Lähetystyö on ihan ok

Presidentin ei ole uudenvuoden puheessaan sopivaa toivottaa "Jumalan siunausta", mutta lähetystyö on ihan okei. Asia on ihan yksinkertainen.

Rebekka Naatuksen kolumnin moni tietenkin tuomitsi, ja monet taas hurrasivat. Sehän meni niin, että julistaa ei saa, mutta auttaa kyllä. Tai saa julistaa, jos julistaminen on naamioitu auttamiseksi. Kaikille tämäkään ei riitä: joidenkin mielestä auttaakaan ei saisi, jos motiivina on uskonnollinen vakaumus. Se on ikään kuin salaa tuputtamista, manipulointia. "Ihan hyvää auttamistyötä, mutta kun sekin on vain tapa levittää sanaa", tai siihen tapaan, kirjoitti vuosia sitten esimerkiksi toimittaja Virpi Salmi naistenlehtijuttuunsa. On vain jäänyt mieleeni yhtenä köykäisimmistä jutuista, mitä ikinä on silmään odotushuoneessa sattunut.

Se on hupaisaa, sillä on myös uskovaisia, joiden mielestä auttaa ei saa, jos taustalla on sekulaarinen humanismi, joka on saatanan aate. Jotta saatanan aatteelta vältyttäisi, voi olla paras, ettei auteta ollenkaan. Voi näitä saatanan aatteita!

Oikeastaan Naatuskin sanoo, että lähetystyö on lopettava, ja on siirryttävä "puhtaaseen auttamiseen". Mutta mistä puhtaaseen? Naatus sanoo,e ttä "Jeesus tulee siinä siivellä", eli se olisi juuri tätä salakavalaa evankeliointia.

Tullaan vain yhteen ongelmaan. Se on se, että lähetystyö menestyy parhaiten siellä, missä koulutus on alhaisinta. On tietty sanottu, että missä taas koulutus on korkeampaa, siellä sekä taantumuksellisen herätyskristillisyyden että laitoskirkkouskovaisuuden kannatus laskee. Voidaan huomauttaa, että tietty henkisyysbuumi on meneillään myös maallistuneeksi luonnehditussa Euroopassa. Nyt se alhaisen koulutustason väestö tietenkin altistuu ties mille taikauskolle, ja se meitä monia huolestuttaa oikeasti ja syystäkin.

Lähetystyön kieltäminen kuulostaakin ensialkuun ihan hyvältä idealta. Moni harras kristittykin varmasti tervehtii ilolla uutta lakia, joka kieltää Richard Dawkinsilta ateistisen lähetystyön ja Daniel Dennetiltä aggressiivisen ristiretken. Kristitythän ovat polttaneet kirjoja ja äänilevyjä ennenkin. Sen käänteisjärjestely oli, kun vapaa-ajattelijat vaihtoivat Raamattuja pornolehtiin. Tai kun Jari Tervo osoitti halveksuntansa paiskaamalla Raamatun mäkeen. Polttamista lievemmät halveksunnan muodot viestivät aivan samaa asiaa, ja sikäli niitä voi verrata konkreettiseen kirkonpolttoon. Joskus jonkun tai jonkin halveksunta kertoo omasta pahasta olosta, kuten tiedämme.

Tässä koko hommassa ei ole järjen hiventä. Kaikki ne taantumukselliset, jotka omasta mielestäni levittävät sananvapauden turvin silkkaa taikauskoa, ovat täysin oikeassa peräänkuuluttaessaan tätä sananvapautta. Se, joka vastustaa lähetystyötä, vastustaa sananvapautta.

Sananvapaus syntyi hetkenä, jona "yleinen mielipide" ei tarkoittanut enää kuninkaan mielipidettä. Sanan- ja ilmaisunvapauden synty tarkoitti sitä, että jokaisella sai olla oma mielipide, jolloin perustettiin sanomalehtiä, jotka vapaasti levittivät kukin omia aatteitaan. Riippumaton media on kauhean tuore ihanne, jota kukaan ei toteuta eikä aina edes yritä. Jokainen katsoo silmillään. Ei ole olemassa objektiivista silmää.

Länsimainen lehdistö siis syntyi tavallansa lähetystyöksi, viemään eteenpäin jotain erityistä sanomaa. Siten syntyivät vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ja hengelliset ja muut lehdet.  Jos lähetystyö kiellettäisiin, pitäisi kieltää myös kaikki mainonta ja muu viestintä, joka pyrkii vaikuttamaan. Pitäisi kieltää kaikki, missä on mitään sanomaa. Tai siis mitään merkityksellistä sanomaa. Joten jos lähetystyö pitäisi kieltää, ainoa sallittu viestinnän muoto olisi paskanjauhaminen.

Ja sitä moni toivoo: että pelkkää kevytpoppia radioon, turruttavaa tosi-tv-paskaa televisioon, mahdollisimman vähän mitään, mitä pitäisi miettiä. Se olisi varsinaista manipulaatiota. Tämän maailmanajan viihdeteollisuus ja mainonta ovat pelkkää kulttuurista lobotomiaa. Periaatteellinen lähetystyön vastustaminen on kulttuurista lobotomiaa. Yhtä hyvin voitaisiin kieltää kaikki sellainen, mikä lisää itsetuntemusta tai muuta tietoisuutta. Lähetystyön vastustaminen on oikeastaan sitä, ettei luoteta ihmisten omaan kriittiseen ajattelukykyyn. Jos siihen ei luoteta, olisi varmaan tuhoisaa lisätä lukutaitoakaan. Juuri kulttuurinen lobotomia ja tylsistyttäminen on varsinainen saatanan aate.

Vastapainona kulttuuriselle lobotomialle on joku ehkä huomannut, että teatterit ja elokuvat käsittelevät paljon hengellisiä kysymyksiä, ja maailman vetävin rytmimusiikki tihkuu pyhyyttä. On ilahduttavaa, miten paljon sellainen henkilö kuin professori Kari Enqvist on paneutunut näihin kysymyksiin.

Kristinuskon ja muiden uskontojen kannalta ajattelen lähetystyöstä seuraavaa. Minusta kristinuskon ja minkä tahansa muun uskonnon niin sanottua relevanssia punnitaan sen mukaan, minkä verran sillä on universaalia sanomaa, sellaista sanomaa, joka on avoin kaikille ja voisi koskettaa ihan jokaista ihmisyksilöä. Kaikissa uskonnoissa on siis oltava kaksi ulottuvuutta: Niiden täytyy olla universaaleja ja toiseksi niillä on oltava ns. partikulaarinen kosketuspinta juuri sinun elämääsi ja juuri minun elämääni.

Jos sanoisin, että minkäänlaista lähetystyötä ei saisi olla, viestini olisi tulkittava kahdella tavalla. Joko ajattelen, ettei uskonnolla edes voi olla sanottavaa kenellekään sanan siinä merkityksessä, että loppuunmyytyyn konserttiin ei kannata enää upottaa mainosrahoja. Tai sitten ajattelen, ettei uskonnolla kenenkään kuulijan kannalta potentiaalisestikaan voi olla kestävää merkitystä, eli se on joka tapauksessa huijausta. Kumpikin tulkinta merkitsee, että kyse on jostain tietyn salaseuran omasta kivasta, eli ei mistään universaalista. Sellaiseen ei kannata haaskata energiaa, ellei sitten halua liittyä jengeihin tai liehuttaa lippuja.

Jos taas pohjana on jokaisen ihmisen paljas ihmisyys ja ajatus, että tämä voisi puhutella ketä tahansa, koska tämä on tarkoitettu ihan vain ihmisille riippumatta jengeistä ja viireistä, niin sitten siinä voi ollakin jotain jujua.

Yleensä niin sanottu rakkauden sanoma puhuttelee monia, eikö niin.

Rakkauden sanomaa taas ei voi elää todeksi tuputtamalla tai käännyttämällä. Rakkauden sanomaa ei voi elää todeksi pahoin aikein, ei oman edun tavoitteet tai muu vääryys mielessä. Se tarkoittaa: rakkaus ei etsi omaansa vaan toisen hyvää. Rakkaus kuuntelee sitä toisen hyvää. Minun totuuteni ei ole aina toisen totuus, eikä minun elämäntapani edes hyväksi toiselle.

15 kommenttia

  • Helena Paalanne sanoo:

    Onneksi kumminkin yritysmaailma on ominut kirkolta sanan ‘missio’ ja palauttanut sen meille kallispalkkaisten konsulttien välityksellä takaisin muodossa, jota ei omakseen tunnista. Että ei sitten oikein voida käyttää enää sitäkään sanaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • petri järveläinen sanoo:

    Myös lähetysnäky on näitä vanhoja museoon joutavia sanoja. Jaakko Elenius -vainaa kerran vastasi kysymykseen, että mikä se semmoinen on kuin lähetysnäky, että ei sellaista ole, sitä vain mennään Afrikkaan ja sanotaan, että tässä olisi nyt tämä Nasaretin mies, mitäs siihen sanot, mustanaama!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Missio-sanaan pitäisi liittää käyttöohje: voi aiheuttaa kuulijassa kroonista pahoinvointia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Taneli sanoo:

    Hei,

    Tietenkin aineellista lähetystyötä saa tehdä ja julistaa myös evankeliumia. Onhan se aivan irrationaalista edes väittää muuta. Mutta ketään ei saa pakottaa tai houkutella sellaiseen, mihin ei haluta osallistua.

    ystävällisesti Matti

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Helinä Taipale sanoo:

    No jos nyt tartun yhteen teemaan kirjoituksessasi, herätyskristillisyys. Mitä pahaa siinä on?

    Tuota, kun taidat körttisiin lukeutua, niin olisitko Sinä siinäkään/siinäkään Sinä ajatuksinesi, jos kyseisen liikkeen herätykset eivät olisi aikoinaan maassamme jyllänneet!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.