Missä on kirkon ajatushautomo?
Englanniksi se on think tank. Suomeksi ajatushautomo, ajatuspaja tai jopa ajatusmylly. Toiminta-ajatuksena on tuottaa ideoita ja kehittää näkemyksiä politiikan tai jonkin muun intressiryhmän tarpeisiin. Esimerkiksi suomenruotsalaisilla on Magma, kokoomuksella Suomen Toivo, demareilla Kalevi Sorsa -säätiö ja vasemmistoliitolla Vasemmistofoorumi. Riippumattomia ajatushautomoita ovat ainakin Demos Helsinki ja e2.
Isossa maailmassa think tankeissa voi olla satoja työntekijöitä, Suomessa yleensä vain kourallinen.
Onko kirkolla omaa think tankia? Tarvitseeko se sellaisen?
Kirkon tutkimuskeskus toteuttaa eräitä ajatushautomon piirteitä: se tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi ja avaa toisinaan ovia hämärään tulevaisuuteen. Toisaalta tutkimuskeskus on kirkkohallituksen työrukkanen ja sidoksissa hallinnon päätöksiin. Tutkimuskeskus ei myöskään ole tehnyt kovinkaan usein tulevaisuustyötä, pikemminkin katsonut menneisyyteen (usein lukujen valossa) ja tehnyt siitä analyysia.
Kirkon viime aikaisissa tulevaisuusselonteoissa on hitunen think tank -henkeä. Tai olisiko kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta salaa kirkon ajatusmylly?
Ajatushautomon roolia kirkossa voi toteuttaa myös jokin keskustelufoorumi tai säännöllinen tapahtumakokonaisuus, kuten Kirkkopäivät. Kirkkopäivillä voi olla kanavia, joissa on ajatushautomomaisia pirteitä.
Voiko Kotimaa24:n blogistiyhteisö muodostaa kirkon ajatuspajan? Tai joku muu verkkoyhteisö?
Entä onko Suomen Teologinen Instituutti konservatiivisen teologian ajatushautomo? Ovatko Kaunaisten Raamattuopiston vuosittaiset Teologipäivät think tank?
Minkälainen ajatushautomo kirkkoon tarvittaisiin?
Ainakin sen pitäisi olla riittävän vapaa kirkkopoliittisista sidonnaisuuksista.
27 kommenttia
Kari-Matti Komppaan sua kybällä, paitsi, et mä nyt en ihan heti kumminkaan menis tuplaan tota Apusen liksaa, kunen tiä mitä se tienaa. Mä kumminkin luulen, et se tulee himajengeineen ihan kliffasti toimeen nytkin. Fiksu ja redi kundi se on kyl ihan saletisti. Duunannu ihan gutaa duunii tuol EVA:ssa ja jo ennenki.
Eija. Komee ja stydi biisi. Tykkäsin:) Kuuntelin stereona mun kunnon hifidelitykaikkareista. Bändi tykitti taustat täysillä ja tää stara veti ihan stailisti.
Aamulehdessä silloin joskus kun notkuttiin Tillikassa oli lukemisen arvoista vain Apusen jutut, mutta taisi Mattikin olla silloin huomattavasti radikaalimpi, eikä saanu tehdä kuin elokuva-arvosteluja.
Ajatushautomo sijaitsee varmaan niiden päässä, jotka ajattelevat. Tulevaisuudentutkija Elina Hiltusen kirjassa Matkaopas tulevaisuuteen (2012 talentum) tulee esiin, että hiljiaset signaalit nousevat liepeillä, ei valtavirrassa. Uusien näkökulmien ja oivallusten jakaminen toisten kanssa kannattaaa, sillä kun maaginen 5% porukasta alkaa puhua samasta ilmiöstä, alkaa mentaalinen suunta muuttua. Voi vaikuttaa. Minua kiinnostaisi miten saamme kirkkomme keskustelemaan toimintaympäristön ja asiakkaan muutoksesta.
Kirkon ajatushautomon pitäisi jalkautua myös seurakuntiin, paikallishautomoihin. Siellä on paljon hiljaista (välillä äänekästäkin) tietoa kunkin paikkakunnan asioista. Eräs kokemukseni:
Muutama vuosi sitten minut oli kutsuttu vierailemaan Harjavallan seurakunnan lähetystyön järjestämässä ajatushautomossa. Lähetykseen liittyvät erilaiset piirit ym oli kutsuttu yhteen ideoimaan tulevaisuutta. Toteutimme illan aivoriihenä. Ilta oli yksi parhaista kokemistani aivoriihistä. Kaikki 30-40 lähtivät mukaan. Ideoita riitti.
Aivoriihityöskentely toimii myös seurakunnissa, kun sille annetaan tilaa. Sen parhaimpia puolia on se, että tyhmätkin ideat saa sanoa ja niitä jopa toivotaan. Hyvässä ilmapiirissä on aivan varmaa, että joistakin sinänsä ”tyhmistä” ideoista toinen voi muokata toimivamman idean. Aivoriihi luo yhteistyöhenkeä ja kasvattaa yhteisyyttä…
Joitain näin ”hulluja” ideoita muistan. Niille hymyiltiin yhdessä ja niistä muokattiin toteuttamiskelpoisempia. Näitä muistan: Tasavallan presidentti kutsutaan puhumaan kansainvälisyydestä, joku tangokuninkaallinen kutsutaan varainhankintaa auttamaan, pikkupiirit vierailevat toisissaan jne.
Ja kaikilla oli niin mukavaa…
Keskustelua olemassaolevasta ja tulevaisuudesta kirkossamme rajottaa se, että teologit keskustelevat mielellään keskenään, koska teologia on silloin vahvaa. Kun maallikko puhuu, viitataan siihen, että nyt teologia on niin ohutta, eikä asiastakaan tahdo saada selvää. Papit ovat omineet ymmärryksen Jumalasta itselleen. Kuitenkin he selittävät Jumalan tahtoa ominaisuuksilla, jotka kirkko itse on Jumalalle vuosituhanten aikana antanut. Ennakoiva asenne (proactive attitude) ei kai olisi mahdotonta kirkolle sen niin halutessaan. Vai mistä on kysymys.
Kirjoittaja
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.
Hämmästelen usein täällä blogeissa käytävää keskustelua. Miten henkilöön projisoidaan hänen taustayhteisönsä ominaisuudet sekä hyvässä että pahassa.. Nyt on erittäin hyvä esimerkki Apusesta käytetyt puheenvuorot. Kun Apunen tehtävänsä mukaisesti tuo julkisuuteen EVAn tutkijoiden työn tuloksia ja valmistelemia puheenvuoroja niin kaikki katsotaan Apusen viisaudeksi. Sitä muistaakseni Heidegger kuvaan sanall diktatuurimielenlaatu. Eli ollan helposti sokeasti valmiita seuraamaan johtajaa koska johtajaan projisoidaan kaikki ansioksi tapahtuva ympärillä.
Ilmoita asiaton kommentti