Me olemme koneita

Kanadalainen kulttuurifilosofi Marshall McLuhan havahdutti maailmaa puolivuosisataa sitten väittämällä, että ihmiskunta on pikkuhiljaa muuttumassa koneeksi. Hänen kuuluisin teesinsä on, että sähköteknologia on ihmisen keskushermoston jatke.

Ihmislajin kehittymisen historia on jakaantumisen ja laajentumisen historiaa. Evoluution myötä tieto on alkanut liikkua yhä hämmästyttävämmällä nopeudella. Maailman luomisesta alkanut hurja kehityskaari on kuljettanut meitä imunesteen, verenkierron ja hermoston kautta aina modernien tietoverkkojen maailmaan, jossa maailmankaikkeus toimii kuten yksi elävä organismi. Me kaikki olemme siis yhtä, niin kuin Jeesus kerran rukoili, halusimmepa sitä tai emme.

Se, että maapallo on kutistunut yhdeksi sykkiväksi organismiksi, muuttaa olennaisesti myös kirkon roolia. Kirkko on lyhyessä ajassa muuttunut tiedonantajan roolista keskustelukumppaniksi. Viimeistään nyt on kirkon työntekijöiden astuttava jakkaralta alas ja suostuttava tasaveroiseen kommunikaatioon ympäröivän maailman kanssa. Kirkon on lisäksi oivallettava, että internet ei ole vain väline oman totuuden esittämiseen, vaan elävä toimintaympäristö, jossa ihmiset kommunikoivat aidosti elämän ja kuoleman kysymyksistä.

Maailman murros on osaltaan myös paluuta alkuseurakunnan aikaan. Apostolit lähtivät jakamaan evankeliumia Kristuksesta ja altistivat itsensä kritiikille. Apostolit eivät keksineet itse evankeliumia, vaan jakoivat uskonsa eväät ympäröivään maailmaan.

Samasta ilmiöstä on kysymys tänäkin päivänä. Useimpien verkkopalvelujen oikeassa yläreunassa on aito evankelioimistyön nappi. Siinä lukee JAA. Aina, kun seurakunnan työntekijä painaa JAA-nappia, hän tekee evankelioimistyötä. Näin tämäkin työmuoto saa aivan uuden sisällön.

Mihin kirkkoa sitten tarvitaan tässä vuorovaikutteisten verkkoyhteisöjen maailmassa? Espoon piispa Tapio Luoma muistutti hiippakuntansa verkkotyön päätösseminaarissa lokakuussa, että vaikka maailma on muuttumassa koneelliseksi, yhteen asiaan ne eivät pysty: monimutkaisiin ihmissuhteisiin. Tähän vedoten piispa Luoma muistutti, että Facebook-ajan kirkko on verkossa rakentamassa ja syventämässä kommunikaatiota, johtamamassa ihmisiä kohti pyhää.

Uuden toimintaympäristön haastaessa kirkon perinteiset työmuodot kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen merkitystä ei seurakuntatyössä saisi unohtaa. Asian merkitystä korostaa vanha kompakysymys: Mikä on lääketieteessä osoittautunut korvaamattomaksi keksinnöksi? Vastaus: Toinen ihminen.

 

 

 

7 kommenttia

  • Emilia Karhu sanoo:

    Tässä olet Mikko kyllä ihan ytimissä:

    “Kirkko on lyhyessä ajassa muuttunut tiedonantajan roolista keskustelukumppaniksi. Viimeistään nyt on kirkon työntekijöiden astuttava jakkaralta alas ja suostuttava tasaveroiseen kommunikaatioon ympäröivän maailman kanssa. Kirkon on lisäksi oivallettava, että internet ei ole vain väline oman totuuden esittämiseen, vaan elävä toimintaympäristö, jossa ihmiset kommunikoivat aidosti elämän ja kuoleman kysymyksistä.”

    Tämä on oikeasti iso haaste. Ja mä ajattelen, että olllakseen niinkin jähmeä, vanhakantainen ja hierarkkinen laitos kuin kirkko on, se on onnistunut yllättävän hyvin astumaan uudelle pelikentälle. Mietin tässä esimerkiksi Kirkko Kuulolla palstaa Suomi24:ssa, Kirkko facebookissa -seinää, kirkon työntekijöiden chattipalveluja niin aikusiille kuin nuorisollekin, palvelevaa nettiä jne.

    Toisaalta: kyllä monissa seurakunnissa vielä puuttuu esimerkiksi luottamushenkilöiltä ja hallintojohtajilta ja kirkkoherroilta ymmärrys ja tietoa netin merkityksestä nykyiaikaisessa seurakuntatyössä.

    Millaisia ajatuksia ja toiveita sulla Mikko on: Mihin suuntaan kirkkolaivan pitäisi nettielämässään kehittyä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Olemme ihmisiä, emme koneita. Tähänhän sinäkin Mikko loppukaneetissasi päädyt. Mutta on erinomaista, että meillä on koneita käytössä, vaikka niiden puutteet osoittavatkin ihmisen keksijämielen puutteellisuutta. Siis koneissa on inhimillisyyttä tekijänsä tähden. Myös käyttäjän. Minusta kirkon verkkopalvelutyö on erinomaista! Kiitos sen olemassaolon olen itsekin löytänyt uudenlaisen, intiimimmän suhteen kirkkoon. Vaikka sen muoto on koneellinen, media is/has the message (McLuhan). Puolitutut kirkon työntekijät elämäni kirjavien vaiheitten varrelta ovat avautuneet sivustojen, blogien, kommenttien ja kaverichattailun avulla todellä ystäviksi! Koen päivittäistä yhteyttä kirkkooni juuri sen avulla, että voin ainakin hetken kuunnella siellä käytävää monipuolista nettiviestintää. Emilia, en osaa sanoa mihin kehitystä pitäisi viedä. Olen tästäkin syvästi kiitollinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tiedotus on vain osa ihmisen elämän todellisuutta. Toki merkittävä.

    Muinaiset sumerilaiset kehittivät kiilakirjoituksen. Seuraus oli toisaalta, että tiedotus menetti henkilökohtaisessa tunnetasossa paljon. ja toisaalta että paljon useampi pääsi osalliseksi tallennetun tiedon lähteistä.

    Savitauluista pergamentille siirryttäessä menetelmä tuli kevyemmäksi kantaa. Seurasi tiedon leviäminen laajemmalle maantieteelliselle alueelle.

    Kirjapainotaidon mukana tekstien tuottaminen tuli sarjatuotannoksi. Tuli uudenlainen kulttuurin kantava voima. Vaikuttavat ihmiset olivat niitä jotka malttoivat olla yksinään kirjoittamassa, kun taas porukoissa elävän eivät yleensä ehtineet yhtä suureen tuotantoon. Tuli toisaalta länsimäisen kulttuurin suuri eteneminen ja laajentuminen, mutta toisaalta monen ihmisen vieraantuminen, kun “arkielämä” ja “kulttuuri” eriytyivät toisistaan.

    Tietokoneen muodostama uusi tiedotusverkosto muuttaa jälleen kerran tiedotuksen mahdollisuuksia. Yhä nopeammin voi tavoittaa yhä useampia. Tämä siis on ilmiön hyvä puoli. Ongelmaksi tulee että monella ihmisellä unohtuu konkreettiset lähisuhteet vieressä oleviin ihmisiin. Virtuaalimaailma tulee toisella tavalla osaksi arkielämää. Uusia tuttavuuksia syntyy, mutta ihmisen luontovarustukseen kuuluva kaverin näkeminen kasvoista kasvoihin jää monella ihmisellä vähemmälle.

    Kirkon suuri haaste on tässä tilanteessa uskaltaa elää todesta kasvoista kasvoihin tilanteissa niin että myös virtuaalisessa maailmassa liikkuessaan on oma itsensä aitona ihmisenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Kettunen sanoo:

    Juuri näin niinkuin Mikko kirjoitat: täytyy laskeutua saarnastuoleista ihmisten tasolle kommunikoimaan. Usein se on helpompi sanoa, kuin toteuttaa käytännössä. Itse koin kyllä vapaan Kotimaa24 blogialustan konkreettisena askeleena saarnastuolista alaspäin ja vaikuttaa, että uudistuksen myötä mentiin ainakin puoli askelta takaisin. Eipä silti, sinunkin blogejasi tulee varmasti luettua, ei kun hyviä kirjoitustuulia vaan, mutta olenkin tällainen onneton kirkon työntekijä:p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Antti, onko tässä nyt puhjennut jonkinlainen vieroitusoire, liian pian katkaistu napanuora kirkon työntekijöiden bloggaamiselta? Surullista. Ja yhtä surullista on, että heti alkajaisiksi ilmoitat uudistuksen menneen taaksepäin… Rohkaisevaa uusille blogisteille. Eihän sinua ole kenenkään vuoksi jätetty puutarhan ulkopuolelle. Luultavasti kaikilla vireillä foorumeilla on tarve ja oikeus kehitellä toimintaansa uudistuvaksi aika ajoin. En oikein ymmärrä Kotimaa24 entisten blogistien totaalista maailmanlopun tunnelmaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Kettunen sanoo:

    Päivi, mielestäni kommenttini sisälsi rohkaisun sanoja uudelle blogistille (“juuri niin kuin kirjoitat”, “hyviä kirjoitustuulia vaan”). Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt olla huolellisempi, koska kirjoittamastani voi halutessaan kursia kokoon kuvaamasi katkeran blogistin karikatyyrin. En kuitenkaan tunnista kuvasta itseäni. Enemmän harmittaa monen muun (so. oikeasti hyvän) blogistin puolesta ja ylipäänsä se, että rajoitetaan, ketkä saavat sanoa kirkollisen nettikeskustelun avauspuheenvuorot. Siistityssä kirjoittajajoukossa on kuitenkin monta mielenkiintoista keskustelijaa eikä yllä olevan blogin kirjoittaja ole sitä vähiten. Ei tässä maailmanloppua tunnelmoida, paitsi huomenna 21.12. on ehkä vähän pakko, vaan mielenkiinnolla odottelen uusia avauksia tällä palstalla myös vähän helpottuneena siitä, ettei niitä enää itse tarvitse keksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet matkaavat edestakaisin, ja tieto (DAT!) kasvaa” Daniel 12:4. Huomattava, että alkuhepreassa ko kohdissa käytetään ‘tieto’ sanasta heprean käsitettä DAT! Tässä kohtaa on myös heprealaisesa tekstissä els-kirjoitus, joka muodostaa sanan MUCHSEB eli: ‘tietokoneitse’.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit