Kirkon tulisi pysytellä kannanotoissaan erossa Lähi-idän tulevasta katastrofista
Profeettojen ennustama konflikti Israel vs. muu maailma on mahdollisesti saamassa alkunsa Lähi-idässä. Tämä voi tapahtua Israelin ryhtyessä toteuttamaan Trumpin rauhansuunnitelman mukaisia alueliitoksia Länsirannalla. Kirkkojen maailmanneuvosto ja Lähi-idän kirkkojen neuvosto lähetti EU:n ulkoministereille toukokuun alussa kirjeen, jossa EU:ta vaadittiin asettamaan sanktioita Israelille, mikäli em. alueliitokset toteutetaan. Suomen evankelis-luterilainen kirkko yhtyy arkkipiispa Luoman johdolla tähän vaatimukseen avoimessa kirjeessään. Onko Suomi tässä asiassa ja sen myötä myös ev.lut. kirkkomme lyömässä päänsä Lähi-idän oliivipuuhun?
Profeetta Sakarja kuvaa Lähi-idän konfliktia seuraavasti:
1 Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä: 2 Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan (nykyinen Israelin valtio) kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. 3 Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. 4 Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. (Sak. 12)
Kannattaa huomata jakeen 2 sanamuoto "minä teen". Siis Jumala tekee! Mutta mikä on tämän seuraus?
9 Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. (Sak. 12)
Taas kannattaa huomata jakeen 9 sanamuoto "minä tahdon hävittää". Siis Jumala tahtoo! Voiko tämä olla se evankeliumin kuvaama hyväntahtoinen Jeesus, joka vuorisaarnassaan käskee kääntämään myös toisen posken? Hän se kuitenkin on, sama Jahve Jumala niin vanhassa kuin uudessakin testamentissa. Jeesus itse todistaa tästä mm. seuraavasti:
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut". (Joh. 8:58)
Ja vielä:
Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? (Joh. 14:9)
Israelin uuden hallituksen suunnittelemat alueliitokset perustuvat Yhdysvaltojen ja presidentti Trumpin tammikuun lopulla 2020 julkaistuun Lähi-idän rauhansuunnitelmaan, the "Deal of the Centuryyn", eli vuosisadan diiliin. Pääministeri Benyamin Netanyahu on ilmoittanut liittävänsä rauhansuunnitelman mukaisesti noin 30% Länsirannan alueesta pysyvästi Israelin valtioon. Palestiinalaiset kutsuvat sitä the "Slam of the Centuryksi", eli vuosisadan laimäytykseksi, joka romuttaa lopullisesti kaikki haaveet rauhasta alueella. Niin tai näin, olisi suurta viisautta olla puolueeton tässä asiassa ja olla ottamatta kantaa puoleen tai toiseen. Ainakaan virallisesti. Rauhaa voi ja kannattaa tietysti rukoilla kaikille osapuolille. Rabbi Gamalielin neuvo on sovelias tähänkin tilanteeseen:
38 Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; 39 mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." (Ap.t. 5)
Jos siihen Lähi-idän öljypuuhun lyö päänsä tarpeeksi lujaa, on Raamatun sanan perusteella selvää kumpi menee rikki.
65 kommenttia
Paikan päältä katsoen asiat näyttää hiukan erilaisilta, kuin täältä kotisohvalta. Jokainen joka on hiukankin pitempää asustellut Israelissa tietää, millaisen asian parissa olemme. Jos Jerusalemilaisen taksin takapenkillä syntyy keskustelu kolmen paikallisen henkilön kanssa niin erimielisyydet voivat olla yhtä tiukkoja , kuin täälläkin ja vielä paljon tiukempiakin. Joten siinä tilanteessa on viisaampaa olla ihan hiljaa. Täällä asioiden pohdiskelu on turvallisempaa. Harvalla taitaa olla riittävästi paikallistuntemusta, jotta osaisi laittaa asioita edes oikeisiin mittasuhteisiin. Itse en uskalla sanoutua asiantuntijaksi. Olen kuitenkin sielläkin asunut vähän aikaa ja on kokemusta siitä, miltä asiat näytti silloin ja siitä näkökulmasta. Tilanne on täysin absurdi monella tavalla. Hoopointa tässä on se, että täältä käsin ryhdytään asioita laittamaan oikeaan järjestykseen. Halutaan muka auttaa ja asetutaan jyrkästi , kuka millekin puolelle. Sanktiolla vain ilmaisemme Israelille, että meitä ei kannata ottaa vakavasti ainakaan rauhanneuvotteluissa. Näin toimien EU on jo pelannut itsensä pois koko rauhan hieronnasta. Eikä kirkollammekaan ole niihin enää mitään sanomista.
En oikein käsittänyt mitä Marko tarkoitit virsikirjaan viittaamalla. Onhan selvää, että uskovien yhteyttä ja seurakuntaa voidaan kutsua näillä nimityksillä, mutta se ei tarkoita sitä, ettei Jumalan lupaukset Israelin kansalle olisi yhä voimassa. Miksi nykyinen Israel olisi eri kansa, kuin se josta puhutaan Raamatussa? Niin kuin esim. Tanskalainen käännös haluaa väittää. Onhan tuo Juutalainen kansa ollut koko ajan ihan tiettynä kansana siihenkin asti, kun maa itsenäistyi. Miksi se nyt ei enää olisikaan sama?
Kirkon pitää todellakin jättää eskatologiset spekuloinnit yksittäisten innostuneiden harrastukseksi ja keskittyä siihen, mitä Miika 6:8 sanoo : ”Sinulle ihminen on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: Tee sitä, mikä on oikein. Osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen.”
Kirkon pitää tässä asiassa olla kirkas ja kuuluva ääni. Silloin, kun Israel kulkee vääryyden , mammonan ja jumalattomuuden tietä, kirkko voi seistä niiden israelilaisten ja juutalaisten rinnalla, jotka eivät halua, että Israel omilla toimillaan hankkii itselleen kansainvälisen yhteisön oikeutetun tuomion ja kulkee syvemmälle rotuerottelun ja ylivallan maailmaan. Kirkon tulee sanoa, että tällainen toiminta on isästä saatanasta ja palvelee vain saatanallisia pahuuden voimia eli Israelin tuhoa haluavia.
Pääministeri Netanyahu ilmoitti, että Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump antaa Länsirannan alueliitoksista ensi viikolla julkilausuman ja mahdolliset alueliitokset tehdään sen jälkeen.
Kari Paukkunen. Kerta kiellon päälle ja varoitus: pitkäksi menee!
Minua häiritsee näissä debateissa se, että syvälliset tämän aihepiirin teologian asiantuntijat (kuten Antti Laato, Jouni Turtiainen, Timo Stewart sekä Eero Junkkaala) eivät enää aikoihin tai koskaan ole kirjoittaneet ja puuttuneet näihin Israel-lopunaika -spekulaatioihin näillä Kotimaa24:n palstoilla). Minua miellyttää erityisesti Antti Laadon ajatus, että meidän on hyvä olla lyömättä kiinni liian monia näkemyksiä: Jumala kun voi yllättää meidät kaikki.
Itse teen tästä sen johtopäätöksen (joka voi olla väärä), että kuilu teologisten asiantuntijoiden ja “tavisten” välillä on kasvanut liian suureksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sen tyyppiset villit tulkinnat, joita tämäkin blogi tapaa edustaa, on onnistuttu markkinoimaan “raamatullisena totuutena” kristikansalle ja toisella tavalla ajattelevat todetaan herkästi luopioiksi. Luulin minäkin aikanaan, että syy oli yliopistomaailman “liberaalissa eksegetiikassa” ja hengellisessä sokeudessa tms asioissa. Itse olen kohdannut näitä juttuja työssäni koko ajan ja tehnyt havainnon, että monille on helpompi pyrkiä hallitsemaan kaoottista maailmaa pelkistämällä: Jumalan kansa – vastustajat, Israel – muut. Sekä yrittää laskea aikoja ja hetkiä jopa tulevaisuutta ennakoiden. Ja käyttäen Raamattua jonkinlaisena jumalallisena tietosanakirjana. Siihenhän Sanaa juuri ei ole meille annettu.
Itse yritän koko ajan ymmärtää Raamattua suurempina kokonaisuuksina ja kertomuksina sen sijaan, että pohtisin sitä, sopiiko jokin yksittäinen jae johonkin ensi viikolla pidettävään kokoukseen tms. Juuri siksi, että tätä on harrastettu niin kauan, että joku sadoista ennakoinneista on osunut oikeaankin. Itse turvaudun niihin hiukan yksinkertaistaviin tulkintamalleihin, joita Kirkon historia tarjoaa. Tällöin torjun myös toiset. Kuten reformoidun kristillisyyden piiristä tulleen pyrkimyksen harjoittaa “raamatullista” politiikkaa.
Totta kai Raamattu puhuu – Lähi-idässä syntyneenä – juuri tuon alueen kansoista ja ihmisistä. Mutta meidän on hyvin kyseenalaista vetää liian tarkkoja yhtäläisyysmerkkejä pronssi- ja rautakautisten valtioiden ja kansojen sekä tämän päivän valtioiden välillä. Muun muassa sen vuoksi, että KAIKKI nykyiset valtiot ja kansakunnat ovat moderneja luomuksia, joita rakennettaessa on luotu ns. mentaalisia siltoja menneisyyteen.
Nimenomaan Vanhassa testamentissa on paljon sellaista Israeliin, sen poliittiseen elämään ja sen jumalanpalveluselämään liittyvää profetiaa, jota me emme kristittyinä voi millään tavoin soveltaa nykyaikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Hesekielin ennustama uusi temppeli uhripalveluksineen sekä monet Sakarjan kirjan kuvaukset poliittis-hengellisestä pappisruhtinaasta Israelissa. Myös raja- ja aluekysymyksiin löytyy monia eri raamatunlauseita. (Vaikka Jumala voi siis avata aivan uusia teitä). Antakaamme Jumalan olla historian Jumala.
Kertokaamme siis evankeliumi KAIKILLE ihmisille, pyrkikäämme rakentamaan oikeudenmukaista rauhaa KAIKKIALLE. Kristuksen valtakunta ei ulotu Jerusalemista Jordanille vaan maan ääriin asti.
Näiden juttujen kyllästyttämänä päätin taas tarttua edesmenneen kunnioitetun eksegeettimme Heikki Räisäsen kirjaan “Rosoinen Raamattu”. Suosittelen sen lukemista, erityisesti konservatiivisesti ajatteleville, vaikka tiedän, etteivät he hänen jutuistaan tykkääkään. Hän ei liene “kaikkitietävä”, kuten ei kukaan muukaan ihminen, mutta hänen tekstinsä kummasti kirkastavat ajatuksia, jotka näiden kaikenkarvaisten blogien ja kommenttien viidakossa tuppaavat sumentumaan. Lukemista ei kannata lopettaa siihen, jos ja kun löytää omien käsitystensä vastaisia ajatuksia…
…ja vielä yksi asia raamatuntulkinnasta: VT:n profetioissa puhutaan Israelin kansan paluusta omaan maahansa. UT:ssa ei. Sen sijaan korostetaan Kristusta VT:n profetioiden myös paluun, täyttymisenä, todetaan juutalaista kansaa kohdanneesta paatumuksesta ja luvataan, että kansa kerran kääntyy tunnustamaan Kristuksen.
VT:n kaikkien profetioiden ei välttämättä tarvitse toteutua kirjaimellisesti tässä meidän maailmassamme, vaikka ne voivat toteutua ja varmasti toteutuvatkin. Nousihan Kristuskin kuolleista kolmantena päivänä mutta etuajassa siten että hän oli siellä osia kolmesta vuorokaudesta. Yksi vankka raamatuntulkinnan pääsääntö on, että VT lupaa ajallisia siunauksia (ensisijaisesti) yhdelle kansalle ja UT hengellisiä ja ikuisia kaikille kansoille. Joiden joukossa juutalaisella kansalla on erityisasema. Ei tietenkään ole väärin pitää Nyky-Israelin syntymää 1948 osoituksena Jumalan uskollisuudesta, lupausten täyttymisestä ja “ajan merkkinä”. Miten tätä huomiota sitten sovelletaan edelleen esimerkiksi palestiinalaiskristittyjä ja muslimeja ajatellen on toinen asia. Kristittynä ja teologina kannan huolta siitä, että pääasia eli Kristus ja uskon vanhurskaus pysyisi keskuksessa eikä hautautuisi sinänsä mielenkiintoisten mutta toissijaisten sekä hirvittävästi politsoituneiden kiistakysymysten alle. Ne tietenkin herättävät mielenkiintoamme ja ovat raflaavampia käsiteltäviä kuin uskonvsnhurskaus. Nyt vaikenen tietoisena omasta erehtymisen mahdollisuuksistani ja toivotan hyvää kesän jatkoa.
“Sorron ja epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen ei ole kannanotto mitään kansaa vastaan eikä minkään kansan puolesta.”/ Martti P
Olen samaa mieltä! On kuitenkin eri asia vaatia toiselle osapuolelle pakotteita. Se on kannanotto sitä kansaa vastaan.
Yksi selvä ajan merkki on siinä ettei ihmiset välitä paneutua asioihin syvemmin , vaan tekevät johtopäätöksensä pelkän tunnekokemuksen pohjalta. Näin viha Israelia kohtaan kasvaa kohti tulevaa katastrofia. Merkillistä on miten tuota kansaa vihaavat ihmiset, jotka eivät henkilökohtaisesti tunne heistä ketään. Mielipide on muodostunut pelkkien tiedotusvälineiden vaikutuksesta. Joiden sanomaa pidetään puolueettomana.
Harri, Kari ja Pekka. Huomaan, että me, minä mukaan luettuna, olemme syyllistyneet isoon ja valitetettavaan virheeseen. Kristityt suomalaiset vaihtavat keskenään mielipiteitä juutalaisista, arabeista, palestiinalaisista ja israelilaisista. Me keskustelemme ikään kuin ison näytelmän käsikirjoituksesta, jossa rooleja on jaeltu ja jaellaan itsensä Jumalan sanan pohjalta! Kyllähän meidän pitäisi ennen kaikkea kuunnella asianomaisia ihmisiä itseään eikä yrittää saada heitä sopimaan oman käsikirjoituksemme rooleihin.
Pekalle tiedoksi: termi “korvausteologia” on aikamoinen leimakirves ja haukkumasana. Kyllä Israelin kansan asemasta lopun ajoilla saa vapaasti olla mitä mieltä tahansa. Katsopa kirkkomme virsikirjasta, missä merkityksissä nimiä “Siion”, “Israel” ja “Jerusalem” käytetään. On ehdottomasti väärin unohtaa uskomme syvästi juutalaiset juuret. Mutta itse asiassa on yhtä ongelmallista puhua sisaruskonnostamme ja vainoamastamme kansasta “ylhäältä” käsin, vaikka uskomme mukaan ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa kuin Jeesuksessa Kristuksessa. En jatka tästä enempää, mutta itse asiassa yllättävän moni kristitty Israelin ystävä toistaa huomaamattaan menneiden vuosisatojen malleja. Kiitos mielipiteiden vaihdosta!
Ilmoita asiaton kommentti