Kärsimys

Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä, joka on seurakunta. (Kol. 1:24 / Biblia)

Rukoilla 

Miksi Paavali joutui kärsimään lisää, vaikka Jeesus Kristus oli kärsinyt Golgatalla syntiemme rangaistuksen?

Miksi apostolin julistamasta "sovituksen sanasta" ei seurannut rauhaa, vaan sen sijaan tuleekin osalliseksi Kristuksen kärsimyksistä?

Paavali iloiten kärsi seurakunnan edestä; miten tämä voi olla mahdollista?

Miksi Jumalan tahdon mukainen elämä voi tuoda mukana kärsimyksiä ja minkälaista kärsimystä me voimme joutua kokemaan evankeliumin tähden ja miten suhtaudumme siihen?

Mitä ajattelet meidän omista virheistämme johtuvista kärsimyksistä?

Kärsimys

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

32 kommenttia

  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Miksi risti synnyttää vastusta ? Risti on muistus jokaiselle ihmiselle syntisyydestämme ja syyllisyydestämme Jumalan edessä. Tämä todellisuuden vuoksi sitä ei mielellään kukaan halua kuulla. Tällaisessa tilanteessa on seuraukseena , että tilalle tulee paatumus ja se taas johtaa siiheen , että mieluummin ollaan huolettomia ja eletään väärässä varmuudessa, sitä voidaan kutsua suruttomuudeksi. Ei silloin tunneta vaivoja tekemättömästä parannuksesta, eli mielenmuutokseta. Eikä haluta olla hyvällä omallatunnolla siitä, että Kristus on kärsinyt puolestamme syntimme, ja virheemme ,ja kantanut koko kuorman puolestamme. Elävän uskon tuntomerkki vastakohta ei ole kuollut opillisuus, kuten saatetaan väittää ? Ei lainkaan vaan elävän uskon vastakohta on kuollut tai väärä usko.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos tärkeästä kommentiesta, Martti. Ripissä saamme tunnustaa syntimme ja voimme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Sukulaisen tai muuten läheisen kuolemaa me aluksi suremme. Menetyksen käsittely on tärkeää. Jossain vaiheessa suru vaihtuu mielyttäviin muistoihin ja tulevaan tapaamiseen Taivaissa. Olin eilen serkkuni siunaus- ja muistotilasuudessa. Olimme Jyrkin kanssa saman ikäisiä. Taivaaseen johtavalla Tiellä meillä on sairauksia ja muita kärsimyksiä ennen kuoleman porttia, jonka kautta me Jeesukseen uskovat pääsemme Isän kotiin. Jeesus on tie, totuus ja elämä; muuta tietä ei ole taivaaseen.

    Kari Tapio – Olen kuullut on kaupunki tuolla http://www.youtube.com/watch?v=xbKj4Ihn7xA

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Martti Luther; Elämän taistelussa

    Jos murhe ottaa meiltä kaiken muun, niin täytyy sen kuitenkin antaa meidän pitää Jumala; sillä häntä ei murhe voi meiltä ryöstää. Se ajaa sen sijaan Jumalan tykö. Sillä kun kaikki on meiltä otettu, meidän hyvät työmme ja ansiommekin, ja me kuitenkin pysymme vahvoina ja kestämme, silloin löydämme Jumalan, johon yksin turvaamme. Silloin alamme olla toivossa autuaita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Ei Jeesus luvannut seuraajilleen kärsimyksetöntä taivasosaa maan päälle. Hän asetti kärsimyksen osallisuuden jo sanoessaan, että ”häntä seuraavan on kiellettävä itsensä, otettava ristinsä ja seurattava häntä”, joka joutui ristillä kuolemaankin! Meillä on osana kärsimyksen osallisuus: uskon tähden se on aina olemassa ”järjen” maailmassa. Itsensä kieltäminen, oman hyvän, voiton tavoittelemisen syrjään pano, merkitsee aina jonkinlaista kipua. Itsekkyys on varmasti ikiaikainen perisyntimme. Sen kuolettaminen ei ole helppoa, jos onnistuukaan koskaan maan päällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos erinomaisesta kommentista, Päivi.

    Moniko jättää Jeesuksen seuraamisen, kun seuraamisen ”hinta” selviää?

    Olemmeko valmiit kärsimään Jeesuksen tähden?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Juha!

    Sinä olet hyvä ja rakas veli Kristuksessa. Kärsimys kuuluu kai ihmisen osaankin. Mutta suurimman kärsimyksen kantoi rakas Vapahtajamme sovittaessaan ristinpuussa kaikki syntimme. Häneen ripustautuminen on ainoa pelastuksemme. Siunasin isäni 1990 ja äitini 1992 hautaan odottamaan ylösnousemuksen aamua. He kuolivat uskossa Kristukseen, Vapahtajaan. Siihen minäkin jo kuoleman koittoa lähestyvä voin yksin turvata. Jumalan runsasta siunausta sinulle Juha!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kärsimys kuuluu kai ihmisen osaankin. Mutta suurimman kärsimyksen kantoi rakas Vapahtajamme sovittaessaan ristinpuussa kaikki syntimme. Häneen ripustautuminen on ainoa pelastuksemme.

    Kiitos Osmo omakohtaisesta ja hyvästä kommentista. Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Herran Jeesuksen tunteminen ja häneen turvaaminen on tärkein asia elämässämme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Mutta kun olen yrittänyt kommentoida esimerkiksi herätysliikkeitä ja niiden toimintaa, olen saanut tuntea kaikenlaista vihaa ja katkeruutta. En ymmärrä. Ymmärrätkö sinä?

    Kiitos hyvästä kysymyksestä, Osmo. Meillä jokaisella on hyvä tietämys omista asioistamme ja niistä kun kerromme, niin helposti saamme ymmärrystä, vaikka kaikki ei ajattelisi samalla lailla.

    Kun taas kommentoimme jotain sellaista, jossa itse emme ole mukana ja kerromme ”totuuksia” yhdeltä näkökulmalta ottamatta toisia huomioon, niin teemme itsemme muiden silmissä itserakkaiksi, ylpeiksi ja töykeiksi, joka ei osaa rakastaa lähimmäisiämme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Sain seurakuntapastorin viran, joka on ollut minulle paras virka, missä olen saanut olla.

    Osmo, hienoa kun saat olla arvostetussa virassa, josta lopullisen kiitoksen saat vasta Taivaissa, tosin voihan olla, että me emme kiitoksia Taivaissa kaipaa tai saa, koska niillä ei enää ole mitään merkitystä. Tärkeintä täällä ajassa on tehdä Jumalan antaman työn mahdollisimman tunnollisesti ja täyttää kaste ja lähetyskäskyä tunnollisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit