1 Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi?

------

6 Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! 7 Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne? 8 Ei, te itse teette vääryyttä ja riistätte muilta, jopa omilta veljiltänne.

9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Kysymys on kristittyjen keskinäisistä riita-asioista. Miten sitä pitäisi soveltaa tämän päivän maailmaan? Voiko pakanoiden edessä käräjöinnin rinnastaa asioiden setvimiseen suomalaisessa oikeuslaitoksessa? Suomen kirkon vallitsevan raamatuntulkinnan mukaan kirkon sisäiset riidat voi viedä maalliseen tuomioistuimeen: meillä ei ole kanonista lakia. Ja hyvä niin.

Jakeessa 7 Paavali antaa ymmärtää, että olisi parempi — siis kristillisempää — kärsiä vääryyttä kuin käräjöidä. Jakeessa 8 Paavali sitten viittaa siihen, että asioita käräjille vievä on ahne ja pyrkii riistämään vastapuolta. Elävästä elämästä tiedämme, kuinka oikeassa Paavali oli. Näiden jakeiden radikaalein ajatus on se, että rahasta ja omaisuudesta riitelevä on väärintekijä — riippumatta siitä, kumpi on oikeassa!

Paavalin retoriikka huipentuu teesiin: … vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Aika rankasti sanottu omia oikeuksiaan puolustavasta! Sitten Paavali listaa esimerkkinä väärintekijöistä joukon paheiden harjoittajia. Tästä listasta tämän päivän kirkolliseen keskusteluun on poimittu vain kaksi sanaa: malakoi ja arsenokoitai, jotka -38 käännös suomensi hekumoitsijat ja miehimykset ja -92 käännös selittäen miesten kanssa makaavat miehet.

Miten meidän pitäisi lukea 1 Korinttolaiskirjeen 6. lukua? Pitäisikö se asia ottaa vakavasti, mistä Paavali varsinaisesti puhuu? Seuraukset esimerkiksi kirkolliseen oikeudenkäyttöön olisivat dramaattiset. Ja nyt en puhu vain lähetysmäärärahojen jakamisesta.

Vai pitäisikö paheluettelo ottaa kokonaisuudessaan syynäyksen kohteeksi. Silloin ensiksi huomio kiintyisi nykyajassa ahneuteen: missä kulkisi esimerkiksi sijoitustoiminnassa se raja, jonka ylittäjät suljettaisiin Jumalan valtakunnan ulkopuolelle? Ja mitä aviorikokseen tulee, niin Jeesus torjui avioeron ja määritteli uudelleen avioitumisen aviorikokseksi...

Vai onko 1 Kor 6 oikea tulkinta se, että kaikki muu on aikaansa ja tilanteeseensa sidottua ja siten yhdentekevää, paitsi kaksi sanaa: malakoi ja arsenokoitai. Jokainen voi päätellä, millaista rusinoiden poimimista pullasta tämä on.