Lehtorin virkakysymys.

Naisille saatiin aikanaan pappisoikeudet, mutta samalla ne mahdollisuudet meni niiltä teologiopiskelijoilta, jotka sitä vastustivat. Nyt ollaan lehtorin viran kimpussa ja pyritään se kieltämään. Kiellon seurauksena moni nainen menettäisi mahdollisuuden tomia kirkollisissa tehtävissä.
Ovatko ne naiset nyt tulilinjalla, jotka eivät pappeutta itselleen halua, mutta tahtovat toimia lehtoreina?

    • ”Ei kristityllä tule ensimmäiseksi mieleen virasta status.” Pidänkin ajatustasi viran statuksesta epäkristillisenä.

    • Se näkökulma kai tässä tärkeä onkin. Jos viranhaltija pitää virkaansa statuksena, saavuttamanaan asemana, hän näkee väärin. Itse asiassa jo sana ’viranhaltija’ on kirkon virasta puhuttaessa mielestäni ongelmallinen. ’Viran hoitaja’ kertoisi paremmin, mistä on kysymys.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.