Mistä on pienet homot tehty?

Täällä törmää toisinaan keskusteluun homoseksuaalisuuden syistä. Asiaa eri aikana selvittäneiden tutkijoiden lisäksi — jos mittarina käyttää viestien lukumäärää ja äänenpainoja — erityisasiantuntijoita aiheessa ovat homoseksuaalit itse sekä konservatiivisiksi luokitellut uskovaiset.

Homoseksuaalisuutta pidettiin pitkään mielisairautena. Uskottiin, että etäinen suhde toiseen vanhempaan tai varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voisivat selittää seksuaali-identiteetin poikkeavuuden. Psykiatriset ja elinympäristöön liittyvät selitykset kuitenkin kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja 17. toukokuuta vuonna 1990 Maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta.

Tämän jälkeen katseet kääntyivät kohti biologista selitystä. Merkittävimmät havainnot on tehty tutkimalla niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat sikiöön äidin raskauden aikana. Erityisen mielenkiinnon kohteena on sikiön kokema hormonialtistuma, mutta myös geenien vaikutusta on tutkittu.

Tiedämme, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta potevista naisista 37% kuuluu seksiaalivähemmistöihin. Toisaalta Bayleyn ja Pillardin homomiehilla tekemä tutkimus vuodelta 1991 osoittaa homoseksuaalisuuden multifaktoraalisen periytyvyyden, siis sen että perimällä on vaikutusta, mutta se ei selitä kaikkea. Nykyisen käsityksen mukaan geenien vaikutus on noin 30% ja epigeneettiset selitysmallit keskittyvät siihen, miten geenit herkistävät sikiötä tietyille hormoneille.

Aivotutkimuksen osalta tiedetään, että heteronaisten ja homomiesten aivojen rakenne muistuttaa toisiaan ja heillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Heteromiehillä ja lesbonaisilla on vastaava samankaltaisuus aivojen rakenteessa ja heillä vasen aivopuolisko dominoi. Erityisesti tämä näkyy mantelitumakkeen hermoyhteyksissä. Aivojen kehitystä on selitetty geenien ja hormonien yhteisvaikutuksella.

Tuoreessa Archives of Sexual Behavior -tiedelehden artikkelissa päädytään havaintoon, että aivojen hypotalamuksen inah3-alue säätelee seksuaalista kiinnostusta. Naisista kiinnostuneilla (heteromiehet ja lesbonaiset) alue on suuri, miehistä kiinnostuneilla (heteronaiset ja homomiehet) alue on pieni. Hypotalamuksen inah3-alue kehittyy testosteronin vaikutuksesta 6-8 viikon sikiöiässä. Geenit, äidin terveydentila ja jopa stressi vaikuttavat sikiötä altistavan testosteronin määrään.

Miksi homoseksuaalisuuden syy kiinnostaa uskovaisia?

Eri uskontojen parissa 1900-lukua leimaa torjuva, osin vihamielinen, suhtautuminen seksuaalivähemmistöön kuuluviin ihmisiin. Osin tämä on jatkunut meidän päiviimme saakka. On keskusteltu siitä, voiko seksuaalivähemmistöön kuuluva toimia kirkon tehtävissä tai onko samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja puolesta rukoileminen pakollista, jos pappi kokee sen vastenmieliseksi. Viimeisin kiista koskee tunnetusti sateenkaariparin kirkollista vihkimistä.

Mietin, olisiko tässä alitajuisesti sellainen ajatus, että homoseksuaalisuus olisi mukavampi selittää yksilön omaksi valinnaksi. Tällaisen valinnan tehnyttä henkilöä olisi helpompi syyllistää kuin jos kyse olisi ihmisen ominaisuudesta. Näin ajatteleva saattaa pyrkiä hyvin agressiivisestikin kiistämään homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden.

Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että tiedämme 100% varmuudella, että geenit määräävät ihmisen ihonvärin. Tämä tieto ei ole kuitenkaan poistanut maailmasta rasismia. Ehkä se vaan on niin, että syntinen ihminen on altis asettamaan itsensä toisen yläpuolelle vaikka omatunnossaan tietäisi sen vääräksi.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Sari: ”Minä sanon vain, että jos ihminen oman kokemuksensa mukaan on muuttunut seksuaaliselta suuntautumiseltaan, ei ole syytä pitää häntä valehtelijana, erehtyneenä -tai biseksuaalina.”

    Tästä olemme samaa mieltä.

    Haluaisin esittää yhden kysymyksen. Oman käsityksesi mukaan kuinka suurella osalla maailman ihmisistä seksuaalisuus muuttuu elämän aikana siten, että heistä tulee homoista heteroita tai toisin päivän? En pyydä mitään tarkkaa lukemaa, mutta suuruusluokkaa siitä, millaisesta prosentuaalisesta osuudesta on mielestäsi kysymys.

  2. Menee vähän metakeskusteluksi, mutta en malta olla sanomatta;) Oma olettamukseni on, että joidenkin keskustelua ja ehkä käsityksiäkin siivittää aitoamerikkalainen apologismi. Siihen viittaa se, että toistellaan mantranomaisesti ja monisanaisesti esim. Ameriikan kreationisteilta tuttuja hokemia tyyliin ”se nyt on vain teoria” tai ”tiedemiehet ovat erimielisiä”.

    Toisessa keskustelussa ollaan huolissaan siitä, että some lynkkaa toimitusjohtajan yhdestä sanasta. Minusta aiheellisempi huoli olisi se, että netti antaa kaiken maailman pseudotieteilijöille ja lahkolaisille tehokkaita välineitä erinäisten höpöoppien levittämiseen. Tällainen ”tieto” leviää sitten kulovalkean tavoin otollisessa maaperässä.

    Amerikoissa ollaan jo niin pitkällä, että eri kansanosia varten on selkeästi esim. omat uutiskanavat, ja presidentti tuomitsee valemedioiksi ne, jotka eivät häntä miellytä. Olen vielä toiveikas, että suomalaisten lukutaito ja arvostelukyky riittäisi, eikä meille tulisi vastaavaa tilannetta. Onhan noita magneetti- ja oikeamedioita tosin jo meilläkin.

  3. Homoseksuaalisuus oli aikoinaan suuri haaste sekä psykoterapeuteille että psykoanalyytikoille. Kaikki vakava tutkimus tukee homoseksuaalisen suuntauksen pysyvyyttä . Koska kaikissa on tietty, huom vain tietty, biseksuaalinen tendenssi, niin on tietenkin rajatapauksia jossa biseksuaalinen lopulta kallistuu jompaan kumpaan suuntaan. Sitten on olemassa vakaa biseksuaalinen populatio jotka eivät muutu suuntaan tai toiseen.

    Psykoterapian tuloksista on paljon tutkimusta ja juuri homoseksuaalisuuden kohdalla kaikki vakavat psykoterapeuttiset koulukunnat ovat lopettaneet heidän ”parantamisen” taipumuksestaan. Sen sijan on todettu se , että he ovat ehkä helpommin haavoittuvaisempia ja siksi tarvitsevat terapiaa muihin psyykkisiin ongelmiinsa . Monella homoseksuaalisella on erityislahjakkuutta erillaisilla esteettisen elämän alueella ja sitä myöten he kokevat myöskin elämän traumoja voimakkaammin. Samoin heistä löytyvä hoivaava elementti tekee heidät herkkätuntoiseksi ihmissuhteiden suhteen ollen itsekin herkästi reagoivia omissa suhteissaan.

    Myöskin homoilla on vaikeuksia ihmissuhteissa ja he hakeutuvat terapioihin niiden takia tekemättä sunntaustaan ongelmaksi. Ottaa aikansa ennenkuin hetero terapeutti oppii kuuntelemaan heitä tehokkaalla tavalla. Joskus se ei suju ja on vahinko että homoseksuaaleja terapeutteja on suhteellisen vähän.

    Tietääkseni vain jotkut uskonnolliset yhteisöt väittävät ”parantaneensa” homoja . Luulakseni nämä tulokset on kyseenalaistettu useaan otteeseen.

    • Olisin itse ajatellut, että parisuhde on parisuhde riippumatta henkilöiden sukupuolesta. En osaa ajatella sitä siten, että heteroseksuaali pariskunta tarvitsee heteroseksuaalin parisuhdeterapeutin ja homoseksuaali pariskunta homoseksuaalin terapeutin.

      Mitä tulee eheytykseen, merkittävimmät alan järjestöt lienevät amerikkalaiset Love in Action ja Exodus International. Molemmat on lopettaneet vuosikymmeniä kestäneet eheytysterapiat ja todenneet julkisuudessa, että eivät ole koskaan onnistuneet käännyttämään yhtään homoa heteroksi.

      Suomessa Elävät Vedet ry järjestää Armon matka -kursseja, jolla käsitellään myös ei-toivottua kiinnostusta samaa sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. En tiedä, voiko Elävät Vedet ry:n toimintaa enää kutsua eheyttämiseksi, aikaisemmin se järjesti myös eheytys-leirejä.

      Länsimaissa eheytystoimintaa säädellään lainsäädännöllä terveydenhuollon ammattilaisten osalta ja toiminta on lähes kaikissa maissa kiellettyä. Ainakin Isossa Britanniassa kaavaillaan parhaillaan lainsäädäntöä, joka kieltäisi homoseksuaalien eheyttämisen myös ammattimaisen terveydenhuollon ulkopuolella eli nimenomaan uskonnollisilta yhteisöiltä.

    • Olen tavannut useampia homoja keskusteluhoidossa mutta vain yhden pariskunnan. Mielestäni kesti aikansa ennenkuin opin soveltamaan psykologista ymmärrystä heidän suhteensa ja menetin pari kontaktia kömpelyyteni johdosta. Tuo parisuhde kontakti meni suhteellisen hyvin siten että he pystyivät eroamaan ilman että ketään ”murhattiin”.

      Välillä tunsin, että suurin vaikeus oli tulla hyväksytyksi ,ei terapeuttina, vaan koska olin hetero. Eli olen kokenut sen aika usein, että homoillakin on vaistomainen puolustusasenne heteroja kohtaan ja päinvastoin.

    • Markku Hirn: ”Eli olen kokenut sen aika usein, että homoillakin on vaistomainen puolustusasenne heteroja kohtaan”

      Tuosta olen kyllä hieman eri mieltä. En ainakaan itse koe homoseksuaaleja suljetuksi yhteisöksi, joka toimii pääasiassa keskenään.

      Olen päivittäin interaktiossa heteroseksuaaleiksi tietämiini tai olettamiini ihmisiin enkä ole koskaan kokenut, että meidän välillä olisi jokin vastakkainasettelu tai puolustusasenne.

      Olen tässä lähiaikoina menossa hammaslääkärille, jonka oletan heteromieheksi. Tai siis enhän minä hänen seksuaalista suuntautumista mieti vaan hampaitani käyn siellä tarkastuttamassa.

    • Jusu, en puhu ryhmät vastakkain kohtaamisesta, vaan kasvoista kasvoihin kahden kesken tai pikku porukssa kohtaamisesta. Siinä yhteydessä tuntee aivan selvästi yhteyden puutteen tai että yhteys on hyvin varauksellinen . Se on tietenkin molemminpuolista. Kohtaamistasolla ennakkoluulot ainakin homomiesten suhteen pitävät paikkansa. Heillä ei ole vaikeuksia keskustella ja luoda ystäväsuhteita heteronaisiin mutta jännitys syntyy heteromiesten suhteen.

      Koska olin töissä terveydenhuollossa jossa tapasi useita homomiehiä hoitotehtävissä eikä vain potilaina , niin koin säännön mukaisesti tällaista. Siis kannanottoni on täysin subjektiivisesta kokemuksesta lähtöisin.

    • En tietenkään voi kiistää sitä, etteikö subjektiivinen kokemuksesi olisi aito. Varmasti noin voi olla ja onkin joidenkin ihmisten kohdalla.

      Jos ajattelen omia kohtaamisiani kahdenkesken työpaikalla tai asiakkaan luona, tunnistan kyllä sen että joidenkin ihmisten kanssa on helpompi kohdata kuin toisten, mutta omalla kohdallani se ei korreloi sukupuolen kanssa eikä myöskään seksuaalisuuden. Kohtaan päivittäin paljon ihmisiä, joiden seksuaalisuutta en edes tiedä tai jotka eivät tiedä minun.

      Minulla on ystäväpiirissä paljon heteromiehiä, joiden kanssa minulla on aivan luonteva suhde ja toisaalta myös muutama homomies, joihin koen tiettyä varauksellisuutta. Se ei johdu heidän seksuaalisuudestaan vaan siitä, että joidenkin kohdalla luonteemme kohtaavat paremmin ja toisten kanssa on puolestaan vaikea päästä samalle aaltopituudelle vaikka mitään vihamielisyyttä välillämme ei ole.

      Mietin, että voisiko kyseessä olla myös sukupolviasia. Olen itse nelikymppinen ja oletan, että olet minua jonkin verran vanhempi. Ehkä meidän sukupolvien välillä on eroja siinä, kuinka erikoisena tai tavallisena homoseksuaalisuus ylipäätään nähdään. Olen jotenkin huomannut, että mitä nuorempi ihminen sen yhdentekevämpää asia on.

    • Toivon että olet oikeassa iän suhteen. Olen todellakin melkein ikäloppu. Näen ympärilläni kuinka teiniikäiset lastenlapset suhtautuvat asiaan rennosti koskaan sitä problematisoiden.

  4. Josko vielä pohdiskelisin itse asiaa. Arvelen, että merkittävä syy vastustaa homoseksuaalisuutta ihmiselle tyypillisenä ominaisuutena on tiukka suhtautuminen luomiskertomukseen. Jos myönnetään homoseksuaalisuuden luonnollisuus, ei ole pitkä matka ajatukseen, että se kuuluu myös Jumalan luomistyöhön.

    Suurimmalle osalle kristittyjä homoseksuaalisuus ei ole ongelma, eikä sen määritteleminen synniksi ole heille tarpeen. Vähissä ovat myös kirjaimellisesti luomiskertomukseen uskovat. Taisipa joku paavikin myöntää, että evoluutiossa on sittenkin ideaa, mutta Jumala sen keksi eikä Darwin;)

    Joidenkin kristinuskon tulkintaan taas ei millään sovi, että esimerkiksi homoseksuaalisuus olisi Jumalan silmissä hyväksyttävää. Heitä varmaankin viehättää tiukka, yksinkertainen ja yksioikoinen uskon tulkinta. Sekä se, että voi paheksua ja ounastella homojen päätyvän kadotukseen. Lienee joidenkin ihmisten luonto tuollainen.

    • Mietin joskus, että voisiko tuossa olla myös taustalla hyvin konservatiivisiin yhteisöihin kuuluvia (syvällä kaapissa olevia) seksuaalivähemmistöjen edustajia, joilla on niin kova henkilökohtainen intressi yrittää selittää asia niin, että seksuaalinen suuntautuminen olisi jotain, jonka voisi muuttaa.

    • Niin joo, joitakin tuollaisia tyyppejä on ainakin amerikoissa löytynyt. En ihmettelisi, jos ääripiireissä tuota esiintyisi huomattavastikin. Jos käsitys itsestä on jyrkässä ristiriidassa yhteisön vaatimusten kanssa, voi tulla tarve nujertaa se oma käsitys jotenkin. Ehkä myös epäilyjä ja kiinnijäämisen pelkoa yritetään hälventää saarnaamalla tulta ja tulikiveä homojen päälle.

    • Toiseus, muukalaisuus, erilaisuus … kaikki pelottavia asioita. Ihmeellistä kyllä, näitä asioita näyttävät eniten pelkäävän ne, jotka samalla kehuvat erinomaista uskoaan ja raamattu-uskollisuuttaan. Eikö Raamattua lukien ja uskoon nojautuen pitäisi olla vapaa pelosta ja huolesta?

    • Ehkä joitakin uskovia kalvaa tulkintojen erilaisuus ja suuri määrä? Kun mieli kaipaisi yhtä ainoaa kiveen hakattua totuutta (sitä omaa), ja mielellään vielä tuomiota ja rangaistusta niille, jotka kehtaavat tulkita toisin. Täytyyhän olla niiden toisten syytä, että hämmentää ja pelottaa?

      Tämä ihan vaan keittiöpsykologin tutkinnolla, mutta minusta ajattelemisen arvoinen asia;)

    • Tiedän, että tästä kommentista moni kimpoaa seinille, mutta on tilastollinen fakta, että alhainen loogisen päättelykyvyn määrä korreloi konservatiivisen ideologian kanssa.

      Tuota selitetään sillä, että henkilö, joka ei niin helposti omaksu monimutkaisia konsepteja, kaipaa ympärilleen sitä turvaa, jonka hyvin tarkkarajaisiin sääntöihin perustuva konservatiivinen ideologia tarjoaa.

      Sen huomaa täälläkin kommenteista, joissa vaaditaan kirkkoa määrittelemään jokin virallinen oppi tai piispaa ottamaan kantaa johonkin eettiseen kysymykseen. Tavallaan halutaan ulkoistaa jokin eettisesti monimutkainen asia jonkin auktoriteetin päätettäväksi.

    • Ja siitäpä syystä on aika ankeaa, että kaksi sellaista piispaa – jo nyt eläkkeelle jäänyttä – jotka uskalsivat rohkeasti ottaa kantaa monenlaisiin eettisiin kysymyksiin kirkossamme ja yhteiskunnassamme, saivat ’uskovaisilta’ aikamoiset ämpärilliset niskaansa.

    • Juu, kyllä luomisteologia on siellä ytimessä. Esimerkiksi tämä Rautalammin kirkkoherraksi pyrkinyt Massinen:”Massinen näkee, että Jumala eheyttää rikkinäisen ja hänen mukaansa homoseksuaalisuus ei ole Jumalan vaan synnin luomaa.”

      Koska on mahdotonta ajatella, että hyvä jumala loisi ihmisen identiteettiin lähtökohtaisesta epäraamatullista ja/tai synnillistä kuviota, on epätoivottavan mekanismin oltava muualta, siis synnistä tai syntiinlankeemuksen seurausta. Jotkut alkavat horista jopa geneettisistä muutoksista tai rappeutumisesta syntiinlankeemuksen jälkeen matkan varrella, joka ilmenee sitten myös tällaisina luonnonoikkuina. Eliväthän ensimmäiset ihmiset Raamatun selvän todistuksen mukaan jopa satoja vuosia, kun geenit tms. mitä ilmeisimmin vielä hehkuivat luomisen jälkeistä paremmuuttaan. Ja nämä näin uskovat ovat valmiita nielemään vaikka todellisen tabun eli sukurutsan, kun niille ensimmäisille ihmisille piti (avio)kumppanit saada sisaruksista ja/tai lähisukulaisista. Sen kuvion voi kuitenkin sijoittaa ajallisesti niin kauas, että se ei enää häiritse levotonta omaatunto tai ymmärrystäa. Ihan mikä vaan kelpaa, kunhan ei tarvitse hyväksyä sateenkaariväkeä.
      Rautalammin kirkkoherrasta: https://yle.fi/uutiset/3-10400431

Vihervaara Jusu
Vihervaara Jusu
Kirjoittaja on insinööri, sateenkaariaktivisti ja ajattelija. Hän kirjoitti nimellä Jusu Vihervaara Kotimaa24 ylläpidon luvalla.