”Kaikki on vain tulkintaa”: on edellisen erheen suora seuraus.

Kirjoitin viimeksi kysymyksestä: tarvitseeko tulla uskoon. Nimittäin vain uskovat voivat Lutherin mukaan, olla todellisen Kristuksen kirkon jäseniä.

Kansankirkossa jäsenyyteen vaaditaan vain kaste, mutta todellisen Kristuksen kirkon muodostavat uskovat. Nyt kirkossamme on se erhe päässyt vaikuttamaan, ettei uskoontulo, ja tarkemmin sanottuna, uskossa oleminen ole välttämätöntä. Kasteen ajatellaan olevan riittävä tae pelastuksesta ja oikeasta Vapahtajan seuraajasta. Raamattu puhuu paljon uskoon tulosta, joten sitä ei voi Raamatullisin perustein kiistää. Asian kiistäminen on mahdollista vain väitteellä, että kakki on vain Raamatun tulkintaa ja tulkinnan tulkintaa. Toisin sanoen : ei olisi olemassa mitään todellista kristillistä oppiakaan. On pelkkiä tulkintoja ja kukin voi niistä valita mieleisensä.
Näin edellinen erhe on johtanut siihen, että koko oppi kyetään helposti mitätöimään.

    • Herra Heinola, tämä on useimpien uskovien ongelma, eikä kyse ole siitä, ollaanko enemmän tai vähemmän varakkaita, vaan nimenomaan siitä, onko sydän rahassa kiinni, onko raha orjuuttanut.

    • ”….onko sydän rahassa kiinni, onko raha orjuuttanut.”

      Jaa, Jeesus vaan ei rikkaat tuomitessaan tuollaisia kevennyksiä asettanut

  1. Pekka ymmärrän kyllä ”kyllääntymisesi” minun tapaan tuoda asioita esille, ehkä olen liian ”päälle käyvä”, tiedän häntä.

    Nyt hiukan sitten asiaa(kin) eli heitän kysymyksen voiko olla riitaa ja erimielisyyksiä ja eri tulkintoja kun JUMALA ILMOITTAA evankeliumin ihmisille?

    Siis voiko Pyhä Henki kirkastaa samaa asiaa toiselle erilailla kuin toiselle? Tämä koskee niin maan tieteellisesti kuin historiallisesti kaikkea tietoa.

    Minä uskon täysin ettei voi, ei voi olla kahta Totuutta jota Pyhä Henki kirkastaa.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.