja varttuneita, maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia.  Sen sijaan velaksi eläminen, laakereilleen jääminen ja naiivi luottamus, että joku toinen hoitaa kaiken puolestamme, johtavat sivuraiteelle, jonka päässä on pian pysäytysparru.

(artikkeli on ilmestynyt ESS:ssa 3.1. hieman lyhyemmässä muodossa)

9 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Meidiassa on keskusteltu Ummayah Abu-Hannahin HS:n sunnuntaiesseestä, jossa hän sanoo suomalaisten rasismin syyksi muuttoonsa Hollantiin. Hän täsmentää, että rasismia kohtasi hänen Afrikasta adoptoitu tyttärensä. Asiat voivat näyttää erilaisilta eri näkökulmista. Abu-Hannahin olisi pitänyt olla pari vuotta sitten Lahden Ristinkirkon kansainvälisessä Tuomas-messussa, jossa musiikista vastasi afrikkalaisten ja kantasuomalaisten rumpuryhmä. Saarnan piti Etelä-Afrikan suurlähettiläs Bukelva Hans. Hän on isoäiti, pastori ja lääkäri. Messuun oli kutsuttu eteläisestä Afrikasta lapsen adoptoineita perheitä, joita oli tullut eri puolilta Etelä-Suomea. Väkeä messussa oli yli 800.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Talous, joka lainaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, ei ole terve. Jostakin on tingittävä miljardeja. Juustohöylä ei ole oikea, koska se rassaa juuri siellä, missä on avuttomimmat etujensa puolustajat.

    Kun olemme siirtäneet savupiiput pois nurkiltamme saastuttamasta, meidän velvollisuutemme on auttaa luonnonsuojelussa maita, joita teollisuutemme nyt saastuttaa. Emme voi kieltää kiinalaiselta hyvinvointia, jonka katsomme kuuluvan i itsellemme, mutta siinä on katastrofin siemen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Bloggasin näköjään samaan aikaan samaan asiaan liittyen kuitenkin varsin eri näkökulmasta. Entä jos kysymys onkin, onko meillä jatkossa varaa nykyisenlaiseen elintasoon ylipäätään, tai kuinka kauan on? Kts blogini.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Särkiön Pekan tekstit ovat asiaa ja rehdillä mielellä laadittuja.

    Suuren ammattiliiton p-johtaja ei ota vastuuta, vaan kieltää eläkeiän noston sillä verukkeella, että maassa on 250 000 työtöntä. Hän varmaan tietää itsekin, että heitä asia ei koske, vaan niitä, joilla on työpaikka. Pitkäaikaistyöttömissä on paljon niitä, jotka eivät tule koskaan työllistymään syystä tai toisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Raimo, omassa blogipostauksessasi on tärkeää pohdintaa elintason alentamisen välttämättömyydestä. Vielä joitakin vuosia sitten käytettiin sanaa elämäntaso tarkoittamassa aineetonta hyvinvointia materiaalisen hyvinvoinnin vastapainona. Viime aikoina tämä ajatus on ollut lähes tabu, koska kulutuksen väheneminen merkitsisi talouskasvun leikkaamista ja kansantaloudern ongelmia. Mutta nytkin voidaan tehdä sama pysäyttävä havainto kuin aiemminkin: elintason nostaminen ei välttämättä lisääkään onnellisuutta. Vapaaehtoisesti palkojaan leikkaavat voivat olla huutomerkkeinä tälle ajalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Elinkeinojärjestelmässmme on periaateessa kahdenlaista yritämistä, lisäarvoa tuottavaa ja tuotamatonta ja samalla olevaa arvoa kuluttavaa. Jälkimmäiset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja samalla lähes kaikesssa yrittämisessä ovat raamatit alkaneet maksaa tauluja enemmän. Olisi palattava tuottamaan ja kauppaamaan kunnon substansseja ja ravistettava loiset terveen elinkeinoleämän turkista. Loisilla tarkoitan substanssityhjiä välistävetäjäyrityksiä, jotka imuroivat rahnaa pois esim. kotimaisen kulutuksen piiristä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Olen samaa mieltä kanssasi Seppo siitä, että on kaupattava kunnon substanssia. Päinvastainen esimerkki ovat vaikkapa sellaiset finanssituotteet, jotka pelaavat virtuaalisella arvon nousulla ja kerryttävät kuplia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Tänään HS:ssa hyvä kirjoitus Lapin yoston ympäristöoik. prof. Kai Kokolta: ”Vasta-argumentti ilmastolaille on ollut Suomen kilpailukyvyn vaarantuminen. Tosiasiassa tilanne on päinvastainen. Suomen osaamiseen liittyvä kilpailukyky vaarantuu v:teen 2050 mennessä, jos meillä ei varauduta kunnolla ilmastonmuutokseen. Muutos olisikin käännettävä vihreän talouden innovaatioiksi ja niiden viennin avulla uusiksi työpaikoiksi. … Suomessa kuten muuallakaan ei voida jatkaa fossiilisten polttoaineiden varaan rakentuvaa taloutta, vaan niiden tilalle on kehitettävä erilaisia kotimaisia biopolttoaineita.” Pienet ja tehokkaat biokaasulaitokset suurten maatilojen yhteydessä poistavat metaania ilmasta ja muuttavat sen liikennepolttoaineeksi. Samalla lietelannasta saadaan kiinteätä lannoitetta, joka on helppo levittää ilman hajuhaittoja ja suurta riskiä vesistöjen rehevöittämisestä. Tässä voisi olla sopiva innovaatio teollisuudelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Hiukan suhtaudun skeptisesti tähän työajan pidentämiseen. Käytännössä puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan kuitenkin on työnpulaa. Sen verran tiedän jo eläkkeitä leikatun, että kyynisenä ihmisenä epäilen työiän pidennyksen tarpeen johtuvan todellisuudessa rahapulasta. Odottelen rauhassa milloin tulee esiin se, ettei eläkkeitä pystytä maksamaan.

    Itselläni on ollut mahdollisuus opiskella tutkinnon lisäksi mahdollisuus on lukea, mutta elinikäinen oppiminen vaatii varoja. Olen senkin joutunut oppimaan, että harkintaa kannattaa käyttää siinä mitä ehdottaa. Toisaalta itse on joutunut hirveästi pienentämään kuluja ja huomaamaan sen, että kuinka paljon voi tosiaan tehdä itse. Mutta se on toisen palkasta pois, joten kierre siirtyy säästäessä. Kokemus antaa taitoa, edellisen taantuman virheitä ei tee. Kaikki vedettävä alas ja odotettava kevättä. Ihan väkisin tulee mieleen, että yrittäjän puolisona ei ole mahdollisuuksia edes sossuun. Työttömäksi pääsemiseksi pitäisi tehdä mieletön paperityö ja sekin taitaisi olla turhaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.