Maria Kaisa Aula: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä pitää voida puhua kristillisessäkin kodissa
Eläkkeelle jääneen perheneuvoja Saara Kinnusen (Kotimaa 12.10.) kolumni jätti minut Kalevi Virtasen (mielipidekirjoitus, Kotimaa 19.10.) tavoin pohtimaan ihmis- ja perhekäsitystämme. Kinnusella oli vahva näkemys siitä, miten päiväkodissa pitäisi puhua sukupuolen moninaisuudesta tai sukupuolivähemmistöistä. Hän ei haluaisi lapsia hämmennettävän esimerkiksi kahden äidin perheen tai monen sukupuolen ”ideologialla”.
Mutta ajattelepa omalle kohdallesi. Entä jos kasvatuskeskustelua käyvän vanhemman oma lapsi olisikin poika, joka haluaa pukeutua tytöksi tai päinvastoin? Entä jos tämä sama lapsi nuorena kokisi oman syntymässä määritellyn sukupuolensa niin sanotusti vääräksi? Entä jos pieni tyttö kokeekin teininä tai nuorena ihastuvansa toisiin tyttöihin eikä poikiin? Entä jos lapsesi paras kaveri asuisi kahden äidin perheessä?
Sukupuolen moninaisuudessa kyse on Luojan luomien ihmisten tosi elämästä. Pieni osa lapsista ei ole varmoja omasta sukupuolestaan tai he ailahtelevat sukupuolten välillä. Eikä tällä välttämättä ole mitään tekemistä heidän aikuisiän seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Pieni osa lapsista elää perheissä, joissa heillä on kaksi äitiä tai kaksi isää. Näistä asioista pitää voida kristillisessäkin kodissa puhua.
Vanhemmille lapsensa sukupuolisen erilaisuuden hyväksyminen ei aina ole ollenkaan helppoa. Koulussa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria kiusataan paljon useammin kuin muita nuoria.
Omien huolten ja ilojen jakaminen omien vanhempien kanssa sekä kannustava kodin ilmapiiri on lasten ja nuorten mielenterveyden perusta. Kouluterveyskyselyn perusteella kuitenkin tiedämme, että samaan tai molempiin sukupuoliin ihastuneilla nuorilla on kolme kertaa useammin keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa kuin muilla nuorilla.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten mielenterveysongelmien taustalla on usein juuri syrjintää, ulkopuolelle jäämistä sekä vaikeutta olla oma itsensä.
Tästä syystä on hyödyllistä, että varhaiskasvatuksen ja opetuksen sekä hoitoalan ammattilaisilla on sukupuolen moninaisuudesta asiallista tietoa sekä välineitä tukea lapsia, nuoria sekä heidän vanhempiaan asiassa, joka voi olla monelle vieras. Vanhemmilla on ilman muuta ensisijainen kasvatusvastuu, mutta heillä on myös oikeus saada tukea omaan tehtäväänsä silloin, kun elämän moninaisuus heitä hämmentää.
Kirjoittaja on kirkolliskokouksen jäsen ja Väestöliiton puheenjohtaja.
38 kommenttia
Kiitos, Maria Kaisa, erinomaisesta kirjoituksesta!
Aika ovelaa ettei enää ole lainkaan mielipiteen vapautta. Heti jos joku ilmaisee oman mielipiteensä, niin se ollaan jyrkästi monin sanoin tuomitsemassa. Ainakin jos se sattuu olemaan perinteisiä arvoja kunnioittava mielipide. Pidetään jopa oikeutena loukata kyseistä henkilöä, mikäli hänen mielipiteensä ei miellytä. Ei oikeastaan ole ihme , että monet ovat vetäytyneet pois keskusteluista.
Mitenpäin Pekka sinun kommenttisi pitäisi sijoittaa Aulalta tänne ’siepattuun’ viestiin.
Vaikka Aulan ’moderni’ puheenvuoro liikkuu marginaalissa suhteessa siihen, miten paljon särkyneitten perheiden lapsia ei saa kokea lainkaan turvallista kotia tai ehjää mallia isästä tai äidistä, täytyy sillekin, mm. näin kirkolliskokousviikon alle sattuvassa kontekstissa, olla oikeutuksensa.
”Seksuaalisuudesta hän ajatteli yhtä perinteisesti, kuten kuopiolainen Minna Canth myöhemmin: että se on hyvä lahja, joka kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon”, Jolkkonen sanoi. (https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispa-jolkkonen-reformaatiojuhlassa-jumalan-armo-ei-anna-lupaa-porsastella/)
Tämä on hyvä lähtökohta. Ei kristilliseen elämään kuulu seksuaalisten mielijohteiden toteuttaminen. Aulan tapaiset seksin korostajat luovat uutta kristillisyydelle vierasta moraalia. Taustalla on yli-ihmismäinen ylpeys ja oman tahdon ja mielihalujen nostaminen ainoaksi elämänohjeeksi
Martti Pentti tarkoitti tietysti Paavalin sanaa:
”Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan”. (Rm 1).
Tuosta on hyvä jutella, miten hartautuneita me ihmiset olemme.
Sehän alkoi jo alussa vaihdoimme Jumalaa. Nyt kannamme sen seurauksia, yksi niistä on homoseksuaalisuus.
Paavo. Kysyit kysymyksen ja vastasin kysymyksellä. Sillä tarkoitin sitä, että toki isovanhemmat voi kokea loukkaavana sen, että lapsenlapsille päiväkodissa ruvetaan aktiivisesti opettamaan homoseksuaalisuuden luonnollisuudesta. Asioista joista pieni lapsenlapsi ei kykene mitään käsittämään. Miksi pitäisi päiväkodissa asioista ruveta puhumaan? Jollei asia tule siellä mitenkään vastaan. Tällaisen opetuksen tuominen päiväkoteihin, hämmentää lasten maailmaa. Sellaiseen ei pitäisi olla mitään tarvetta.
Aulan kirjoituksessa ei ole sitten niin mitään, mikä kieltäisi lapsilta kristillisen kasvatuksen. Ei ko. asioista kertominen sitä edellytä. Ja sitten: jos lapsella on esim. munasarjat ja penis ei tämän aiheuttamat ongelmat rukousmaton alle lakaisemlla poistu eikä lapsen sukupuoli ole pätkääkään uskonnollinen mielipidekysmys.
Salme: ”Harvinaisia poikkeuksia on aina.”
Eivät ne selvästikään kaksineuvoiset niinkään kovin harvinaisia ole jos lukumääriä ihmiskunnassa katsotaan ja sitten on vielä miljoonittain rajatapauksia.
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
Kotimaan vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
YK: ”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen. (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976, 13 artikla, 3.)”
Ilmoita asiaton kommentti