Kristillinen rasisimi

Universaalina kerran syntynyt kristillisyys on taistellut aina siitä, ketkä ovat "meitä" ja "muita".

 

Eurooppa kristillisenä sivilisaationa on illuusio. Kirkko on ohjannut Euroopan kehitystä, mutta ei yksin. Valtiot, niiden valtakoneistot ja kulttuurit ovat kehittyneet myös omia teitään. Tuossa prosessissa kristillisyyden ihanteet on sidottu mukaan paikallisidentiteetin muokkaamiseen.

 

Valtio-opin kehitys johti siihen, että kristillisyys omaksui jo antiikin Kreikasta periytyvän arvon olla hyväksymättä muiden eli ulkomaalaisten arvoja samanarvoisiksi omien etnosentristen arvojen kanssa. Äärimmilleen mentiin 1900-luvulla Neuvostoliitossa, Saksassa, Kambodzassa tai Pohjois-Koreassa, joissa valtio oli Messias ja yksilö armoa anova syntinen.

 

Myös demokraattisessa Euroopassa on kansallisvaltioaatteen tuotteena oma kristillinen rasisminsa. Se ei ole avointa, suoraa ja tuomitsevaa niin kauan kun "meitä" ei loukata.

 

Rasismin mittaaminen on helppoa. Jos ulkomaalaiselta vaaditaan esimerkiksi kiitollisuutta sivistysvaltion asukkailleen tarjoamista normaaleista velvollisuuksista, kuten asunnosta, koulutuksesta tai toimeentulosta, on taustalla lähimmäisen näkeminen "muuna".

 

Sama esineellistämistä on se, jos vanhemmat vaativat lapsiltaan kiitollisuutta huolenpidosta tai rakastamisesta. Miksi? Nehän ovat vanhempien velvollisuuksia muutenkin ilman mitään ehtoja!

 

Kristitillisen rasismin tunnistaa mitättömän pieniltä ja harmittomilta näyttävistä asenteista tai ilmaisuista. Todellisuudessa monet "meidän" arvoista ovat pakkosyöttöä, joilla "muut" halataan hengiltä.

14 kommenttia

  • Mika Turunen sanoo:

    Hetkinen. Nythän termi rasismi laajennetaan tarpeettomasti. Rasismi eli rotusorto ei liity millään tavalla siihen, että arvioidaan eri uskontoja.

    Rasismi: Kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Mika Turunen, islamin vastaisuus, josta kirjoitan, kohdistuu ihmsiin, islamin uskoa tunnustaviin, ja on luonteeltaan rasistista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Maija Mäkelä sanoo:

    Jorma Hentilä. ” arvon olla hyväksymättä muiden eli ulkomaalaisten arvoja samanarvoisiksi omien etnosentristen arvojen kanssa” Omat kommenttini liittyivät blogissa mainittuun kristilliseen rasismiin ulkomaalaisia ja heidän arvojaan kohtaan, nimenomaan suomalaisessa kontekstissa. Islam ei ole joku ulkomaalaisen arvo.

    Toisen uskonnon puolustaminen tai vastustaminen on mielestäni eri asia. Kristinuskoon liittyy perusoppinsa perusteella selkeästi eksklusivistinen piirre niin kuin islamiinkin. Se ei silti estä elämästä toinen toisensa kanssa toinen toistaan arvostaen. En osaa ajatella eriuskoisuutta mitenkään rasismina. Sihen minua on rokottanut asuminen maassa, jossa kristityt ovat pienenä vähemmistönä, mutta toisen uskonnon pilkkaaminen kiellettyä. Työluvassamme oli siihen aikaan jopa huvittavalta tuntunut lause, joka käännettynä on suurinpiirtein näin: Propagate religion, uskonnon levittäminen…

    Jos toisen uskonkäsityksen halveksuminen laajennetaan rasismiksi, meistä moni on tässäkin blogimetsässä joutunut rasismin kohteeksi…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Jorma, vaikka islaminvastaisuus onkin todellisuutta niin se ei ole rasismia. Rasismi on rotusortoa. Islaminvastaisuudelle olisi keksittävä oma terminsä, niin että sanat ja niiden merkitykset eivät pyöristyisi huxleyläisittäin.

    Ilmoita asiaton kommentti