Kulkuskapina ja Kirkollisen parodian mahdottomuus

 

Parodian parodiointi ei ole mahdollista. Tämän totesin eilen lukiessani Valkeakosken sanomien uutista Kulkusten kätkemisestä joulukonsertissa.

 

En tunne asiaa muuten kuin lehtitietojen perusteella. Mutta Valkeakosken Sanomaiset valaisevat kauniisti, ja ympärillä kommentoijat kommentoivat sulosti.

 

Seurakunnan työntekijät ovat todenneet, että kirkon joulukonserteissa olisi syytä olla yli puolet hengellistä ohjelmistoa:

”[ei-hengellisiä lauluja] olisi ollut noin puolet. Kirkko on jumalanpalveluskäyttöön vihitty tila eikä yleinen konserttisali, joten neuvottelimme niin, että muutama laulu vaihdetaan sellaisiin, joita kirkoissa yleensäkin kuulee joulun alla.”

 

Tämä kuulostaa minusta ihan reilulta, kohtuulliselta ja viisaalta. Seurakunta saa, ja sen pitääkin, huolehtia siitä että joulukonsertissa on järkevä määrä hengellistä ohjelmistoa. Uutisessa mikään ei viittaa siihen, etteikö konsertissa saisi esittää myös ei-hengellisiä joululauluja.

 

Uutisessa ei kerrota, missä tunnelmissa kanttori ja kuoronjohtaja neuvottelivat. Useimmiten nämä neuvottelut käydään käsittääkseni ihan hyvässä ja rakentavassa hengessä. Missä tunnelmissa tämä neuvottelu käytiin, ja välittyikö neuvottelutulos samassa sävyssä anonyymille kuorolaiselle, sitä emme tiedä. Mutta saadaanpahan tähänkin kertomukseen jatko-osa otsikolla ”Nyt puhuu kulkusten pudottamisesta neuvotellut kuoronjohtaja”

 

Ja takaisin asiaan. Laps’ ei saa hankeen hukkuu unhoittuu, puolet pitää jäädä näkyviin.

 

Uutinen muuttuu parodiaksi, kun keskitytään sivujuonteeseen. Neuvotteleminen muuttuu kieltämiseksi. Keskitytään yhteen lauluun, joka jätettiin pois kun lisättiin hengellisen ohjelmiston osuutta. Ja silmät ymmyrkäisinä ihmetellään, mikäs siinä laulussa olikaan vikana.

 

Kuorolaiset ”pettyivät”. Kun tämä päätyy Iltajompaankumpaan, voimme lukea miten kuorolaiset ”raivostuivat” ja kansalaiset ”järkyttyivät”.

 

Keskusteluketjuissa siis muistellaan, että mekin saimme Jänkäkynterön sivukirkossa vuonna 1994 kilistellä Kulkusia. Tai joku kulkuslaulu oli Kauheimmat Koululaulut –vihkossa vuonna miekka ja kivi. Tai kirkkoherra von Böngelsböögel viittasi siihen puheessaan Turpakäräjien päätösjuhlassa Kustaa II Adolfin läsnä ollessa Tamberforssin markkinoilla. Joten kyllä se on käsittämätöntä miten Valkeakoskella voidaan kieltää Kulkusten vilahdus joulukonsertissa, kyllä se on epäjohdonmukainen tuo kirkko. No onkos tullut edes kesää? Ja koskas meillä sitten on joulu, kulkusjuhla armas lapsien?

 

Kumpaa uutisessa pitäisi siis ihmetellä, kirkon työntekijöitä jotka haluavat että joulukonsertissa on yli puolet hengellistä ohjelmistoa, vai kuorolaisia, jotka ottavat yhteyttä paikallislehteen, vai kenties Suomen mediaa, joka nostaa tästä uutisen? Eilen luulin, että Valkeakoskella olisi hiljainen uutispäivä. Mutta asia kannattaa kertoa myös Kotimaa24:ssa ja Aamulehdessä, ilmeisesti myös paperisessa.

 

Kirkollinen parodia on mahdotonta, koska kirkkoa koskevat uutiset ovat jo itsessään parodioita.

 

Parodian parodiointi ei ole kenestäkään hauskaa. Siispä ennustamme pikaista uppoamista myös uudelle Facebookin Kirkkovene-huumorisivulle.

 

Hei tonttu-ukot hyppikää Kirkkoveneen laidan yli.

putoa

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Tuomas Hynysellä on blogikirjoituksissaan ilmeisesti pyrkimys kunnostautua vastavirran kulkijana.

    Vesa, tänä syksynä olen kirjoittanut aiempaa harvemmin mutta yrittänyt kirjoittaa terävämmin. Asioissa on minusta aidosti useampia näkökulmia. Ja kyllä, lehtijutun jälkeen sympatiani ovat seurakunnan työntekijöiden puolella.

    Ehkä ensi kerralla kirjoitan blogin jossa kerron, keiden kaikkien kanssa olen samaa mieltä ja mistä asioista

    Hynysen ajatuksissa on ilmeisesti kaikkien laulujen vesiselvä jako hengellisiin ja e-hengelllisiin, ja tämän jaon hän olettaa olevan yhtä selvä kaikille. Entä jos joku kokeekin Kulkuset-laulun hengelliseksi ensimmäisen uskonkappaleen valossa?

    Ei suinkaan, nyt et lue ajatuksiani oikein. Itselleni esimerkiksi monet PMMP:n biisit ovat hengellisesti puhuttelevia, suorastaan hengellisiä, mutta useimpia PMMP:n biisejä silti kirkkoon toisi.

    En lainkaan epäile, etteikö Kulkuset voisi olla jollekin syvästi hengellinen. Silti väitän, että valtavirralle se on ensisijaisesti jotain muuta.

    Tarkoitukseni oli olla mediakriittinen ja pohtia, miten arkisesta (mahdollisesti alkujaan ristiriidattomasta?) tapahtumasta tulee uutinen ja samalla (minun lukutavallani) uutinen muuttuu itsessään parodiaksi. Eikä olisi eka kerta kirkkoa koskevissa uutisissa.

  2. Jospa näin aluksi minua joku viisaampi ja enempi musiikkiin paneutunut valaisisi milloin musiikki on hengellinen taikka ei. Minulla on siitä tietty käsitys. Jos PMMP:n kappaleen yksi tuhannesta kokee hengelliseksi niin se on hänen ongelmansa ja samalla kaikkien tekemiseen osallistuneiden. Miksi tanssimusiikki, iskelmä taikka vaikkapa rokki hengellistyy on sisäisen tunnon asia eikä musiikin.
    Siksi ja vain siksi näitä hengelliseksi taikka klassiseksi miellettyjä tulee tarkastella enemmän hengelliseksi yleisesti hyväksytyn perusteella eikä henkilökohtaisina kokemuksina. Bachin ”evankelistamainen” julistus tulee hänen asemastaan ja/tai musiikiln klassisesta painoarvostaan eikä siitä miten joku musiikkina sen kokee. Virsi muutettuna tanssin sykkeeseen, tanssittavaksi on tanssimusiikkia eikä sipä pidä tuoda sellaisenaan kirkkoon. Juicen laulut eivät ole hengellisiä vaikka niissä muutama siihen viittaava teema onkin. Kulkuset – laulakaa pois mutta ei siinä mitään erityisen hengellistä ole.

  3. Kirkon parodia, mahdottomuusko???

    Kun kirkko (luterilainen) suomeen tuli oli se voimansa tunnossa (kihloissa valtioon) ja kaikkien piti siihen kuulua ja sen sanalla hallittiin ihmisten moraalia, aviorikkojat jopa kuolemaan, noidat poltettiin, entä kun liitto valtion kanssa rakoili alkoi kirkon sanelu moraalista ja pakosta vaieta ja nyt sitten jäljelle on jäänyt kulkuset, älkää tulko sisälle kirkkoon niitä helisyttämään, näin nöyränä kirkko pyytää ei vaadi, sen päättää muut ei kirkko itse.

Kirjoittaja