Kihlattu Kristukselle

Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänellä on kuolematon sielu, on hänen arvonsa äärettömän paljoa suurempi kuin kaikkien muiden luotujen olentojen. Mutta tähän tulee vielä lisäksi – ja tämä on tärkeämpää kuin kaikki muu -, että hän on Kristuksen kalliisti ostama ja lunastama sekä, jos hän on kastettu, kihlattu Kristukselle ja puettu hänen vanhurskauteensa.
Johannes Bäck: Terveellinen oppi / saarnoja (3. vuosikerta) sivu 301.

 

Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran. (Hoos. 2:19-20)

Kihlattu Kristukselle

Missä ja milloin meidät on kihlattu Kristukselle; mitä kihlaus sinulle merkitsee? 

 

Mistä tiedämme, että Jumalan rakkaus kohdistuu myös meihin?

 

Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tämä kihlaus meille antaa (vert. Hepr. 4:14-16)?

 

Hääjuhla on vasta Taivaissa, jaksammeko odottaa kunnes Jeesus saapuu hakemaan meitä hääjuhlaan (vert. Ilm. 19:6-8)?

 

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” Tässä on mielenkiintoinen järjestys. Jeesus ei sano: ’Te ette ole minun lampaitani, koska ette usko.’ Usko seuraa nähtävästi siitä, että on Jeesuksen lammas, eikä päinvastoin. Joka tapauksessa Hänen lampaansa saavat ikuisen elämän eivätkä joudu hukkaan.

    • Martti Pentti, kiitos erinomaisesta kommentista! Armosta olemme pelastetut ja usko on lahja Jumalalle. Kaikki on lahjaa Jumalalta. Järjestys on ihan oikea. Jumala valitsee lampaat, jokainen lammas uskoo ja seuraa Hyvää Paimenta.

      Te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” (1. Piet. 2: 9-10)

    • Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Jaak 2
      Jotka lihan vallassa ovat, eivät voi olla Jumalalle otolliset. Room 8:8

    • ”Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.” Hakiessani lainatun Roomalaiskirjeen kohdan laajempia yhteyksiä, löysin viittauksen toiseen kohtaan samaa kirjoitusta (Room. 5:10). Voiko Pojan kuoleman ja elämän merkitystä tämän järeämmin ilmoittaa?

    • Martti Pentti, hienon viittauksen löysit. Kiitos. Lainaan vielä koko kokonaisuuden Room. 5:stä.

      Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. (Room. 5:1-11)

  2. >“Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.” >>

    Tärkeä sana; kun o l i m m e hänen vihollisiaan…
    Eivät siis olleet enää.
    Milloin sovinto syntyi? Se syntyi silloin kun heistä Paavalin mukaan tuli eläviä
    Sitä ennen he olivat olleet kuolleita syntien ja rikkomusten tähden.
    Kaiken sen, mitä Kristus Getsemanessa ja Golgatalla teki, on tultava todeksi
    sydämessä, muuten se jää vain historialliseksi totuudeksi ilman, että vihollisuus muuttuu ystävyydeksi.

    • Vihollinen vai ystävä?

      Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:17-21)

    • ”Kaiken sen, mitä Kristus Getsemanessa ja Golgatalla teki, on tultava todeksi sydämessä, muuten se jää vain historialliseksi totuudeksi ilman, että vihollisuus muuttuu ystävyydeksi.” Ihmissydämestäkö se riippuu, onko Kristuksen pelastustyö totta vai ei? Pietistinen herätyskristillisyys esiintyy mielellään ainoastaan Jumalan armoon turvautuvana, mutta lipsauttelee kovin helposti tälläisia ’Jumala ei voi, ellemme me…’ tyyppisiä ehtoja Hänen rakkaudelleen.

Kirjoittaja

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.