Lähetystyö on ihan ok

Presidentin ei ole uudenvuoden puheessaan sopivaa toivottaa "Jumalan siunausta", mutta lähetystyö on ihan okei. Asia on ihan yksinkertainen.

Rebekka Naatuksen kolumnin moni tietenkin tuomitsi, ja monet taas hurrasivat. Sehän meni niin, että julistaa ei saa, mutta auttaa kyllä. Tai saa julistaa, jos julistaminen on naamioitu auttamiseksi. Kaikille tämäkään ei riitä: joidenkin mielestä auttaakaan ei saisi, jos motiivina on uskonnollinen vakaumus. Se on ikään kuin salaa tuputtamista, manipulointia. "Ihan hyvää auttamistyötä, mutta kun sekin on vain tapa levittää sanaa", tai siihen tapaan, kirjoitti vuosia sitten esimerkiksi toimittaja Virpi Salmi naistenlehtijuttuunsa. On vain jäänyt mieleeni yhtenä köykäisimmistä jutuista, mitä ikinä on silmään odotushuoneessa sattunut.

Se on hupaisaa, sillä on myös uskovaisia, joiden mielestä auttaa ei saa, jos taustalla on sekulaarinen humanismi, joka on saatanan aate. Jotta saatanan aatteelta vältyttäisi, voi olla paras, ettei auteta ollenkaan. Voi näitä saatanan aatteita!

Oikeastaan Naatuskin sanoo, että lähetystyö on lopettava, ja on siirryttävä "puhtaaseen auttamiseen". Mutta mistä puhtaaseen? Naatus sanoo,e ttä "Jeesus tulee siinä siivellä", eli se olisi juuri tätä salakavalaa evankeliointia.

Tullaan vain yhteen ongelmaan. Se on se, että lähetystyö menestyy parhaiten siellä, missä koulutus on alhaisinta. On tietty sanottu, että missä taas koulutus on korkeampaa, siellä sekä taantumuksellisen herätyskristillisyyden että laitoskirkkouskovaisuuden kannatus laskee. Voidaan huomauttaa, että tietty henkisyysbuumi on meneillään myös maallistuneeksi luonnehditussa Euroopassa. Nyt se alhaisen koulutustason väestö tietenkin altistuu ties mille taikauskolle, ja se meitä monia huolestuttaa oikeasti ja syystäkin.

Lähetystyön kieltäminen kuulostaakin ensialkuun ihan hyvältä idealta. Moni harras kristittykin varmasti tervehtii ilolla uutta lakia, joka kieltää Richard Dawkinsilta ateistisen lähetystyön ja Daniel Dennetiltä aggressiivisen ristiretken. Kristitythän ovat polttaneet kirjoja ja äänilevyjä ennenkin. Sen käänteisjärjestely oli, kun vapaa-ajattelijat vaihtoivat Raamattuja pornolehtiin. Tai kun Jari Tervo osoitti halveksuntansa paiskaamalla Raamatun mäkeen. Polttamista lievemmät halveksunnan muodot viestivät aivan samaa asiaa, ja sikäli niitä voi verrata konkreettiseen kirkonpolttoon. Joskus jonkun tai jonkin halveksunta kertoo omasta pahasta olosta, kuten tiedämme.

Tässä koko hommassa ei ole järjen hiventä. Kaikki ne taantumukselliset, jotka omasta mielestäni levittävät sananvapauden turvin silkkaa taikauskoa, ovat täysin oikeassa peräänkuuluttaessaan tätä sananvapautta. Se, joka vastustaa lähetystyötä, vastustaa sananvapautta.

Sananvapaus syntyi hetkenä, jona "yleinen mielipide" ei tarkoittanut enää kuninkaan mielipidettä. Sanan- ja ilmaisunvapauden synty tarkoitti sitä, että jokaisella sai olla oma mielipide, jolloin perustettiin sanomalehtiä, jotka vapaasti levittivät kukin omia aatteitaan. Riippumaton media on kauhean tuore ihanne, jota kukaan ei toteuta eikä aina edes yritä. Jokainen katsoo silmillään. Ei ole olemassa objektiivista silmää.

Länsimainen lehdistö siis syntyi tavallansa lähetystyöksi, viemään eteenpäin jotain erityistä sanomaa. Siten syntyivät vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ja hengelliset ja muut lehdet.  Jos lähetystyö kiellettäisiin, pitäisi kieltää myös kaikki mainonta ja muu viestintä, joka pyrkii vaikuttamaan. Pitäisi kieltää kaikki, missä on mitään sanomaa. Tai siis mitään merkityksellistä sanomaa. Joten jos lähetystyö pitäisi kieltää, ainoa sallittu viestinnän muoto olisi paskanjauhaminen.

Ja sitä moni toivoo: että pelkkää kevytpoppia radioon, turruttavaa tosi-tv-paskaa televisioon, mahdollisimman vähän mitään, mitä pitäisi miettiä. Se olisi varsinaista manipulaatiota. Tämän maailmanajan viihdeteollisuus ja mainonta ovat pelkkää kulttuurista lobotomiaa. Periaatteellinen lähetystyön vastustaminen on kulttuurista lobotomiaa. Yhtä hyvin voitaisiin kieltää kaikki sellainen, mikä lisää itsetuntemusta tai muuta tietoisuutta. Lähetystyön vastustaminen on oikeastaan sitä, ettei luoteta ihmisten omaan kriittiseen ajattelukykyyn. Jos siihen ei luoteta, olisi varmaan tuhoisaa lisätä lukutaitoakaan. Juuri kulttuurinen lobotomia ja tylsistyttäminen on varsinainen saatanan aate.

Vastapainona kulttuuriselle lobotomialle on joku ehkä huomannut, että teatterit ja elokuvat käsittelevät paljon hengellisiä kysymyksiä, ja maailman vetävin rytmimusiikki tihkuu pyhyyttä. On ilahduttavaa, miten paljon sellainen henkilö kuin professori Kari Enqvist on paneutunut näihin kysymyksiin.

Kristinuskon ja muiden uskontojen kannalta ajattelen lähetystyöstä seuraavaa. Minusta kristinuskon ja minkä tahansa muun uskonnon niin sanottua relevanssia punnitaan sen mukaan, minkä verran sillä on universaalia sanomaa, sellaista sanomaa, joka on avoin kaikille ja voisi koskettaa ihan jokaista ihmisyksilöä. Kaikissa uskonnoissa on siis oltava kaksi ulottuvuutta: Niiden täytyy olla universaaleja ja toiseksi niillä on oltava ns. partikulaarinen kosketuspinta juuri sinun elämääsi ja juuri minun elämääni.

Jos sanoisin, että minkäänlaista lähetystyötä ei saisi olla, viestini olisi tulkittava kahdella tavalla. Joko ajattelen, ettei uskonnolla edes voi olla sanottavaa kenellekään sanan siinä merkityksessä, että loppuunmyytyyn konserttiin ei kannata enää upottaa mainosrahoja. Tai sitten ajattelen, ettei uskonnolla kenenkään kuulijan kannalta potentiaalisestikaan voi olla kestävää merkitystä, eli se on joka tapauksessa huijausta. Kumpikin tulkinta merkitsee, että kyse on jostain tietyn salaseuran omasta kivasta, eli ei mistään universaalista. Sellaiseen ei kannata haaskata energiaa, ellei sitten halua liittyä jengeihin tai liehuttaa lippuja.

Jos taas pohjana on jokaisen ihmisen paljas ihmisyys ja ajatus, että tämä voisi puhutella ketä tahansa, koska tämä on tarkoitettu ihan vain ihmisille riippumatta jengeistä ja viireistä, niin sitten siinä voi ollakin jotain jujua.

Yleensä niin sanottu rakkauden sanoma puhuttelee monia, eikö niin.

Rakkauden sanomaa taas ei voi elää todeksi tuputtamalla tai käännyttämällä. Rakkauden sanomaa ei voi elää todeksi pahoin aikein, ei oman edun tavoitteet tai muu vääryys mielessä. Se tarkoittaa: rakkaus ei etsi omaansa vaan toisen hyvää. Rakkaus kuuntelee sitä toisen hyvää. Minun totuuteni ei ole aina toisen totuus, eikä minun elämäntapani edes hyväksi toiselle.

15 kommenttia

  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Eräs Lähetysseuran Etiopian työntekijä otti kerran kuulteni kantaa vanhaan hokemaan, ettei lähetystyötä saa tehdä, koska se tuhoaa alkuperäisiä kulttuureja. Hän sanoi, ettei ole koskaan pitkän uransa aikana käynyt niin syvällä pensaikossa ettei siellä olisi myyty Coca colaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Atso Eerikäinen sanoo:

    Pensastolaiset ostavat Coca colaa janoonsa, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Kristinuskon evankeliumilla on kilpailijoita, ja sen ottavat vastaan (jos ottavat) vain ne, jotka pitävät sitä parhaimpana vaihtoehtona.

    Japaniin on turha viedä mitään, koska siellä on jo kaikkea, mitä ihminen tarvitsee, omasta takaa. Nokia teki ristiretken Japaniin, muttei osannut tehdä puhelimia japanilaisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Atso Eerikäinen sanoo:

    Luterilaiset tekivät ristiretken Japaniin, mutta törmäsivät buddalaisuuden vanhuskauttamisoppiin, joka on sama kuin Lutherin: vain armosta pelastutaan. Katoliset ja episkopaalit sentään ymmärsivät tarjota ”brändinsa” japanilaisessa kontekstissa. Luterilaiset jämähtivät Lutherin 1500-luvun Saksaan.

    Jeesus tapettiin, kun taas Buddha tappoi itsensä (syötyään saastunutta sianlihaa). Buddhan kuolemalla ei ole muuta merkitystä kuin kärsimyksen loppu. Jeesus voitti kuoleman kuolemalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Kotimaa24:n uutiskommentointi on rasittavaa luettavaa ja ärsyttävää kirjoittaa, koska 500:n merkin raja tulee vastaan ylen äkkiä. Onneksi oma kommenttini jäi siellä vajaaksi, koska Huttunen tässä sanoo sen, mitä olisin halunnut sanoa. Sanoo paremmin ja napakammin. Toivottavasti Rebekka Naatus opettelee Huttusen blogista, mitä ohut ajattelu EI ole.

    Jotenkin toivon, että Naatuksen kolumni olisi ollut tahallinen provokaatio, jotta saataisiin tuhtimpaa sanomista kehiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Tuohon provokaatioon minäkin uskon ainakin luettuani sen kolumnin. Rebekka Naatusta olen oppinut pitämään fiksuna naisena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Sehän oli samanlainen temppu kuin mitä itse olen tehtyt blogissa: Kiellän kaiken kieltämättä oikeasti mitään.

    Yksi asia vähän rassaa. Tämä vaatimus, että lähetystyön pitää olla ainoastaan kansainvälistä diakoniaa, koska Jeesuskin tulee siinä siivellä, tarkoittaa, että olemme me rikkaat pohjoismaalaiset ja sitten on ne autettavat. Vaikka miten päin käännän, auttajan ja avunsaajan tasa-arvo on minusta aina uhattuna. Tämä koskee kaikkea kehitysyhteistyötä täysin uskonnosta ja muusta vakaumuksesta rippumatta.

    Minusta olisi mahtava, jos lähetystyötä voisi tehdä pikemminkin nimenomana siellä, missä avuntarvetta ei ole. Voisi paasata materialismin näivettämille henkisille eunukeille elämän arvosta. Niille, joiden rikkaudet perustuvat sille, että Kongossa lapset kaivoksissa raapivat kobolttia viihde-elektroniikkateollisuudelle.

    Tämä parannussaarna pitäisi aloittaa omasta itsestä. Jokin alitajunnassa hiertää ikävästi, se ilmenee myös noissa sanavalinnoissa: kun ehkä se henkinen eunukki, viihteellä itsensä turruttanut hedonisti-materialisti olen juuri minä. Ehkä lopullinen kantani lähetystyöhön todella muodostuu siitä, sallinko aidosti, että oma elämänmuotoni voisi joutua murrokseen. Tässä mielessä en niinkään kannata, että ensisijaisesti lähdetään jonnekin köyhään maahan puhumaan Jeesuksesta. Mutta Jeesuksen nimessä esimerkiksi ehkäisyn tärkeydestä puhuminen on erinomaista työtä lähetyskentillä. Naatuksen kondomiviittaus ei ollut trolli.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Juhani Huttusen logiikalla kielletään diakonia(auttajan ja autettavan epätasa-arvoinen suhde).

    Tämä etenee näppärästi, kohta Teemu Kakkurin taannoinen blogi(”kielletään kaikki”) pitää paikkansa myös kirkon toimintojen suhteen:-)

    Monenko muuten arvelette kirkon 4 milj. jäsenestä kannattavan lähetystyötä, jos siis jätetään kokopäivä(uus)pietistit, muut evankeliset ja ammattikristityt laskuista pois?

    Siis kysytään tavalliselta kirkollisveron maksajalta, joita jäsenistä kuitenkin on yli 90%.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • petri järveläinen sanoo:

    Lähetystyöstä voisi luopua siinä merkityksessä, että sihen ei liitettäisi tuota sanaa työ ellei sitten itämurteisena teitittelymuotona. Lähetyksestä eli missiosta luopuminen merkitsisi trinitaarisen jumala-ajatuksen poistamista. Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta eli rakkaus on Jumalan trinitaarinen missio. Tässä missiossa elämiseen rakennetaan sitten yhteisöjä ja näille erilaisia puitteita eri maissa. Se onko suomalainen pappi Sri Lankassa vai Oulussa ei muuta asiaa. Missiosta luopuminen ei ole turismia. Jos se pitää ulkomailla muuttaa avustustoiminnaksi, myös seurakunnat Suomessa pitää muuttaa sosiaalitoimistoiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Helena Paalanne sanoo:

    ”Koko sana (so. ’lähetystyö’) pitäisi siirtää kirkolliseen museoon.”, kirjoitteleepi Rebekka. Onhan aivan eri asia puhua jonkun sanan vanhanaikaisuudesta kuin itse asian siirtämisestä museoon. En kyllä koskaan oikein päässyt kolumnin perusteella selville haluaisiko Rebekka siirtää museoon muutakin kuin pelkän sanan. Ilmeisesti ainakin julistustyön. Tosin ’julistustyö’ kyllä on myöskin sanana ehkä vähän museokamaa, mutta sisältö on kyllä yhä tänäkin päivänä täysin luovuttamaton.

    Itse olen sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus kuulla sanomaa armahtavasta ja vapauttavasta Jumalasta. Jos kirkon lähetystyöllä ei ole siihen teemaan mitään sanottavaa, niin todellakin yhdyn Rebekkaan: lopetetaan koko lähetystyö. Sosiaalisen avun saaminen ei ole ainakaan kolumnissa nimeltä mainitun SLS:n työalueilla riippuvainen siitä, mitä uskoa henkilö tunnustaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    ”Lähetys” on historiallisesti yhtä rasitettu termi kuin ”neekeri” tms., ja on syytä poistaa kielenkäytöstä, myös kirkon piirissä.

    Muualla se on jo tehty.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.