Maailmojen yhteentörmäys: EAPPI-sedän yhteenvetoja osa 2

Kuva:F.Djurklou

Tapahtui Palestiinassa Aqraban kylän lähellä: kaksi autoa nokkakolarissa. Toinen palestiinalaistaksi, toinen israelilainen laittoman siirtokunnan asukkaiden pienempi auto. Israelilainen auto ajoi väärällä puolella tietä, kuten kuvasta näkyy, ilman turvavöitä. Seurauksena siirtokuntalaisten vakava loukkaantuminen, verta, pikaista ensiavun tarvetta. Ensiavun antoivat paikalla olevat palestiinalaiset: ”He ovat loukkaantuneita. Tietenkin kohtelemme heitä kuin veljiämme”,sanoi siteen laittanut palestiinalainen. Israelilainen poliisi saapui ja halusi viedä loukkaantuneet pois sanoen:”Olette täällä hengenvaarassa”. Onnettomuuden uhrit vastustivat poliisia, vähemmän loukkaantunut jouduttiin pakottamaan poliisiautoon. Israelilainen ambulanssi kutsuttiin paikalle. Se kieltäytyi tulemasta. Pelko kuristi israelilaista auttajahenkilökuntaa: he eivät uskaltaneet tulla, he olivat oppineet läksynsä palestiinalaisten keskellä uhkaavasta hengenvaarasta. Lopulta palestiinalaisambulanssi vei siirtokuntalaisen lähimmälle armeijan tarkastuspisteelle, minne israelilaisambulanssi uskalsi tulla. Kaksi maailmaa törmäsi toisiinsa: alistaja, joka pelkää ja alistettu maailma. Mitä nämä Pyhän Maan kaksi maailmaa oikeasti haluavat?

 Thank you Fredrik Djurklou for the pictures and the reporting

Israelin itselleen määrittelemä identiteetti ja päämäärät ovat selvät: Israel haluaa elää juutalaisvaltiona ja eräänlaisena demokratiana turvassa ulkoisilta uhkilta. Juutalaisuuden mukanaan tuoma historia ja uhkakuvien määrittely luo kehyksen valtion ja sen kaikkien kansalaisten elämälle, vaikka 25% Israelin kansalaisista ei ole juutalaisia. Palestiinalaiset on määritelty selvästi osaksi uhkaa: siksi erottelumuuri, siksi armeijan kontrolli, siksi palestiinalaisalueiden eristäminen ja tarinat terrorismista. Israel tarvitsee uhkakuvansa. Se tarvitsee perustelun sotilasvallalle ja joka elämän alueelle tunkeutuvalle militarismin ihailulle ja se tarvitsee uhkakuvat, jotta sisäpoliittiset jännitteet pystyttäisiin kanavoimaan yhteistä ”vihollista” vastaan; ”vihollista”, joka haluaa tuhota Israelin ja kaiken sen, minkä puolesta Israel on taistellut historiansa aikana. Israel haluaa uskoa todeksi Menachem Beginin sanat: ”We did not return to our historic homeland through the right of might; we returned through the might of right.”

Kuva: J.Hyrsky

Mikä sitten on palestiinalainen identiteetti? Mitä palestiinalaiset haluavat? Identiteetti liittyy aina jonnekin kuulumiseen ja konkreettisesti tämä identiteetti liittyy maahan, johon tunnet juuresi kasvaneen. Ne ovat samat juuret, joista isäsi ja äitisi kasvoivat ja joista uskot omien lapsiesi imevän elämänsä voiman tullakseen kokonaisiksi ihmisiksi nauttimaan elämän puun hedelmistä. Palestiinalaisten unelma omasta maasta liittyy tähän kiinnittymiseen. Kiinnittymiseen liittyy halu tulla nähdyksi ja tunnustetuksi ihmisenä ja kansana. Tätä kutsutaan kunnioitukseksi. 

Elämän puu, Hisham's Palace, Jericho

Tarvitaanko maahan kiinnittymiseen oma valtio nimeltä Palestiina? Käsitykseni kuunneltuani erilaisia palestiinalaisia kuvia tulevaisuudesta on se, että Palestiinan valtiosta unelmoiminen on symboli nähdyksi ja kuulluksi tulemiselle; se on sana, jolla ihminen kuvaa kaipuutaan vapauteen ja vakauteen, pois epäkunnioituksen ja ihmisoikeusrikkomusten kohteena olemisesta. Se on halua päästä vapaasti kulkemaan, tuntemaan meren tuoksu ja vanhemmalle väelle kenties päästä painamaan poskensa vanhan kotinsa maaperälle. Jokainen, jolla on karjalaisia juuria, tuntee ihmisiä, jotka tietävät, miltä tuntuu menettää kotiseutu.

Palestiinan valtion kaipuun perustana olevat asiat voidaan toteuttaa toisinkin. Kaipauksen toteuttamiseen kuuluu kaksi keskeistä asiaa:

1. Israelin valtion syntyyn liittyvien vääryyksien tunnustaminen ja edes symbolinen kompensaatio vuonna 1948 tuhotusta palestiinalaisesta yhteiskunnasta. Ei kukaan enää usko siihen valheeseen, että juutalaiset olisivat muuttaneet tyhjään maahan, jossa kukaan ei asunut. On selvää, että maailma on muuttunut peruuttamattomasti. Israelin juutalaisvaltio on peruuttamattomasti todellisuutta eikä historiaa voida herättää henkiin entiselleen. Mutta haavat voidaan hoitaa. Hoitamattomat haavat tuottavat jatkuvaa tulehdusta, mätäpaiseita ja kieroon kasvavaa todellisuuden tajua.

2.Koko Israelin yhteiskunnan läpi kulkee ajatus siitä, että palestiinalaiset ovat potentiaalisia terroristeja. Tämä ajatus mahdollistaa Länsirannan palestiinalaisten eristämisen fyyisesti ja henkisesti muusta Pyhästä Maasta. Jos kaipuu Palestiinan valtiosta halutaan korvata jollain muulla, ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa palestiinalaisten näkeminen ”toisena” ja ”vihollisena”, poistaa liikkumisen esteet ja hyödyntää sitä todellisuutta, missä Palestiinan ja Israelin yhteistä talousaluetta hyödynnetään täysimittaisesti. Pinnalla näkyvän konfliktin alla Israel ja Länsiranta ovat jo nyt erottamaton yhtenäinen talousalue. Jo nyt  pienimmästäkin kulmakaupasta Länsirannalla saa israelilaisia tuotteita. Veden, sähkön ja polttoaineen jakelussa Länsiranta on jo osa israelilaista kokonaisuutta ja sen mielivallan osa. Pelkästään parhaiten tuntemani Yattan alueen miespuolisesta työvoimasta 30% käy Israelin puolella töissä, laillisesti tai laittomasti. Länsiranta on myös Israelille tärkeä markkina-alue. Kuulemani arvion mukaan vähintään 30% Israelin maatalousviennistä menee Länsirannalle. Kolonialistiseen kokonaiskuvaan kuuluu tietenkin se, että Länsirannan tuotteiden vienti Israeliin on tiukasti rajoitettu. Avatut rajat olisivat haaste Israelin taloudelle. Tämänkin haasteen tuoma pelko jäytää israelilaista yhteiskuntaa.

Hylätty jordanialainen sotilasasema Juudean erämaassa

Ei ole mitään syytä vähätellä ja vääristellä palestiinalaisten omia virheitä tiellä kohti nähdyksi tulemista. Tilanne on vaikea: on totta, että kansallisvaltiota nimeltä Palestiina ei ole koskaan ollut ja palestiinalaisten historia on alistamisen alla olemisen historiaa. Jordanian Kansainyhteisön tuomitsemaa laitonta miehitysvaltaa vuodesta 1948 vuoteen 1967 muistellaan inholla sitäkin. Tavalliset palestiinalaiset eivät luota muihin arabivaltioihin eivätkä he luota Ramallahin johtajiinsa, joita he pitävät korruptoituneina. Palestiinan itsenäinen hallinto on aina perustunut sukujen ja klaanien väliseen yhteiseloon. Kuten ihmiselämässä aina, yhteistyö ei aina etene laulaen ja tanssien. Välillä edut ovat ristiriidassa ja tällaista hankausta selvitetään sitten sukujen kesken. Systeemi on sangen toimiva: sijoituspaikkani Yatta on yli 100 000 asukkaan kaupunki. En kolmen kuukauden aikana nähnyt ainuttakaan poliisia koko kaupungissa. Koskaan en tuntenut oloani turvattomaksi. Kaikkialla tuntui järjestyksen ja toisen kunnioittamisen henki, mikä ei tarkoittanut etteivätkö inhimilliset intohimot olisi jyllänneet pinnan alla.

Palestiinalaishallinto organisoi hyvää työtä paikallistasolla. Koulujärjestelmä toimii ja koulutusta arvostetaan (vihapuheiden opettaminen opetuksen arjessa on urbaania legendaa. Väite on puhtaasti poliittisesti motivoitua. Tämä siis Gazan ulkopuolella). Hallinto rahoittaa ja tukee myös monenlaisia arjen aktiivisuuteen kannustavia yleishyödyllisiä järjestöjä, opintopiirejä ja urheilutoimintaa. Sotilaskoulutusta nämä järjestöt eivät anna. Palestiinalaishallinnon ongelma on demokraattisen perinteen ja kansainvälisen rahoituksen valvonnan puutteet. Kuten eräs alempi virkamies totesi: ”Jokainen ministeri on kuningas”. Ministeriöitä johdetaan kuin palestiinalaisklaania, jolloin nepotismilta tai muulta pätevyyden ohittamiselta esimerkiksi nimitysasioissa ei voi välttyä. Kansainvälisen rahoituksen, palestiinalaishallinnon tärkeimmän tulonlähteen, valvonnan puute on johtanut varojen väärinkäyttöön. On kuitenkin väärin sanoa, että kaikki rahoitus menisi johtajien taskuihin. 

Länsirannan palestiinalaisjohto on jo Oslon sopimuksesta lähtien hyväksynyt Israelin valtion olemassaolon. Hamasin diktaattorivalta Gazassa ja sen taipumattomuus Israelin tunnustamisessa on selkeä este etenemisessä kohti rauhaa. On päivänselvää, että Hamas uskoessaan väkivaltaiseen ratkaisuun antaa Israelille oikeutuksen jatkaa sotilaallista läsnäoloaan ja militarismin ihailuaan. Hamas toimii siis Israelin ihanteiden tukijana täydentäen ja vahvistaen sitä maailmaa, joka ammentaa voimansa viholliskuvista ja katkerasta olemassaolon taistelusta.

EAPPI-ohjelma pohjaa yhteistoimintaan sen maailman kanssa, joka uskoo väkivallattomaan, toisen kunnioittamiseen perustuvaan elämään. Ne ovat kristillisiä perusarvoja, joita Israel ja Hamas eivät noudata.

(Blogin pituuden takia kirjoitan vielä yhden, toivottavasti lyhyemmän, blogin uskonnollisen ikkunan kautta aukeavasta todellisuudesta. Eli EAPPI-setä ei vielä vaikene, vaikka moni sitä jo toivoisi!)