Luopumisen tuskaa ja iloa

Turhaksi osoittautui se vaiva,jolla nuoruudestani asti rakensin omaa ja perheeni tulevaisuutta. Vähempikin olisi riittänyt paremmin. Mammonan kokoamisesta olisin voinut luopua jo kauan sitten. Minäkin edehdyin luulemaan , että... Lapseni ovat jo pitkään sanoneet minulle, etteivät he mitään perintöjä halua. Heidän ohjeensa on ollut äidille ja isälle, että myykää kaikki pois! Minä kuitenkin odottelin päivää, jolloin he asuvat rakentamassani talossa. Taistelin lainojeni maksujen kanssa, kunnes sairastuin. Vasta sairaus oli minulle se oppimestari. joka pakotti minut luopumaan toivottomasta velkataakasta ja tavarasta! Loppujen lopuksi jouduin nostamaan kädet pysttyyn ja antautumaan asioiden uudelleen järjestelyyn. Lähes uusi autoni piti myydä tappiolla, kun lääkäri totesi ajamisen minulle vaaralliseksi. Olin jo vuosi kaudet väsynyt auton ratissa niin, että perässä ajava oli ilmoittanut siitä poliisille.

Kaikki asiotteni hoito kulki umpikujaan n. 10 vuoden kuluessa. En enää pystynyt hoitamaan edes laskujani, vaan ne kasaantuivat pöydälleni röykkiöksi. Yrittäessäni hoitaa asioitani maksoin mielestäni pahimmat laskut ensin ja siihen meni kaikki tililtäni. Ei edes ruokarahoja ollut sen jälkeen. Kun nyt viimeisten 2 vuoden aikana olen etsinyt apua, niin luopumisen tie on tuonut iloa ja helpostusta takaisin elämääni. En ole eläissäni pystynyt ymmärtämään sitä, miten luopuminen parantaa terveyttä ja miten talousrahat saadaan riittämään. Minun auttajina ovat olleet, velkaneuvoja,sosiaalityötekijä, lääkäri, sairaanhoitaja etc. NYt kun kaikki omaisuus on myyty pois tappiolla ja velat alkaolla maksettu, ilo ja rauha on palannut elämääni."Turhuuksien turhuus" sanoi Saarnaaja aikanaan.

Otan ensiaskeleita tässä uudessa elämässäni. Vain vähän on tarpeellista tai yksi ainoastaan! Jumalan huolenpito koskee myös minua ja kantaa vaikeuksien läpi.Hänen lihalliset enkelinsä ovat tuulleet auttamaan minua kaatuillessa viimevuosina. He ovat nostanet minut ylös ojien pohjalta ja kaduilta. Samat lihaa ja verta olevat enkelit ovat tulleet avuksi viime aikoinakin katsomaan sairasta ja tuomaan ruokaakin.

Nyt ihmettelen tässä tätä levollista rauhaani, josta olen tullut osalliseksi luopumisen kautta.

4 kommenttia

  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Ilpo, olet tainnut oppia tärkeän asian! Hyvä, jos me muutkin sen oppisimme. Loppujen lopuksi elämä on luopumista. Lopulta henkiriepukin ihmisestä lähtee, ja ne elämän aikana kootut ”tärkeät ja arvokkaat” tavarat eivät ehkä jälkeenjääville merkitsekään mitään. Karua, mutta niin se usein on.

    Ilpolle levollista rauhaa edelleen!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Niin ,hienoa että olet saavuttanut rauhaa ja päässyt kohti sitä mitä esim. buddhalaiset kutsuvat halun luovuttamiseksi. Kärsimys helpottaa kun lakkaa haluamasta ja suorittamasta. Itse suoritan edelleen, mutta ’löysin rantein’ eli en revi pelihousujani vaikkei mikään enää johtaisi mihinkään. Oleminen voi olla kevyttä, joskus jopa ’sietämättömän kevyttä’ kuten eräs elokuva viestittää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Luin Gogolin : ”Kuolleet sielut” ja oivalsin siitä suuren rikkauden haitat. Joten olen nyt paljon tyytyväisempi elämään köyhänä eläkeläisenä. Onneksi en koskaan ole voittanut miljoonia lotossa. Joten olen näköjään säästynyt paljosta turhasta kärsimyksestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos Ilpo Nurmenniemi kauniista ja viisaasta blogista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Nurmenniemi

    Eläkeukkona päivästä toiseen, siinä on paras hetki tässä ja nyt.