"Keisarin uudet vaatteet"
Satusetä H.C. Andersen (1805 – 1875) oivalsi sadussaan Keisarin uudet vaatteet jotain oleellista ihmisten käyttäytymisestä. Eikä vain oman aikansa todellisuudesta, vaan myös meidän ajastamme.
Muistattehan sadun, joka tapahtui kirjailijan mukaan ”monta monituista vuotta sitten” maassa, jonka keisari piti kovasti kauniista vaatteista.
Tapahtui sitten kerran, että kaupunkiin tuli kaksi kulkijaa, jotka väittivät olevansa kankureita. He kehuivat kutovansa maailman ihaninta kangasta, jossa kauneuden lisäksi oli sellainen ominaisuus, että ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä.
Kankurit ryhtyivät työhön, muka kutomaan, mutta heidän kangaspuissaan ei ollut loimia eikä kuteita.
Keisari lähetti pari kertaa ministerinsä kangasta katsomaan. Kankurit kehuivat kankaan ominaisuuksia ja ministerit – ensin ”kankaan” nähtyään melkoisesti säikähtäen - kuvailivat sen erinomaisuutta edelleen hallitsijalle. Ja sekös häntä miellytti.
Tuli aika sovittaa pukua, joka suurieleisesti puettiin keisarin päälle, ja kaikki: kankurit, korkea-arvoiset virkamiehet ja keisari, hämmästelivät ja kehuivat uuden puvun kauneutta.
Puku esiteltiin julkisesti juhlakulkueessa. Kansakin ihasteli puvun komeutta, kunnes:
- Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään! sanoi pieni lapsi.
- Herranen aika, kuulkaa nyt, mitä tuo viaton lapsi sanoo! virkkoi lapsen isä, ja kansa alkoi kuiskia sanoja toisilleen.
- Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! huusi vihdoin koko kansa. Keisaristakin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli: - Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojentui entistä ylväämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään.
Tarina ei kerro, miten totuuden sanoneen lapsen kävi. Annettiinko hänelle risua, vai saiko hän palkinnon?
Miten me kohtelemme totuuden puhujia ja kulissien kaatajia?
1 kommentti
Kirjoittaja
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.
Niin, C.H. Anderssen oli todennäköisesti ns. poikeava’ ja kuului tod.näk. myös esoteerisen Ruusu-Risti järjestöön. Mikä mahtoi olla tämä keisari vailla vaatteita? Mikä on insituutio missä kansat on manipuloitu näkymätöntä kumartamaan?
Ilmoita asiaton kommentti