Kommentointia: Jazzgate ja median luomiskertomus

”Media synnyttää tapahtumat, antaa niille areenan, nimeää ne ja kommentoi niitä.” Anu Koivunen

Syntymä

Aki Ruotsalan eroittamiseen johtaneen tapahtumaketjun alku syntyi, kun Altti Papinsaari sanoi: ”Tulkoon kolumni.

Luomistyö ei ole hyvää, vaan Papinsaari luo irvikuvan ja nimeää sen Aki Ruotsalaksi. Kolumnistin mukaan Ruotsala on kokematon, Merikarvialla ja Siikaisissa työskennellyt henkilö, joka ei eroita kristillistä vakaumusta arkisesta tekemisestä. Ei kovin mairitteleva CV toimitusjohtajalle. Papinsaaren tarkoitus onkin ilkeillä.

Juttu jatkuu ja Ruotsalan meriiteiksi luetellaan mm. peitonheilutuskampanja ja puuhamiehenä toimiminen seurakunnassa. Arvoja irvikuvalla on kaiken kaikkiaan yksi. Hän on ”eheyttävä arvojohtaja”, joka tuo Pori Jazzin organisaatioon suorakanavan Jumalan luokse.

Irvikuvan synnyttäjän motiivit ovat jumalallisen jalot.  Ylen haastattelussa hän on kertonut toimittajalle, että Ruotsalasta piirretyn irvikuvan tavoitteena oli halu huolehtia kaikista porilaisista. Syntisen ihanaa.

Areena

Areenana ko. luomiskertomuksen käsittelylle on sosiaalinen media, jonne Papinsaaren juttu, SK:n haastattelu ja sitä seuraava kommentointi on paikallislehden sivuilta levinnyt.

Keskustelun lähtökohtana on irvikuva Ruotsalasta ja haastattelu, joka pyrki erityisesti nostamaan esille merkkejä äärikonservatiivisista näkemyksistä ja seksuaalivähemmistöjen vähättelystä.

Kun lähtökohtana annetaan käteen vain vasara, niin voi olla varma, että kaikki näyttää sen jälkeen naulalta.

Kommentointi

Some-keskustelussa on noussut esiin erityisesti yksi Ruotsalan kommenteista. Se on Ruotsalan vastaus toimittaja Sakari Muurisen kysymykseen Onko homous mielestäsi synti?

”–Tuo on hyvä kysymys. En halua erotella ihmisiä. Minulla on ollut sellainen ajatus, että homoja ei ole olemassa, on vain homoutta. En halua ottaa kysymykseen kantaa, kun en ole teologi.”,

Ruotsalan haastattelusta provosoitunut kansanedustaja Silvia Modig viesti kommenttia koskevan tulkintansa tuhansille twitter-seuraajilleen:

”Olen eheytynyt Pori Jazzeista! En koe enää minkäänlaista halua osallistua. Jazzit meni multa boikottiin. Ja  tiedoksi, mä olen homo ja olen olemassa. ”Homoja ei ole olemassa, on vain homoutta””.

Moni muu julkinen vaikuttaja astui myös areenalle ja reagoi haastatteluun, tai ehkä paremminkin Modigin ja hänen postauksen kaltaisiin viesteihin. Haastattelu ja tekstiympäristö unohtui, kun irvikuvamaiset lähtökohdat ja kommenttien kommentit valtasivat areenan. Lopulta Pori Jazzin hallitus reagoi paineen alla areenan kommenttipuheenvuoroihin.

Kommenttini

Ruotsalan kommentti on väärinymmärryksille altis, mutta en ymmärrä miten haastattelun tekstiympäristössä Modig ja muut päätyvät tulkintaansa.

Ruotsalan haastattelusta ei tule hetkeksikään vaikutelmaa, että hän kieltäytyisi hyväksymästä, että homot ovat. Enneminkin hän on empaattinen ihminen, joka pyrkii vastaamaan toimittajan arvolatautuneisiin ja ohjaileviin kysymyksiin niin, että pysyy uskollisena vakaumukselleen ja hyveellisenä olettamansa yleisön edessä.

Ruotsala myös tarkensi mainittua kommenttiaan ja sanoi tarkoittaneensa vastauksellaan:
”– Minulla on sellainen ihmiskäsitys, jonka mukaan en erottele ihmisiä homoiksi tai heteroiksi. On vain ihmisiä ja sitten on homoutta ja heteroutta.”

Eikö nykypäivän keskustelussa juuri sellainen suopeuden periaate ole tärkeää, että henkilön annetaan itse määrittää mitä hän ajattelee? Nyt kentällä tuntuu olevan kommentaattoreita, jotka toimivat kuin ikävä psykoanalyytikko – kallonkutistaja kertoo tulkintansa totuutena siitä mitä henkilö todella ajattelee.

Palaan vielä Papinsaaren inhottavaan juttuun ja ehdotan harkitumpaa toimintaa ko. tapausta vastaavissa tilanteissa.

Papinsaari määritti keskeisellä tavalla kohun lähtökohtia. Hän synnytti sen mediassa ja nimitti Ruotsalan tavalla, joka on halventava, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Kun olet vastaavassa tilanteessa niin voisiko henkilötasolla pohtia vielä kerran hyvän journalismin periaatteita ?

”26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.”

Oma näkemykseni on, että Papinsaari käsittelee halventavasti ja asiaankulumattomasti Ruotsalan vakaumusta. En ole myöskään varma perustuuko mielikuva Ruotsalasta eheyttäjäliikkeen airuena faktoihin.

Kysyisin myös, että jos Papinsaaren motiivi oli auttaa Poria ja Jazzien organisaatiota, niin olisiko voinut ensimmäiseksi ottaa yhteyttä esim. Pori Jazzin hallitukseen? Papinsaaren oletusten mukaan hallitus oli tietämätön Ruotsalan kannoista ja kolumnisti taas tietoinen.

Ei olisi tarvittu alkuun kohua, ei halventavaa henkilön mustamaalaamista, vaan organisaatio olisi voitu tehdä tietoiseksi, jotta se voisi itse harkita asiaa ilman painetta. Vastuuta olisi voinut kantaa ehdotetulla tavalla. Oli paikka kertoa asiasta asiantuntijana.

Kommentit jatkuvat

Ymmärsin Papinsaaren oikeutuksen kirjoituksen tyylille liittyneen erityisesti siihen, että Ruotsala on ilmaissut pitävänsä vakaumuksensa ja arjen työn yhdessä.

Olisko muutama lisäkysymys ollut kuitenkin paikallaan, ennenkuin aletaan hutkimaan ja esittelemään mielipiteitä?

Olisiko voinut olla niin, että Ruotsala on konservatiivi ja kristitty, joka kykenee muokkaamaan ajatteluaan toimintaympäristön tarpeita vastaavaksi? Vai oliko todellinen pelko esim. se, että ”peitonheilutuskampanja” lanseerattaisiin Jazzien Grande Finalena v. 2019?

Oma tulkintani on se, että Tj:n valintaan on petytty, mielipiteistä on provosoiduttu ja sen jälkeen on haettu tavoitteellisesti ratkaisua mustamaalaamalla. Se siitä jalosta porilaisuudesta.

Huomauttaisin myös, että ihmisestä voi uskoa hyvää silloinkin, kun hänen mielipiteet tietyllä elämänalueella eroavat omista. Kysyisin myös onko vakaumusta tai arvoja ylipäätään mahdollista eroittaa arjesta? Henkilö on kuin virtaan uponnut ajopuu, jos hän ei tunnista ja tunnusta arvojaan.

Lopuksi. Odotan innolla, kuinka uuden PoriJazz toimitusjohtajan kaikilla elämänalueilla tekemiin julkisiin valintoihin ja arvoihin kiinnitetään samankaltaista huomiota kuin Ruotsalan kohdalla. Ja tietysti tämä tehdään porilaisten tähden ja Jazzien tähden.

  1. Risto Korhonen on täysin väärässä. Paloheimon esittää täysin pätevää logiikkaa. Ei tietenkään Ruotsala ole tuhonnut uraansa itse, vaan perussyy oli Satakunnan kansan tahallisen provokatiivisessa haastattelussa. Tiedettiin Ruotsalan uskonnolliset arvot, ja nämä haluttiin aivan tarkoituksella kyseenalaistaa 8 v vanhan jutun perusteella. . Mutta ei tuotu esim. sitä esiin, että Nuottalehdesta ja siihen liittyvistä homokäsiltyksestä tehtiin aikanaan myös valitus Julkisen sanan neuvostolle, joka sitten tutki asian ja tuloksena vapautti Nuotta-lehden kaikistä syytteistä.

    Nyt kuitenkin näitä uskonnollisia ”vääriä” käsityksiä haluttiin tuoda vallalla olevien ”oikeiden” käsitysten rinnalle esiin. Samalla annettiin ymmärtää että maassamme ei saa olla kuin yksi totuus. Eheytyminen on nimittän faktaa ja siitä on tuhansittain todisteita. Eheytymistä tapahtuu myös ilman minkäälaista terapiaa. Ts luonto itse tekee sen.

    Olen varma että toimittaja ei olisi tehnyt näin, jos olisi tiennyt miten tämä muurahaispesään sohaisu johti lähes koko valtakuntaa ravistelevaan ilmiöön.

    Se mikä tässä nyt on selvästi tullut ilmi on se, miten maassamme tämä liberaali seksuaalisuuskäsitys johon myös homous kuuluu, jakaa kansaa edelleen suht. voimakkaasti kahtia. Tilanne on lähes tulehtunut. Liberaalit sateenkaaripiirit ovat saaneet tahtoansa läpi maassamme jo ärsytykseen asti, ja he haluaisivat valloittaa myös toisen, konservatiivisen puolen valtakuntaa, kirkkoa myöten. Suvaitsevaisuuden nimissä tietenkin.

    Monien lehti-kyselyjen mukaan kansa ei ole ollut ollenkaan tyytyvinen tähän yksipuoliseen Setan markkinoimaan, sukupuolineutraali-ideologian julistukseen maassamme, jonka syötit myös opetushallituksemme on purematta niellyt.

    Oiskohan tässä ” jazzgate skandaalissa” nyt kansalaisten vastaprotesti aikamme yksipuolisille liberaalille sukupuolisuusteen liittyville käsityksille.

    • Olenkin tässä jo vähän pelokkaana miettinyt, mitä ihmettä sitten valtaisin kun kirkkokin on hoidettu. Putoanko elämässäni tyhjän päälle, jos ei riitä enää vainottavaa;)

  2. On muuten oleellista huomata, että aikoinaan Annia syytettiin siitä, että hän rinnastaa murhaajat ja homot, vaikka hän ei rinnastanut. Nyt Ruotsalaa syytettän, että hän rinnastaa huumeiden käyttäjät ja homot, vaikka hän ei rinnasta.

    Syytökset perustuvat syytösten lausujien omaan tulkintaan lausumista. Syyttäjien tulkintaa pidetään uskottavampana kuin asianomaisten syytettyjen antamaa tietoa siitä, mitä he tarkoittavat.

    Olen havainnut ajoittain saman ilmiön myös täällä K24:ssä. Minua pyydetään ajoittain perustelemaan väitteitä, joita en ole lausunut. Perustelujen pyytäjä on itse lukenut kommenttiini oman tulkintansa ja pyytää sitten minua perustelemaan sitä. Jokseenkin merkillistä toimintaa.

    • Olet mielestäni tuossa asian ytimessä. Ihmisten kanssakäyminen perustuu viestintään, mutta se on vaikeaa. Kannattaa tutustua Osmo A. Wiion viestinnän lakeihin, ovat minusta hauskoja, teräviä ja syvällisiäkin.

      Ihmiset tekevät aina tulkintoja. Viestinnällä voi vaikuttaa tulkintoihin, mutta usein (aina?) toisten tulkinnat ovat viestijälle yllätys.

      Ruotsalan tapaus on minusta jonkinlainen arvomaailmojen törmäys. Tai ehkä tarkemmin menneen ja nykyisen maailman arvojen törmäys, kun vastakkain tavallaan ovat sekulaari yhteiskunta ja uskonnolliset periaatteet. Tällaista vastakkainasettelua tosin hakevat käsittääkseni vain uskonnolliset ihmiset.

      Ruotsala törmäsi tosiasioihin. Suomi on sekulaari ja liberaali maa. Jos täällä haluaa harjoittaa uskonnon julistamista, se onnistuu ilman, että kukaan puuttuisi asiaan. Vaikeuksia tulee joskus, jos uskonnollisuutta sekoitetaan asioihin, johin se ei enemmistön mielestä kuulu.

    • ”Tai ehkä tarkemmin menneen ja nykyisen maailman arvojen törmäys, kun vastakkain tavallaan ovat sekulaari yhteiskunta ja uskonnolliset periaatteet. Tällaista vastakkainasettelua tosin hakevat käsittääkseni vain uskonnolliset ihmiset.”
      —–

      -Edelleen ja jälleen: mainitsemaasi vastakkainasettelua tässä(kään) asiassa ei olisi syntynyt, jos Ruotsalan vuosientakaisia lausuntoja toisesta yhteydestä ei oltaisi tässä yhteydessä kaivettu esiin, ja vaadittu häntä vastaamaan niiden pohjalta lisäkysymyksiin.

    • ” Vaikeuksia tulee joskus, jos uskonnollisuutta sekoitetaan asioihin, johin se ei enemmistön mielestä kuulu.”

      Tuo on totta. Mielestäni tässä Ruotsalan tapauksessa, se oli toimittaja, joka sotki ja sekoitti uskonnollisuutta asiaan, johon se ei kuulunut. Hän olisi voinut haastatella Ruotsalaa pelkästään tämän tulevaa tehtävää esillä pitäen. Hän olisi voinut keskittyä PoriJazziin ja niihin innovaatioihin, joita Ruotsalalla hänet tehtävään valinneiden mukaan oli runsasti.

    • ”Hän olisi voinut haastatella Ruotsalaa pelkästään tämän tulevaa tehtävää esillä pitäen. Hän olisi voinut keskittyä PoriJazziin ja niihin innovaatioihin, joita Ruotsalalla hänet tehtävään valinneiden mukaan oli runsasti.”
      —–

      -Nimenomaan näin.

    • Ei toimittajan kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata. Kenties Aki Ruotsala on nähnyt tilaisuuden kertoa kantansa tärkeänä pitämäänsä asiaan.

    • ”Ei toimittajan kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata.”
      —–

      -Tässä ihminen ajetaan nurkkaan. Koska ”en kommentoi” vaikuttaa siltä kuin olisi jotain sanottavaa, mitä ei halua kohun pelossa sanoa. Ja sitten alkavat arvailut mitä se ”kuitenkin” olisi ollut.

      Ja jos yrittää vastata rehellisesti ja ketään loukkaamatta, loukkaannutaan joka tapauksessa, ja tarina lähtee elämään omaa elämäänsä.

    • ”Hän olisi voinut haastatella Ruotsalaa pelkästään tämän tulevaa tehtävää esillä pitäen.”

      Niin olisi, mutta toimittajalla ja lehdellä on vapaus valita ja arvioida, miten haastattelu tehdään. Tietääkseni myös lehden päätoimittaja on käytetyn tavan hyväksynyt. Voihan käydä niinkin, että lehti menettää lukijansa ja tukijansa ja joutuu pistämään lapun luukulle. Jotenkin kyllä epäilen.

      Toisaalla jo mainitsinkin, että JSN on oikea osoite, jos joku haluaa valittaa muutenkin kuin mielipidekirjoituksin. En tiedä, onko jo valitettukin, mutta esitettyjen mielipiteiden perusteella päättelen, että valitus tehdään. Katsotaan sitten, mikä on päätös.

    • Voiko puhua rehellisesti ketään loukkaamatta? Tämäkin keskustelu käy esimerkistä. Lauomme toisillemme, miten kokonaan väärässä kukin on. Miksi on niin vaikea sietää erimielisyyttä? Miksi on helpompi loukkaantua kuin kuunnella, mitä toinen sanoo ja miten hän sanomisensa perustelee? Pelkäämmekö, että joudumme myöntämään, että saatamme olla väärässä.

    • ”Pelkäämmekö, että joudumme myöntämään, että saatamme olla väärässä?”
      —-

      -Tämä on tietysti erittäin hyvä kysymys.

      Mutta miten tässä asiassa oikeastaan päätetään kuka on oikeassa? Eli mitä tarkoittaa ”olla oikeassa” tässä asiassa?
      Lain tulkitsemisessa vai reiluuden nimissä ja eettiseltä kannalta? Mikä on se mahdollinen vahinko, jonka estäminen on kaikista tärkeintä?

      Minä näkisin oikeastaan asian niin filosofisesti, että tässä asiassa voi olla ns. oikeassa vain jos on olemassa objektiivinen etiikka. Reiluus ja oikeudenmukaisuus, jota ei mitata lailla eikäsen tulkinnalla, eikä sillä miten jokin tapahtuma menestyy tai miten jokin lehti myy. Vaan jossa kyse on ihmisestä.

      Tässä nimenomaan näkökulmat eroavat. Kuka tai mikä on se osapuoli, jonka tueksi on asetuttava.

    • ”En tiedä, onko jo valitettukin, mutta esitettyjen mielipiteiden perusteella päättelen, että valitus tehdään. Katsotaan sitten, mikä on päätös.”
      —-

      -Ihan kuin olisin nähnyt mainitun, että on valitettu JSN:lle. Mutta varmaksi en uskalla sanoa.

    • Kenties ei olekaan ’kokonaan oikeassa’ tai ’kokonaan väärässä’ olevia kantoja? Olisiko viisaampaa pohtia mielipiteitä esittäessä hyväntahtoisuuden ja pahansuopuuden vaihtoehtoja?

    • Pentti. ”Ei toimittajan kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata. Kenties Aki Ruotsala on nähnyt tilaisuuden kertoa kantansa tärkeänä pitämäänsä asiaan”.

      kerranin olen Martti Pentin kanssa melkein samaa mieltä. Heti kun toimittaja alkoi johdatella kysymyksiä homoseksuaalisuuteen Ruotsalan olisi pitänyt lyödä luuri korvaan ja ottaa rauhassa miettimisaikaa miten edetä jos soittavat uudelleen. Negatiivisia toimittajia joilla on agenda ei koskaan pidä päästä tekeään konekivvärrihaastattelua jos emme ole valmistautuneita. Peli kannattaa katkaista heti ja palata asiaan myöhemmin. Ei tällaisten kanssa ole mitään velvollisuutta olla jotenkin ”kohtelias” tms.

    • Aki Ruotsala ei kenties halunnut kieltäytyä vastaamasta näihin kysymyksiin vaan ymmärsi tilanteen mahdollisuudeksi tärkeän asian esille tuomiseksi. Onko hän itse kertonut, miten hän kokee tilanteen?

Pihlava Eero
Pihlava Eero
Olen 36-vuotias teologi, puoliso, isä ja virkavapaalla oleva pastori.