Lisää masentavaa naisasiaa: Malleus maleficarum

Vuoden alkajaisiksi pitäisi olla positiivinen, mutta ei auta. Joululomalukemistoni pakottaa minut jatkamaan pohdintojani naisen asemasta kristinuskon historiassa - ja siitä seuraa väistämättä synkkää tekstiä.

Keskiajalla julkaistiin, painettiin ja levitettiin kymmeniä noitatraktaatteja, joissa todisteltiin naisnoitien olemassaoloa ja kerrottiin keinoja heidän löytämisekseen ja nujertamisekseen. Mutta mitä niissä tarkalleen ottaen sanottiin, opetettiin ja ohjeistettiin? En ole koskaan aiemmin perehtynyt yhdenkään tällaisen traktaatin sisältöön.

Nyt tein hieman lähempää tuttavuutta vuonna 1487 julkaistuun traktaattiin nimeltä Malleus maleficarum. Sen pääkirjoittajaksi arvellaan teologian professori Heinrich Institoria (Kramer), joka oli myös kuuluisa inkvisiittori. Riitta Tuovisen mukaan Malleus oli systemaattinen, eri lähteistä koottu naisvihamielinen esitys, joka toimi naisvihan laillistajana vielä monia vuosisatoja ilmestymisensä jälkeenkin. Siitä otettiin kaikkiaan 34 painosta, jotka levisivät erityisesti Saksassa ja Ranskassa.

Tässä muutamia katkelmia ko. teoksesta:

"Kaikki pahuus on pientä naisen pahuuteen verrattuna. Mitä muuta nainen on kuin ystävyyden vihollinen, väistämätön rangaistus, välttämätön paha, luonnollinen kiusasus."

Nainen oli siis kokonaisvaltainen uhka miehelle ja ihmisyydelle ja koko maailmalle. Nainen oli kokonaisuudessaan vastenmielinen olio, mutta kuitenkin samalla seksuaalisesti himokas ja miehiäkin haureuteen viettelevä. Kaikista harmillisinta ja törkeintä tässä kaikessa oli noitavainojen lietsojien näkökulmasta se, että ilman naista ihmiskunta ei voi lisääntyä, joten nainen on miehelle (=ihmiselle) välttämätön paha ja väistämätön rangaistus.

"Tiedämme myös, että ensimmäisen naisen luomisessa oli puute. Hänethän luotiin miestä itseään vastaan kääntyneestä kylkiluusta. Tästä puutteesta johtuen hän on epätäydellinen eläin, joka aina pettää."

Ihminen on siis yhtä kuin mies. Nainen on eläin ja eläimenäkin petollinen ja epätäydellinen. Naisen alemmuus suhteessa mieheen on sekä älyllistä, fyysistä että moraalista, ollut aikojen alusta saakka, jo luomisesta lähtien. Naista ei edes luotu "neutraalisti" miehen kylkiluusta, vaan miestä itseään vastaan kääntyneestä kylkiluusta. Voi voi.

"Nainen luonnostaan pahana luopuu uskostaan nopeammin ja se onkin kaiken noituuden lähtökohta."

Noituus on siis sekä miehen että Jumalan tahdon vastaisuutta - ja naiselle luonnollista, luonteenomaista

. Vanhojen noitien oheen lanseerattiin käsitys myös nuorista noidista, paholaisen rakastajattarista, jotka uhkasivat avioliiton sakramenttia. Nuorten kauniiden naisten katsottiin ilotaloissa vaarantavan yhteisön ja yhteiskunnan, joten nämä nuoret naiset oli kätevää nimetä noidiksi. Noitien harhaoppisuus, seksuaalinen hillittömyys uhkasi miestä ja yhteiskuntaa ja oli siten jopa valtiollinen uhka. Näin noituudesta saatiin tehtyä myös poliittinen rikos. Näin jopa maallisen esivallan tehtäväksi tuli hävittää alueiltaan kristikuntaa ja ihmiskuntaa uhkaavat noidat.

Naisen noituudella selitettiin kaikki paha, vaikea ja ongelmallinen maailmassa. Jopa miesten impotenssiin syynä oli yleensä jonkun noitanaisen temput. Noitavainojen avulla mies saattoi väistää kaiken vastuun kaikesta - ja syytää sen "noitanaisten" harteille. Että näin.

Teoksen englanninkielinen käännös vuodelta 1928 on luettavissa netissä: http://www.sacred-texts.com/pag/mm/

31 kommenttia

  • Ulla Nissi sanoo:

    Kun kootaan yksiin kansiin naisiin kohdistuneet negatiiviset lausumat, kirjelmät, tuomiot jne., tulos on takuulla masentava. Toivottavasti siinä lukemassasi kirjassa, Emilia, suhteutetaan asioita jollain tavalla? Kaikki naisia ei varmaan määritelty noin? Ja miten sitten määriteltiin miehiä, ja varsinkin miehiä, joita syytettiin noituudesta?

    Mistähän naisviha kertoo? Ei ehkä kristinuskosta, vaan vallan tavoittelusta ja peloista. Ehkäpä tämä professori-inkvisiittori Heinrich Institoria (Kramer) oli rakastunut intohimoisesti eikä saanut tunteilleen vastinetta tai säikähti omaa intohimoaan ja etsi syntipukin vapahtaakseen itsensä. Lisäksi naisen pahuus oli noilla argumenteilla ”todistettavissa” niin, että kaikenlainen kuritus ja rangaistus saatiin oikeutettua eikä omatunto tai järki asettunut vastahankaan. ”Paha” saakoon ”oikeutetun” tuomionsa.

    Ehkä kyse on muutenkin ajalle tyypillisistä perustelutavoista? Ehkä monia muitakin väestöryhmiä voitiin kohdella kaltoin yhtä ”järkevillä” perusteilla? – Vertailua voi hakea vaikka juutalaisvainoista. – Myöhempiäkin esimerkkejä on, eivätkä miehetkään todella ole säästyneet kaltoinkohtelulta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Joku on sanonut, että historia on ihmiskunnan rikosrekisteri. Paljon pahaa on tehty myös hyvässä tarkoituksessa, ymmärtämättömyydestä. Onneksi emme voi eikä meidän tarvitse tehdä parannusta esivanhempiemme synneistä. Riittää hyvin, että opimme katumaan omia syntejämme ja jaksamme kilvoitella niiden toistumisen välttämiseksi. Eihän sekään tosin taida kovin hyvin onnistua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anne Mikkola sanoo:

    Mukavaa Emilia, että olet innostunut lukemaan tätä masentavaa naisasiaa.

    Näitä asioita kun lukee enemmän herää kysymys, miksi naisten alistamisen retoriikka ja käytäntö on se viimeinen linnake näissä jumalallisella auktoriteetilla perustelluissa alistussuhteissa. Miksi orjuudenkin puolustaminen loppui ennen?

    Ekonomistinakin kuuluisa John Stuart Mill puolusti 1800-luvulla naisten parempaa asemaa. Teemaa miettiessään hän pohti juuri sitä miksi orjien ja muiden ihmisryhmien aseman parantamisesta tuli tärkeä ennen kuin naisten asemaan tartuttiin. Selitys lähtee sen huomaamisesta, että orjillakin ja muilla alistetuilla ryhmillä on yleensä yhteinen etu myös taloudellis-sosiaalisesti.

    Naisten alistaminen on säilynyt hänen ajattelunsa mukaan (sikäli kuin oikein muistan lonkalta) sen tähden, että naiset eivät ole nähneet tai halunneet nähdä yhteistä etuaan sen tähden, että he ovat taloudellis-sosiaalisesti kytköksissä tähän hierarkkiseen yhteiskuntaan ja talouteen miestensä kautta. Luokkajako (lue raha ja asema) on heille tärkeämpi motivaattori kuin naisten ihmisyyden ajaminen. Koska naisen paras turva on ollut mies, niin toki eliitin miehen vaimolla tai papin vaimolla ei ole interessiä ajaa yhteistä asiaa köyhän yksinhuoltajanaisen kanssa tai köyhän miehen vaimon kanssa, tai sinkkunaisen kanssa, tai kotiäidin kanssa, tai työelämässä olevan naisen kanssa. Sama näyttää toimivan tänäänkin.

    Tämä jättää sitten tilaa näissä keskusteluissa koko kysymyksen vähättelylle.

    Wikipedia Millistä: In his article, ”The Subjection of Women” (1861, published 1869), …Mill felt that the oppression of women was one of the few remaining relics from ancient times, a set of prejudices that severely impeded the progress of humanity.”

    Tämä vanha blogini viime kevään kurssin pohjalta kertoo siitä mitä miespapeille opetettiin 1200-luvullaOhjeita miespapeille naisten sielunhoitoa varten

    Kyllä siinä on kysymys paljon muustakin kuin noitavainoista. Siitä tuo lukemasi kirja antaa oikein hyvän kuvan. Siitä kokonaisuudesta nimittäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Toisaalla oli keskustelua siitä, että joku puhuja olisi mahdollisesti sanonut puhujainkokouksessa, ettei nainen sovi papiksi, kun Eeva lankesi ensin. Siihen jollakin välähti hyvin:

    ”Sieltä se on peräisin, että miehet yhä vielä kyselevät keittiön ovelta, että milloin meinaat ruokaa laittaa. Jos Eevakin tuskaantui ja antoi omenan, että pure tuota, mulla on nyt vähän muita puuhia jonkun aikaa…”

    Koko maailmanhistoria on tosi mielenkiintoinen ja monella tapaa aika järkyttäväkin, mutta on kyllä tuo naisen kasvuhistoria tämän päivän tasa-arvoilijaksi myös tosi pöyristyttävä!

    Näitä sääntöjä, sääntöjä ja aina vaan sääntöjä, milloin minkäkin asian takia. Miksi mies on voinut nähdä ihastuksensa ja rakkautensa kohteen niin pelottavana ja epäihmismäisenä kuin se on nähnyt? Mistä se miehen pelko on kummunnut? Ovatko jo äidit olleet lapsillensa/pojillensa opettamassa tätä hurjaa käsitystä? Ei tota voi käsittää

    Vl-liikkeessäkin on ollut ja on edelleenkin *joillakin* ihmisillä sellainen asenne naisiin, että heidän täytyy elää, olla ja pukeutua sillä tavalla, etteivät ole herättämässä miesten himoja, jotta ”miehetkin pysyvät uskomassa”. Vl-naisen ulkonäkösäädökset perustuvat tähän asiaan/asenteeseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    ”Ovatko jo äidit olleet pojillensa opettamassa tätä hurjaa käsitystä?” Äidit ovat hyvinkin voineet pojistaan mustasukkaisina mustamaalata naapureiden nätit tyttäret syöjättäriksi. Tällainen keittiöpsykologinen selitys madonna-huora-myytille tulee helposti mieleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ulla Nissi sanoo:

    Annen mainitsemat yhteiskunnallis-sosiaaliset syyt naisen aseman kehnouteen ovat varmasti olennaisia. Lisäksi naisilla oli omat keinonsa ajaa etujaan; kaikki naiset eivät kärsineet asemastaan, vaan osasivat hyödyntää kiertoteitä päästä valtaan käsiksi.

    Merkittävä syy jonkin asian ennallaan pysymiseen (esim. siis vaikka naisen alistetun aseman jatkumiseen) on tottumus. Kun tyttö kasvaa siihen, että tytön asema on tällainen, hän ei osaa vaatia muuta. Jos auktoriteetit, kuten vanhemmat, naapurit, koko yhteisö, kirkko, oppilaitokset jne. pitävät itsestäänselvänä, että näin on oikein, on vaikea nähdä asioita toisin. Jos joku sitten huomaa, että keisarilla ei ole vaatteita, ja alkaa vaatia muuta tai puhua muuta, hän saa kuulla kunniansa. Näinhän moni muukin muutos on tapahtunut. On taisteltava luutuneita asenteita ja ”perinteitä” vastaan.

    Toisaalta säännöt suojaavat yhteisöjä. Jokin merkitys naisen ”holhouksenalaisuudellakin” on aikanaan ollut. En usko, että kaikkea kannattaa katsoa vain nykylinssien läpi.

    Ei tie suomalaisenkaan naisen nykyiseen melko hyvään tasa-arvoisuuteen ole ollut yksinkertainen. Suomessa sentään lähtökohdat olivat aika hyvät, sillä esim. maaseudulla nainen oli aina ollut hyvinkin itsenäinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Ahti sanoo:

    Jos nainen oli ”luotu puutteellisesti”, niin eikö tämä Heinrich-herra teoksessaan kyseenalaista itsensä Jumalan luomistyön? Eikö lainkaan hirvittänyt ketään se, että Heinrich rohkeni arvostella näin pahasti kaiken Luojaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Mitä noituuteen tulee, on keskiaika mainettaan parempi. Noitavainot alkoivat vasta 1500-luvulla, ja niiden ajallinen painopiste oli 1600-luku. Keskiajalla ei myöskään voitu painattaa minkäänlaisia traktaatteja, koska kirjapainotaitoa ei vielä Euroopassa tunnettu ja sitäpaitsi lukutaitokin oli peräti harvojen hallinnassa. Koko Euroopan tilastoja en tunne, mutta ainakin meillä Suomessa noituustuomiot kohdistuivat jokseenkin tasan puoliksi miehiin ja naisiin. Rangaistuksena oli vain ”törkeimmissä” tapauksissa kuolema, enimmäkseen turvauduttiin vankeuteen, sakkoon tai jalkapuurangaistukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Pulkkinen sanoo:

    Noitavasaraa lukiessa kannattaisi yrittää ymmärtää sitä myöhäiskeskiaikaisena tekstinä ja lukea sitä historiallisena lähteenä. Keskiajan maailmankuva poikkeaa niin oleellisesti nykyajasta, että ajan tuotteiden eettinen arviointi ei ole mielekästä. Noitavasaraa on valistuksen ajoista lähtien kauhisteltu aina kulloisesenkin ajan muoti-ideologian näkökulmasta, ja se tarjoaa kiistämättä aina kiitollisen kohteen uuden ajan lukijalle, sillä sitä lukiessa on helppo tunte itsensä paljon Krameriä ja Sprengeriä viisaammaksi ja paremmaksi, koska on sattunut syntymään muutama vuosisata myöhemmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    ”Keskiajan maailmankuva poikkeaa niin oleellisesti nykyajasta, että ajan tuotteiden eettinen arviointi ei ole mielekästä.” Kun Noitavasaraa lukee historian lähteenä, tarkoituksena lienee oppia jotakin myöhäiskeskiajan maailmankuvasta. Eikö tähän kuulu myös eettinen arviointi? Ei tietenkään ole mielekästä kulmat kurtussa paheksua noin vanhoja asioita, mutta kuvan muodostaminen siitä, miten tuolloin hyvää ja pahaa mitattiin, on hyödyllistä. Siinä tulee peilanneeksi omaa aikaammekin.

    Ilmoita asiaton kommentti