Lähetystä lahden takaa

Kirkosta museo?

Lähetystyöntekijä ei voi enää vaieta, sillä ennen kuin minut museoidaan tai poltetaan roviolla, haluan kertoa oman näkemykseni Kotimaa24:n lähetysdebattiin. Vanhoille blogini seuraajille tiedoksi, että uuden työkauden alkaessa blogini siirtyy pysyvästi tälle sivustolle.

Olen ollut lähetystyössä neljä vuotta Jordanian, kolme vuotta Viron ja kuusi vuotta Suomen ev.lut.kirkossa. Edelleen pohdin mikä on lähetystyössä tärkeää ja mihin kannattaa keskittää voimavaransa. Olen oppinut, että parhaita asiantuntijoita ovat paikallisen kontekstin visionäärit. Etelä-Pohjanmaalla työskennellessä painopiste on ollut vahvasti kristillisessä kasvatuksessa, Jordaniassa rauhantyö oli merkittävin työmuoto ja Virossa julistustyö. Tällä työkaudella olen taas julistamassa evankeliumia, mikä tarkoittaa mm. perheneuvontatyön käynnistämissä Viron ev.lut.kirkossa sekä lasten aseman parantamista evankeliumista nousevien periaatteiden mukaan. Sisarkirkko on kutsunut minut tekemään lähetystyötä, koska köyhällä kirkolla ei ole resursseja eikä tarvittavaa osaamista perhetyön hankkeeseen.

Sana lähetystyö tai evankeliointityö ovat usein termeinä harhaanjohtavia. Kielipeliä sekä filologista viilausta voidaan harrastaa puoleen ja toiseen. Silti säännöllisesti palaan aikanaan piispa Laulajan piispantarkastuksesssa esittämään kysymykseen: ”Mikä on seurakunnan perustehtävä?”

Virossa lähetystyöntekijä opettaa ja kastaa, toteuttaa näin lähetyskäskyä ja perustehtävää. Lähi-idässä opin katsomaan perustehtävää itäisin silmälasein. Lännessä on tapana erottaa julistus ja palvelu toisistaan, mutta esimerkiksi arabi näkee ne samana asiana. Olisiko meillä tästä opittavaa?

Vielä 1930-luvulla 78% virolaisista kuului luterilaiseen kirkkoon, nykyisin enää alle 15%. Kun kirkko lakkasi julistamasta evankeliumia –kommunistisen aatteen pakottamana, jäsenet katosivat. Uuden tasavallan alkuaikana lähetystyötä tehtiin kevyesti -pitämällä pari tuntia rippikoulua ennen kastamista, ja uudetkin jäsenet kaikkosivat. Nigulisten kirkosta tuli museo. Suomessakin vähenee väki jumalanpalveluksessa ja rippikoulussa, uskonnonopetus saa kyytiä. Onko kirkolla tulevaisuutta?   

Piispa Peura on todennut missionaarisuuden olevan kirkon ajallisen olemassaolon ilmaus. Kristinusko on luonteeltaan ilmoitususkonto. Ilman missionaarisuutta kirkosta tulee museo, tai moskeija –kuten Saksassa on tapahtunut. Kirkon on edelleen toteutettava lähetyskäskyä ja annettava lähetyskasvatusta, aina hamaan paruusiaan asti. Evankeliumia voidaan jakaa sanoin tai sanoitta, musiikin, tanssin tai hiljaisuuden keinoin. Lähetys on kokonaisvaltainen tapa suostua käskettäväksi ja kunnioittamaan Kuningasta, kuten pakanallisesta taustasta tulevat itämaan tietäjät aikanaan tekivät. Head Kolmekuningapäeva, hyvää loppiaista!

 

20 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Hei Pia, kiitos kiinnostavasta, hyvästä kirjoituksesta.

    Kiinnitti huomioni tuo, että Virossa alle 15% kuuluu luterilaiseen kirkkoon, työsarkaa siis riittää.

    Virossa ilmeisesti kommunistinen uudelleenkasvatustyö tuotti tulosta. Lyhyen kuherruskuukauden jälkeen luterilaisuus sai ilmeisen pysyvästi mennä mailleen. Lähetystyön nimellä kulkeva kristillinen indoktrinaatio ei tuottane tulosta(?) Ultrakapitalistinen markkinatalousideologia vie uskosta voiton.

    Suomessa luterilaisella kirkolla kyllä on tulevaisuus, mutta onko Virossa?

    Hauska nähdä, miten täsmälleen päinvastaista mieltä voi lähetystyöstä kirkon tehtävänä olla:-)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Hmm. Epäilen, tokko Rebekka Naatus tarkoitti tekemäsi työn kaltaisen toiminnan poistamista. Ehkä tarkoitus oli puhua termistöstä. Ei pidä elää samassa harhaluulossa, jossa ”koulukodit” muutettiin ”perhekuntoutuskeskuksiksi” ja ilmeisesti ajateltiin, että termiä muuttamalla katoaa työkin…

    Lähetystyö ja evankelioiminen ovat sanoina jossain määrin rasitteisia, sitä ei käy kieltäminen. Pitänee keskustella siitä, ovatko ne niin rasitteisia, että niistä tulisi luopua, kuten koulukoti-termistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kiitos vastavirtaan uimisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Elias,

    Olen samaa mieltä, että lähetystyö-käsite on historiallisesti erittäin rasitettu,negatiivisesti latautunut ja pitäisi poistaa käytöstä.

    Kiireesti.

    Miksi ei voida puhua pelkästään auttamistyöstä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta, Pia.

    Jeesus sanoi: ”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 15:18-21)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Emilia Karhu sanoo:

    Tässä lähestystyökeskustelussa itselleni on noussut mieleen vanha kansanviisaus: ”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”.

    Oleellista olisi varmasti ainakin se, että nykyihmisten ymmärrys lähetystyön nykyluonteesta ja nykytodellisuudesta lisääntyisi. Monihan kritisoi lähestystyötä ja julistustyötä nyt sellaisin perustein, jotka nousevat jostain 100-200 vuoden takaisesta lähetystyön tekemisen tavasta – joillakin jopa tuhannen vuoden takaisista miekkalähetyksistä. Ei sanaa lähestystyö tarvitse muuksi muuttaa sen vuoksi, että se on historiassa tullut keränneeksi kammottavaakin painolastia päällensä. Oleellista olisi viestiä, miten paljon on muttunut, miten eri tavalla lähetit nykyään suhtautuvat niihin kulttuureihin joiden keskellä työskentelevät jne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Nimi pahentaa miestä, ei sitä hurskaat toiveet muuksi muuta:-)

    Harvapa meistä enää käyttää nimityksiä ”neekeri, ”apukoulu”, ”köyhäinhoito” jne.

    Aika moni on heittänyt myös ”luottamusmiehen”vanhojen käsitteiden museoon ja siirtynyt käyttämään korrektimpaa ja todellisuutta vastaavampaa ilmaisua ”luottamushenkilö”.

    Kirkon palvelukseen astuu yhä enemmän henkilöitä, jotka eivät ole syntyneet Lutherin postilla kapaloihin käärittynä. Useimmille heistä”lähetys” edustaa jotain pakkokäännyttämisen ja hienovaraisen aivopesun välillä olevaa. Kirkko on (onneksi) hidas ja kankea käänteissään, mutta epäilen vahvasti, että ”lähetys”-käsite tulee käytöstä ennen pitkää poistumaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pia Ruotsala sanoo:

    Kiitos palautteesta!

    Kari-Matti, olet upean aktiivinen! Virossa tosiaan materialismi jyrää, eikä kirkon tendenssimäinen opetus vastaa aina nykyeurooppalaiseen huutoon. On mielenkiintoista olla Virossa juuri nyt ja nähdä pystyykö kirkkolaiva kääntymään niin, että kirkolla olisi tulevaisuus täälläkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pia Ruotsala sanoo:

    Termi lähetys ei muuten aukea lainkaan apateiselle virolaiselle, jota ei ole kylvetetty kristillisessä pesuvedessä. – ”Ministry” on mielestäni aika hyvä, ministeri kun on ihmisten palvelija. Mitä ehdotatte sanan ”lähetys” korvikkeeksi, mikä vastaa nykyistä työn sisältöä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Pia, unohdin sanoa, että teet hienoa työtä

    Aikoinaan puhuttiin sisälähetyksestä, kun tarkoitettiin kotimaassa tehtävää työtä. En tiedä, olisiko vastaava työ saanut nykyään eriytyneempiä ja työn todellista sisältöä paremmin vastaavia nimityksiä?

    Ajattelisin, että paitsi leivän ohessa, myös itsessään leivässä implisiittisesti menee sanaa, kun sitä jaetaan. Tarvitaanko ”julistusta” lainkaan? En osaa sanoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pia Ruotsala

    Suomen Lähetysseuran sponsoroima Viron kirkon perhetyön koordinaattori ja Viron työalueen OTO-tiedottaja. Kirkon nuorisotyönohjaaja, teologi ja aloitteleva perheneuvoja, joka jaksaa ihmetellä monia asioita.