Matti Vuolanteen runo

VASTARANNALLE (Mark. 4:35-41)

Ei välky mikään kauniimmin kuin järvi Gennesaretin. Ja niin kuin helmi loistossaan, se kruunaa Luojan luoman maan. Niin tyyntä on ja rauhaisaa, niin jylhää sekä mahtavaa.

Nyt lähtee vene rannasta, opetuslasten soutama. On Jeesukselta käsky se näin mennä vastarannalle. Vaikk itse käy Hän nukkumaan, niin vastaa käskysanastaan.

Vaan yllättäen myrskysää nyt vuorilta jo syöksähtää, ja tuulen sekä aallokon valtaama koko järvi on. Kuin kiehuessa kattilan tuo myrsky täyttää ulapan.

Näin raivotessa myrskyn sen tuo joukko epätoivoinen nyt herättää jo Mestarin. Sanansa arvovaltaisin jo myrskyn raivon vaimentaa, niin tyyneksi Hän meren saa.

On meillä sama lupaus ja siinä uskon uskallus: Ei elämämme myrskytkään voi riistää Hänen kädestään. On vastuullansa varmuus se: Pääsemme vastarannalle!

Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 34

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kristus on meidän päämme ja me hänen jäsenensä (Ef. 5:30). Iloitse ja riemuitse siis, uskova sielu, pääsi taivaaseenastumisesta. Pään kunnia on jäsentenkin kunnia: missä päämme hallitsee, siellä uskokaamme mekin saavamme hallita, siellä toivokaamme löytävämme kunniamme. Vaikka syntimme sen estäisivätkin, ei luontomme yhteisyys voi meitä torjua. Siellä, missä pää on, tulevat muutkin jäsenet olemaan: meidän päämme on mennyt taivaaseen, siispä muilla jäsenillä on varma, perusteltu syy toivoa itselleen taivasta, eikä siinä kyllin, he ovatkin jo saaneet taivasosansa.

    Kristus astui alas taivaasta lunastaakseen meidät, ja taas hän astui taivaaseen viedäkseen meidät kunniaan. Meitä varten hän on syntynyt, meidän hyväksemme kärsinyt, siis hän on meidän hyväksemme myös astunut taivaaseen. Kristuksen kärsimys vahvistaa meidän rakkauttamme, hänen ylösnousemuksensa meidän uskoamme, hänen taivaaseenastumisensa meidän toivoamme.

    Johannes (Johann) Gerhard, Uskon pyhä salaisuus s. 92-93, vuoden 1995 painos, SLEY-kirjat.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.